Sipulin viljelykokeiden tuloksia vuosilta 2016–2018 : Sipulin taimien ja istukkaiden vertailu, biologiset torjuntavalmisteet ja talouslaskelmat
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
67/2019
Sivut
71 s.
Luonnonvarakeskus
2019
© Luonnonvarakeskus
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-834-0
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-834-0
Tiivistelmä
Lähes kaikki meillä myytävänä oleva sipuli kasvatetaan ulkomailla tuotetuista istukkaista. Suomeen tuotavan istukkaan laatu vaihtelee. Tutkimustemme mukaan myytävänä oleva istukas voi olla pahoin Fusarium-sienen saastuttamaa, mikä aiheuttaa ongelmaa erityisesti luomusipulin tuotannossa, jossa istukkaan kemiallinen peittaus on kielletty. Fusarium-sienen kasvulle otollisina kesinä satotappiot voivat olla mittavat jo pellolla ja tauti jatkaa sadon pilaamista varastossa aiheuttaen viljelijöille suuria taloudellisia menetyksiä.
Istukkaan huonon laadun vuoksi tutkimme vuosina 2016−2018 taimisipulin käytön mahdollisuuksia sipulintuotannossa sekä etsimme kasvuoloihimme ja pitkään varastointiin sopivia taimisipulilajikkeita. Tutkimme myös erilaisten maanpinnan katteiden vaikutusta taimisipulin sadontuottoon sekä sipulin tuotantoa taimista eri yksivuotisten viherlannoituskasvustojen jälkeen. Selvitimme kaikissa kokeissa taimista tuotetun sadon terveyttä kasvukaudella ja varastoinnin aikana. Taimisipuleita käytettäessä lisäysmateriaali on puhdasta, mutta maasta tapahtuva Fusarium-saastunta voi aiheuttaa tautia ja satotappioita. Tämän johdosta tutkimme biologisten torjuntavalmisteiden tehoa maalevintäisen Fusarium-tartunnan torjumiseksi. Selvitimme myös taimisipulin käytön kannattavuutta istukkaan käyttöön verrattuna. Taimisipulitutkimusten lisäksi vertasimme eri alkuperää olevien istukaserien satoisuutta ja terveyttä kenttäkokeissa.
Viljelykokeita tehtiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) koekentillä Mikkelissä ja Piikkiössä, Luke Jokioisten kasvihuoneessa sekä luomusipulitiloilla. Biologisia torjuntavalmisteita tutkittiin myös astiakokeissa kasvihuoneessa Helsingin yliopistossa Viikissä.
Taimisipulin lajikekokeissa satotaso jäi alhaiseksi. Parhaimmillaan kuivattu kauppakelpoinen sato oli 30 t/ha. Syitä alhaisiin satotasoihin oli mm. liian myöhäinen istutus ja rikkakasvien aiheuttama kilpailu. Taimisipuli vaatii istukassipulia pidemmän kasvuajan, joten istutus olisi hyvä tehdä mahdollisimman aikaisin. Keltasipulilajike ’Hylander’ oli satoisuudeltaan paras, ja se oli testatuista lajikkeista myös ainoa naattihomeen kestävä lajike. ’Hylander’ säilyi varastoinnin aikana aavistuksen terveempänä kuin muut lajikkeet, ja siinä oli vähiten Fusarium-sienten pilaamia sipuleita. Käyttämämme taimet olivat ryhmätaimia. Kokeidemme mukaan 3–4 yksilöä/taimipaakku on sopiva määrä tasakokoisen sipulin ja sadontuoton kannalta.
Kasvihuoneessa toteutetuissa astiakokeissa Prestop- ja Mycostop-valmisteilla oli jonkinlaista torjuntatehoa maalevintäistä F. oxysporum -sientä vastaan, mutta F. proliferatum -sientä vastaan valmisteilla ei havaittu olevan vaikutusta. Piikkiön kenttäkokeessa mustassa muovissa kasvaneet ja Prestop-käsittelyn saaneet sipulit tuottivat parhaimman kauppakelpoisen sadon, 3,5 kg/m2, ja paperikatteessa kasvaneet ja käsittelemättömät sipulit heikoimman sadon, 2,5 kg/m2. Taimille ennen istutusta annettu Prestop- tai Mycostop-käsittely vähensi hieman tautisten sipuleiden osuutta pellolla ja varastoinnin aikana käsittelemättömiin sipuleihin verrattuna. Toisen Prestop- tai Mycostop-käsittelyn (3 viikkoa istutuksen jälkeen) saaneissa sipuleissa ei löytynyt yhtään tautista sipulia ennen sadonkorjuuta. Varastohävikit olivat yhtä suuria kaikissa katekäsittelyissä.
