Tehostetun pyynnin vaikutuksista Saaristomeren lahna- ja särkikantoihin : Tuloksia vuosien 2011–2018 seurannoista

Abstract

Kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen yhteenlasketut särki- ja lahnasaaliit Saaristomerellä olivat 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä kummankin lajin osalta noin 150 tonnia vuodessa. Yleinen kiinnostus särkikalojen tehokkaampaan hyödyntämiseen lisääntyi ja vuonna 2011 käynnistettiin Maa- ja metsätalousministeriön vetämä poistokalastushanke, jossa rannikon kaupallisille kalastajille maksettiin pienimuotoista ympäristöpalkkiota särkikalojen pyynnistä. Samaan aikaan käynnistyi hankkeita, joissa etsittiin uusia käyttötapoja ja -muotoja särkikalasaaliille. Poistokalastushanke päättyi vuonna 2015, mutta samoihin aikoihin käynnistyi Saaristomerellä John Nurmisen säätiön Lähikala-hanke, jossa maksettiin vuosina 2015‒2019 särkikalojen pyynnistä pientä ympäristönhoitopalkkiota sopimuksen tehneille kaupallisille kalastajille. Edellä mainittujen hankkeiden käynnistyessä tiedot merialueen särkikalakantojen tilasta olivat vähäisiä. Kaupallisen kalastuksen särkikalasaaliista on kerätty säännöllisesti tietoa ja myös vapaa-ajankalastuksen saaliita on arvioitu määrävuosina tehtävillä kalastuskyselyillä. Kattavampaa ja tarkempaa seuranta- tai tutkimustietoa rannikon särkikalakannoista ei kuitenkaan ollut. Poistokalastus-hankkeen käynnistyttyä aloitettiin pienimuotoinen näytteenotto kaupallisten kalastajien saaliista Saaristomerellä. Tässä raportissa esitetään saalistietojen ja saalisnäytteistä saatujen tietojen pohjalta karkeita arvioita kalastuksen tehostumisen mahdollisista vaikutuksista Saaristomeren särki- ja lahnakantoihin. Tehostetun pyynnin käynnistyttyä vuosina 2011‒2012 särjen kokonaissaaliit Saaristomerellä vähintäänkin kolminkertaistuivat usean vuoden ajaksi. Pieniä viitteitä siitä, että kalastuksen lisääntymisellä oli ollut vaikutuksia alueen särkikantoihin, havaittiin vuoteen 2018 kestäneessä seurannassa. Kaupallisen kalastuksen särkisaaliit pienenivät jakson loppupuolella ja samaan aikaan saalisnäytteiden koko- ja ikäjakaumissa tapahtui painopisteen siiirtymistä pienempiin ja nuorempiin kaloihin. Särjen vuotuisen hetkellisen kokonaiskuolevuuden arvioitiin olevan tarkastelujakson loppupuolella 0,46 – 0,65 kalastuksen kohteena olevilla ikäryhmillä. Samaan aikaan myös alueen lahnasaaliit kaksin‒kolminkertaistuivat. Saaliiden, yksikkösaaliiden tai koko- ja ikäjakaumien perusteella ei havaittu minkäänlaisia tehostuneen kalastuksen vaikutuksia alueen lahnakantoihin. Lahnan (ikäryhmät 17‒25 vuotta) vuotuisen hetkellisen kokonaiskuolevuuden arvioitiin olevan 0,38. Kuolevuusarvioita voidaan pitää melko alhaisena. Tulosten perusteella Saaristomeren alueen lahnasaaliita voitaisiin nykyisen kaltaisella kalastuksella huoletta kasvattaa viime vuosien tasosta (noin 350 tonnia vuodessa) lahnakantojen kestävyyttä vaarantamatta, sillä minkäänlaisia merkkejä tehostetun kalastuksen vaikutuksista lahnakantoihin ei havaittu. Särjen kohdalla on mahdollista, että viimeaikainen saalistaso (yli 400 tonnia vuodessa) on ollut lähellä maksimaalista kestävää saalistasoa ja että pyynnin tehostaminen ei ehkä enää olisi ainakaan taloudellisesti järkevää. Tulokset perustuvat pienehköön näytteenottoon ja ovat vain suuntaa antavia. Tarkempien tietojen puuttuessa tulosten laskennassa ei ole otettu huomioon esimerkiksi mahdollisia vuosiluokkien vahvuudessa olevia vaihteluita ja on oletettu, että näytteet on kerätty kalastuksesta, jonka valikoivuudessa ei ole vuosien välillä tapahtunut muutoksia. Tarkempien saalispotentiaaliarvioiden tekeminen edellyttäisi perusteellisempaa kantojen tilan seurannan aloittamista.