Terve satokasvi – parempi ravinteiden hyödyntäminen

Luonnonvarakeskuksen (Luke) Makera-rahoitteisessa TerveKasvi-hankkeessa selvitettiin, mitkä toimintatavat vahvistavat positiivisia kytkentöjä kasvinterveyden ja ravinteiden käytön tehokkuuden välillä viljoilla ja nurmikasveilla. Tavoitteena oli edistää tuotannon kannattavuutta ja vähentää ravinnehävikeistä aiheutuvia ympäristöriskejä. Aineistona käytettiin Luken pitkäaikaisten kasvinsuojelu- ja viljelymenetelmäkokeiden tuloksia sekä kasvihuone- ja kenttäkokeita. Hankkeen tulosten mukaan torjumatta jääneet rikkakasvit vähentävät suomalaisen ohran ja kevätvehnän satoa keskimäärin 200 ja kasvitaudit 500 kiloa hehtaarilta. Jos ohran ja vehnän tuotannossa ei tehtäisi mitään kasvinsuojelutoimenpiteitä, olisivat ravinnetappiot nykyisillä ohran ja vehnä kokonaisviljelyaloilla jopa 14 miljoonaa kiloa typpeä ja 2,8 miljoonaa kiloa fosforia vuodessa. Rikkakasvit ottavat painoonsa nähden viljelykasveja tehokkaammin hivenravinteita. Erityisesti pelloillamme yleiset juolavehnä, pelto-ohdake ja peltovalvatti voivat ottaa runsaina esiintyessään merkittävän osan viljelykasveille suunnatuista ravinteista. Stressiolosuhteissa (kuivuus, märkyys) kemiallisen rikkakasvien torjunnan ja lannoituksen hyödyt jäävät ohralla vehnää vähäisemmiksi. Rikkakasvien haitallisuuden arviointi nurmituotannossa poikkeaa muusta kasvituotannosta siinä, että rikkakasvit ovat osaltaan käyttökelpoista korjattavaa satoa. Siten ne eivät vähennä ravinteita muodostuvalta sadolta samalla tavalla kuin viljojen tai öljykasvien viljelyksessä. Hankkeen tulokset vahvistivat käsitystä viljelykierron ja kevennetyn muokkauksen myönteisistä vaikutuksista maaperän mikrobistoon ja viljelykasvien resilienssiin. Kasville annetuilla hivenravinteilla todettiin kasvinterveyttä edistäviä vaikutuksia kauralla ja nurmikasveilla. Tulokset osoittivat lämpötilan vaikutuksen olevan erilainen timotein ja nurminadan ravinteiden ottoon. Lämmin alkukesä suosii nadan kasvua ja nostaa sen Mg-pitoisuutta mikä teoriassa vähentää poikimahalvausriskiä. Kemiallisen kasvinsuojelun kannattavuus on monen osatekijän tulos, jossa viljelijän ammattitaito korostuu valitun toimenpiteen, käytetyn kasvinsuojeluaineen, käyttöajan ja -määrän valinnassa. Myös onnistumiset tuotantotarvikkeiden hintojen kilpailuttamisessa sekä tuotteiden myynnissä vaikuttavat kasvinsuojelutoimenpiteiden kannattavuuteen. Kasvintuhoojien tarpeenmukaisilla ja oikea-aikaisilla hallintatoimenpiteillä voidaan parantaa ravinteiden käyttöä ja vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Monipuolinen viljelykierto, muokkauksen vähentäminen, lajikevalinta sekä viljelykasvin tasapainoinen pää- ja hivenravinteiden saanti vähentävät kemiallisen kasvinsuojelun tarvetta. Haasteena on kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisääminen kasvinterveyden merkityksestä ja eri kasvinterveyttä edistävien toimenpiteiden kustannusvaikutusten kattava arviointi.