Mikkelin kenttäkokeessa tehtiin sipulin taimille viiden minuutin upotuskäsittely Prestop- tai Mycostop-liuokseen ennen istutusta. Kokemustemme mukaan emme suosittele menetelmää, koska istutuksessa jotkut taimipaakut hajosivat, mikä aiheutti taimikuolemia, epätasaista kasvua ja alhaista satoa. Tautisuuserot käsiteltyjen ja käsittelemättömien sipuleiden välillä olivat vähäisiä kasvukauden aikana ja sadonkorjuussa. Sadon kuivatuksen jälkeen Mycostop-käsittelyn saaneissa sipuleissa oli vähiten tautisia sipuleita, mikä viittaa siihen, että käsittelyllä pystyttiin vähentämään maalevintäistä Fusarium-tartuntaa.
Istukasvertailukokeissa istukkaiden tautitarkastuksessa löytyi Fusarium-sieniä eniten luomutuotetussa Setton-istukkaassa, jossa sieniä oli noin 70 %:ssa tarkastetuista istukkaista. Kemiallisesti peitatun Setton-lajikkeen ja norjalaisen peittaamattoman Hytech-lajikkeen istukkaissa esiintyi Fusarium-sieniä vain muutamassa prosentissa tarkastetuista istukkaista.
Piikkiön ja Mikkelin koekentällä norjalaiset Motion- ja Hytech-keltasipulilajikkeet sekä hollantilainen Setton-lajike tuottivat korkeimman sadon, lukuun ottamatta luomutuotettua Setton-istukasta, joka antoi heikoimman sadon. Kasvukaudella tautisia sipuleita esiintyi vähän ja tautisuuserot olivat vähäisiä eri istukaserien välillä. Jokioisten kasvihuoneolosuhteissa kasvatetuissa sipuleissa tautisia sipuleita oli runsaasti, enimmillään 60 %. Piikkiössä tuotetun sadon varastohävikki oli kaikilla istukaserillä alhainen, 12−17 %. Mikkelin sadossa varastohävikki oli 21−41 %. Suurin varastohävikki oli Retano-lajikkeella ja alhaisin Motion-lajikkeella. Erot Piikkiön ja Mikkelin satohävikissä selittynevät osittain erilaisilla kosteusolosuhteilla kasvukaudella.
Tilakokeissa istukkaat tuottivat noin kaksinkertaisen sadon taimista tuotettuun satoon verrattuna. Kasvuaika jäi liian lyhyeksi taimisipuleita käytettäessä, mikä oli yksi syy satoeroon. Taimista tuotettu sato oli keskimäärin terveempää kuin istukkaista tuotettu sato. Ensimmäisenä koevuonna varastoinnin lopussa maaliskuussa Setton-istukkaalla tuotetun sadon satohävikki oli yli 20 %, kun samoissa kasvuoloissa kasvaneiden Hylander-taimista tuotettujen sipuleiden satohävikki oli enimmillään 12 %. Sen sijaan Red Baron-lajikkeella taimista tuotettu sato säilyi varastossa huonommin kuin istukkaasta tuotettu sato. Tähän voi olla syynä taimisipulilla käytetty paperikate, joka loi edulliset olosuhteet sienitautien lisääntymiselle. Taimisipulin satohävikki pitkässä varastoinnissa oli alhainen tilalla, jossa sipulia ei ole ollut viljelykierrossa. Pitkään sipulia viljelleen tilan varastoinnin aikainen satohävikki oli Hylander-taimisipulilla ja Motion-istukkaalla tuotetussa sadossa samaa suuruusluokkaa, kun taas Setton-istukkaalla tuotetun sadon säilyvyys oli huonoin.
