Eläinlääkäripalveluiden kustannukset nyt ja neljässä päivystyksen muutosskenaariossa

Abstract

Tässä selvityksessä tarkastellaan eläinlääkäripalveluiden kunnille aiheuttamia kustannuksia sekä kuntien ja yksityisten palveluntarjoajien toiminnan laajuutta nyt ja neljässä julkisen päivystyspalvelun tarjonnan muutosta kuvaavassa skenaariossa. Eläinlääkäripalveluiden kustannus- ja hintatasoa arvioitiin koko maan tasolla sekä kullakin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella. Neljän eri järjestämisvaihtoehdon osalta selvitettiin yksityisen palvelun saatavuutta sekä julkisten palvelujen poistamisen vaikutusta asiakashintoihin, kunnille aiheutuviin kustannuksiin, kuntien eläinlääkärivirkojen lukumäärään, hyötyeläinten palvelujen järjestämiseen ja yksityisen palveluntarjonnan vaatimaan tukeen. Vaihtoehdoissa keskityttiin seura- ja harraste-eläinpäivystystä koskeviin muutoksiin. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä yhteistoiminta-alueille ja yksityisille palveluntuottajille. Kyselyaineistot yhdistettiin Aluehallintoviraston VYHA-raportteihin (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä), joista saatiin mm. eläinlääkärikäyntien lukumäärät. Aineistoja yhdistämällä voitiin arvioida eläinlääkäripalveluiden järjestämisen kustannukset käyntikertaa kohti ja arvioida kustannuksia koko maan tasolla. Kyselyaineistoon sovitettiin regressiomalli, joka selitti kustannuskertymää eläinlääkärikäyntiä kohti kyselyyn vastanneilla yhteistoiminta-alueilla. Eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä kunnille aiheutuviksi kokonaiskustannuksiksi arvioitiin yhteensä 42,7 miljoonaa euroa vuonna 2017. Tästä pieneläinkäyntien osuus oli arviolta 65 % ja muiden eläinkäyntien 35 %. Virka-aikana toteutuneiden käyntien osuus kokonaiskustannuksesta oli vuonna 2017 noin 84 % ja päivystyskäyntien noin 16 %. Selvityksessä käytetyn mallin perusteella eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä aiheutuva kustannus oli keskimäärin noin 8,5 € asukasta kohti. Tämä luku huomioi yhteistoiminta-alueiden väliset erot eläinlääkäripalveluiden kulutuksessa. Palveluiden hintataso vaikutti olevan Suomessa alempi kuin Ruotsissa tai Tanskassa, mutta korkeampi kuin Virossa. Tehdyt simulaatiot kunnallisten eläinlääkäripalveluiden järjestämisvaihtoehdoista viittaavat siihen, että kuntien osalta taloudellisesti paras vaihtoehto oli skenaario, jossa kunta ei tukenut palveluiden siirtymistä yksityisille palveluntarjoajille ja taloudellisesti toiseksi paras vaihtoehto oli nykyisen mukainen päivystystoiminta. Kunnaneläinlääkäreiden osalta tulojen näkökulmasta paras vaihtoehto oli nykymallin mukainen toiminta ja taloudellisesti toiseksi paras vaihtoehto oli skenaario, jossa päivystystoiminta annettiin kokonaan yksityisten toimijoiden järjestettäväksi niillä alueilla, joilla on saatavilla yksityistä eläinlääkäripalvelua seura- ja harraste-eläimille. Eläinten omistajien näkökulmasta taloudellisesti parhaita vaihtoehtoja olivat nykyinen päivystysmalli ja skenaario, jossa päivystyspalvelutarjontaa tuettiin julkisista varoista. Yksityisten palveluntarjoajien näkökulmasta eniten liikevaihtoa tuotti skenaario, jossa yksityisten toimijoiden vastuu päivystyspalveluiden järjestämisestä oli laajin. Kyselyn ja simulaatioiden tulokset viittaavat siihen, että mikäli eläinlääkäripalvelujen toimintamallia muutetaan tukemalla yksityisiä toimijoita, kompensaation tulisi olla riittävän suuri, mikäli yksityistä palvelutarjontaa halutaan syntyvän laajasti.