Yksivuotisella viherlannoituksella voidaan tuottaa riittävästi typpeä maahan sipulin tarpeisiin. Suuretkaan erot eri viherlannoituskasvustojen kuiva-ainesadoissa ja massan mukana maahan muokatuissa typpimäärissä eivät johtaneet merkittäviin eroihin seuraavan vuoden sipulisadossa. Viherlannoituksen lisäksi ennen istutusta ARVO-lannoitteena annettu typpilisä (N 80 kg/ha) ei lisännyt merkittävästi satomäärää. Typen vapautuminen maasta kasvien käyttöön vaatii riittävää maan kosteutta. Maan riittävästä kosteudesta on huolehdittava sadetuksella, jos sadanta on vähäistä. Jotta maahan muokatun viherlannoituskasvuston ravinteet, erityisesti typpi, tulevat tarkkaan hyödynnetyksi, on maan muokkaus syytä tehdä syksyllä niin myöhään kuin mahdollista, jotta vältetään massan hajoaminen ja typen vapautumisen massasta jo syksyllä. Mikäli viherlannoituskasvusto lopetetaan jo varhain kasvukaudella, on lohkolle hyvä kylvää joku kerääjäkasvi.
Kumpanakin koevuonna taimista tuotetuissa sipuleissa esiintyi hyvin vähän sipuleita pilaavia tauteja. Eri viherlannoituskasveilla ei ollut merkittävää vaikutusta tautien määrään, enemmän vaikuttivat kasvukauden aikaiset sääolosuhteet. Sateisena kesänä 2017 pilaantuneissa sipuleissa oli hyvin runsaasti bakteerimätiä, kun taas lämpimänä kesänä 2018 valtaosan pilaantumisesta aiheuttivat sienet.
Sipulin taimikasvatuksessa tuotantokustannus/taimi on noin 0,07 €. Sipulin tuontitaimien kustannus asettuu samaan hintaluokkaan. Usealla ulkomaisella taimituottajalla on jo hyvin saatavilla myös luomutuotettuja taimia useista sipulilajikkeista. Taimien käyttö istukkaan sijaan lisää huomattavasti hehtaarikohtaista sipulin tuotantokustannusta. Lisäksi se aiheuttaa luomutuotannossa lisätyötä rikkakasvien torjunnassa, koska liekitys ei ole mahdollista niin kuin istukasta käytettäessä. Mallitilalaskelmien mukaan sipulin tuotanto istukkaista on kannattavampaa kuin taimien käyttö sekä tavanomaisessa että luomutuotannossa. Taimilla tuotetun sadon parempi laatu ja säilyvyys varastossa istukkaalla tuotettuun satoon verrattuna, erityisesti luomutuotannossa, voi puoltaa taimien käyttöä, mikäli satotaso saadaan nostettua istukkaalla tuotetun sadon tasolle ja rikkakasvien torjunta hoidettua pääasiassa koneellisesti haraamalla.
Istukkaan huonon laadun vuoksi tutkimme vuosina 2016−2018 taimisipulin käytön mahdollisuuksia sipulintuotannossa sekä etsimme kasvuoloihimme ja pitkään varastointiin sopivia taimisipulilajikkeita. Tutkimme myös erilaisten maanpinnan katteiden vaikutusta taimisipulin sadontuottoon sekä sipulin tuotantoa taimista eri yksivuotisten viherlannoituskasvustojen jälkeen. Selvitimme kaikissa kokeissa taimista tuotetun sadon terveyttä kasvukaudella ja varastoinnin aikana. Taimisipuleita käytettäessä lisäysmateriaali on puhdasta, mutta maasta tapahtuva Fusarium-saastunta voi aiheuttaa tautia ja satotappioita. Tämän johdosta tutkimme biologisten torjuntavalmisteiden tehoa maalevintäisen Fusarium-tartunnan torjumiseksi. Selvitimme myös taimisipulin käytön kannattavuutta istukkaan käyttöön verrattuna. Taimisipulitutkimusten lisäksi vertasimme eri alkuperää olevien istukaserien satoisuutta ja terveyttä kenttäkokeissa.
Viljelykokeita tehtiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) koekentillä Mikkelissä ja Piikkiössä, Luke Jokioisten kasvihuoneessa sekä luomusipulitiloilla. Biologisia torjuntavalmisteita tutkittiin myös astiakokeissa kasvihuoneessa Helsingin yliopistossa Viikissä.
Taimisipulin lajikekokeissa satotaso jäi alhaiseksi. Parhaimmillaan kuivattu kauppakelpoinen sato oli 30 t/ha. Syitä alhaisiin satotasoihin oli mm. liian myöhäinen istutus ja rikkakasvien aiheuttama kilpailu. Taimisipuli vaatii istukassipulia pidemmän kasvuajan, joten istutus olisi hyvä tehdä mahdollisimman aikaisin. Keltasipulilajike ’Hylander’ oli satoisuudeltaan paras, ja se oli testatuista lajikkeista myös ainoa naattihomeen kestävä lajike. ’Hylander’ säilyi varastoinnin aikana aavistuksen terveempänä kuin muut lajikkeet, ja siinä oli vähiten Fusarium-sienten pilaamia sipuleita. Käyttämämme taimet olivat ryhmätaimia. Kokeidemme mukaan 3–4 yksilöä/taimipaakku on sopiva määrä tasakokoisen sipulin ja sadontuoton kannalta.
Kasvihuoneessa toteutetuissa astiakokeissa Prestop- ja Mycostop-valmisteilla oli jonkinlaista torjuntatehoa maalevintäistä F. oxysporum -sientä vastaan, mutta F. proliferatum -sientä vastaan valmisteilla ei havaittu olevan vaikutusta. Piikkiön kenttäkokeessa mustassa muovissa kasvaneet ja Prestop-käsittelyn saaneet sipulit tuottivat parhaimman kauppakelpoisen sadon, 3,5 kg/m2, ja paperikatteessa kasvaneet ja käsittelemättömät sipulit heikoimman sadon, 2,5 kg/m2. Taimille ennen istutusta annettu Prestop- tai Mycostop-käsittely vähensi hieman tautisten sipuleiden osuutta pellolla ja varastoinnin aikana käsittelemättömiin sipuleihin verrattuna. Toisen Prestop- tai Mycostop-käsittelyn (3 viikkoa istutuksen jälkeen) saaneissa sipuleissa ei löytynyt yhtään tautista sipulia ennen sadonkorjuuta. Varastohävikit olivat yhtä suuria kaikissa katekäsittelyissä.
Mikkelin kenttäkokeessa tehtiin sipulin taimille viiden minuutin upotuskäsittely Prestop- tai Mycostop-liuokseen ennen istutusta. Kokemustemme mukaan emme suosittele menetelmää, koska istutuksessa jotkut taimipaakut hajosivat, mikä aiheutti taimikuolemia, epätasaista kasvua ja alhaista satoa. Tautisuuserot käsiteltyjen ja käsittelemättömien sipuleiden välillä olivat vähäisiä kasvukauden aikana ja sadonkorjuussa. Sadon kuivatuksen jälkeen Mycostop-käsittelyn saaneissa sipuleissa oli vähiten tautisia sipuleita, mikä viittaa siihen, että käsittelyllä pystyttiin vähentämään maalevintäistä Fusarium-tartuntaa.
Istukasvertailukokeissa istukkaiden tautitarkastuksessa löytyi Fusarium-sieniä eniten luomutuotetussa Setton-istukkaassa, jossa sieniä oli noin 70 %:ssa tarkastetuista istukkaista. Kemiallisesti peitatun Setton-lajikkeen ja norjalaisen peittaamattoman Hytech-lajikkeen istukkaissa esiintyi Fusarium-sieniä vain muutamassa prosentissa tarkastetuista istukkaista.
Piikkiön ja Mikkelin koekentällä norjalaiset Motion- ja Hytech-keltasipulilajikkeet sekä hollantilainen Setton-lajike tuottivat korkeimman sadon, lukuun ottamatta luomutuotettua Setton-istukasta, joka antoi heikoimman sadon. Kasvukaudella tautisia sipuleita esiintyi vähän ja tautisuuserot olivat vähäisiä eri istukaserien välillä. Jokioisten kasvihuoneolosuhteissa kasvatetuissa sipuleissa tautisia sipuleita oli runsaasti, enimmillään 60 %. Piikkiössä tuotetun sadon varastohävikki oli kaikilla istukaserillä alhainen, 12−17 %. Mikkelin sadossa varastohävikki oli 21−41 %. Suurin varastohävikki oli Retano-lajikkeella ja alhaisin Motion-lajikkeella. Erot Piikkiön ja Mikkelin satohävikissä selittynevät osittain erilaisilla kosteusolosuhteilla kasvukaudella.
Tilakokeissa istukkaat tuottivat noin kaksinkertaisen sadon taimista tuotettuun satoon verrattuna. Kasvuaika jäi liian lyhyeksi taimisipuleita käytettäessä, mikä oli yksi syy satoeroon. Taimista tuotettu sato oli keskimäärin terveempää kuin istukkaista tuotettu sato. Ensimmäisenä koevuonna varastoinnin lopussa maaliskuussa Setton-istukkaalla tuotetun sadon satohävikki oli yli 20 %, kun samoissa kasvuoloissa kasvaneiden Hylander-taimista tuotettujen sipuleiden satohävikki oli enimmillään 12 %. Sen sijaan Red Baron-lajikkeella taimista tuotettu sato säilyi varastossa huonommin kuin istukkaasta tuotettu sato. Tähän voi olla syynä taimisipulilla käytetty paperikate, joka loi edulliset olosuhteet sienitautien lisääntymiselle. Taimisipulin satohävikki pitkässä varastoinnissa oli alhainen tilalla, jossa sipulia ei ole ollut viljelykierrossa. Pitkään sipulia viljelleen tilan varastoinnin aikainen satohävikki oli Hylander-taimisipulilla ja Motion-istukkaalla tuotetussa sadossa samaa suuruusluokkaa, kun taas Setton-istukkaalla tuotetun sadon säilyvyys oli huonoin.
Yksivuotisella viherlannoituksella voidaan tuottaa riittävästi typpeä maahan sipulin tarpeisiin. Suuretkaan erot eri viherlannoituskasvustojen kuiva-ainesadoissa ja massan mukana maahan muokatuissa typpimäärissä eivät johtaneet merkittäviin eroihin seuraavan vuoden sipulisadossa. Viherlannoituksen lisäksi ennen istutusta ARVO-lannoitteena annettu typpilisä (N 80 kg/ha) ei lisännyt merkittävästi satomäärää. Typen vapautuminen maasta kasvien käyttöön vaatii riittävää maan kosteutta. Maan riittävästä kosteudesta on huolehdittava sadetuksella, jos sadanta on vähäistä. Jotta maahan muokatun viherlannoituskasvuston ravinteet, erityisesti typpi, tulevat tarkkaan hyödynnetyksi, on maan muokkaus syytä tehdä syksyllä niin myöhään kuin mahdollista, jotta vältetään massan hajoaminen ja typen vapautumisen massasta jo syksyllä. Mikäli viherlannoituskasvusto lopetetaan jo varhain kasvukaudella, on lohkolle hyvä kylvää joku kerääjäkasvi.
Kumpanakin koevuonna taimista tuotetuissa sipuleissa esiintyi hyvin vähän sipuleita pilaavia tauteja. Eri viherlannoituskasveilla ei ollut merkittävää vaikutusta tautien määrään, enemmän vaikuttivat kasvukauden aikaiset sääolosuhteet. Sateisena kesänä 2017 pilaantuneissa sipuleissa oli hyvin runsaasti bakteerimätiä, kun taas lämpimänä kesänä 2018 valtaosan pilaantumisesta aiheuttivat sienet.
Sipulin taimikasvatuksessa tuotantokustannus/taimi on noin 0,07 €. Sipulin tuontitaimien kustannus asettuu samaan hintaluokkaan. Usealla ulkomaisella taimituottajalla on jo hyvin saatavilla myös luomutuotettuja taimia useista sipulilajikkeista. Taimien käyttö istukkaan sijaan lisää huomattavasti hehtaarikohtaista sipulin tuotantokustannusta. Lisäksi se aiheuttaa luomutuotannossa lisätyötä rikkakasvien torjunnassa, koska liekitys ei ole mahdollista niin kuin istukasta käytettäessä. Mallitilalaskelmien mukaan sipulin tuotanto istukkaista on kannattavampaa kuin taimien käyttö sekä tavanomaisessa että luomutuotannossa. Taimilla tuotetun sadon parempi laatu ja säilyvyys varastossa istukkaalla tuotettuun satoon verrattuna, erityisesti luomutuotannossa, voi puoltaa taimien käyttöä, mikäli satotaso saadaan nostettua istukkaalla tuotetun sadon tasolle ja rikkakasvien torjunta hoidettua pääasiassa koneellisesti haraamalla.
Collections
- Julkaisut [86778]