Luonnonkasvit ja biohiili hulevesien hallinnassa : Loppuraportti hankkeesta Hulevesialueiden kasvit ja kasvualustat 2015–2019

Abstract

Hulevesien hallinnassa hydrologisen ja teknisen osaamisen lisäksi tarvitaan tietoa kasvillisuuden vaikutuksista huleveden imeytymiseen, haihtumiseen ja puhdistumiseen. Eri kasvilajien ominaisuuksista haitta-aineiden ja ravinteiden sitojina on olemassa tutkimustietoa lämpimämmän ilmaston alueelta, mutta niitä tuloksia ei voida suoraan soveltaa Suomeen. Tehdyissä tutkimuksissa on käytetty kasvisukuja, joista tavataan lajeja myös pohjoisilla alueilla. Hulevesialueille sopivista kasvualustoista ja biohiilen merkityksestä niissä on myös kaivattu tietoa käytännön sovelluksia varten. Tässä hankkeessa selvitettiin hulevesialueiden kasvillisuus- ja kasvualustakysymyksiä kolmesta näkökulmasta: 1. Kartoitettiin olemassa olevien, toimivien hulevesiratkaisujen kasvivalinnat ja niiden onnistuminen sekä ongelmakohdat. 2. Selvitettiin uusille hulevesialueille istutettavien luonnonkasvilajien menestyminen kaupunkien hulevesikohteissa ja 3. Tutkittiin astiakokeissa eri kasviryhmiä edustavien ruohovartisten luonnonkasvilajien ja nurmen vaikutusta huleveden määrään ja laatuun sekä kasvualustaan lisätyn biohiilen vaikutusta kasvustojen kasvuun sekä huleveden määrään ja laatuun. Olemassa olevia hulevesialueita kartoitettiin Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Turussa yhteensä kuusi kohdetta. Viheraluesuunnitelmien istutusalueita verrattiin nykytilanteeseen, jotta saatiin selville säilyneet, levinneet ja hävinneet lajit. Uusien hulevesialueiden istutuksiin käytettiin kotimaisia luonnonlajeja. Niiden menestymistä ja leviämistä seurattiin yhteensä viidessä kohteessa Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Turussa. Kaikilla alueilla havainnoitiin myös luontaisesti levinnyt kasvillisuus. Lisäksi seurattiin kokonaan luontaisesti kasvittuvan kohteen kehittymistä Salossa. Myös Kaarinan kaupunki osallistui hankkeeseen. Kartoitusten ja koeistutusten tulosten perusteella suositellaan istutettaviksi 18 voimakaskasvuista peruslajia ja 8 niitä täydentävää lajia. Lisäksi raportoidaan luontaisesti alueille levinneiden lajien ominaisuuksista sekä kohteissa havaituista 15 haitallisesta vieraslajista. Astiakokeessa testattiin seitsemän luonnonkasvilajin, nurmen ja kasvualustaan sekoitetun biohiilen (10 % v/v) vaikutusta huleveden määrän ja laatuun. Tutkitut lajit olivat viiltosara, jänönsara, korpikaisla, luhtakastikka, suovehka, rantatyräkki, röyhyvihvilä ja nurmi (Viherrakentajaseos 2). Näistä lajeista eniten vettä haihduttivat ja valumaa vähensivät korkeakasvuiset ja biomassaltaan suurimmat lajit. Viiltosara, rantatyräkki ja korpikaisla haihduttivat jopa 80–87 % kasvukauden aikana annetusta vedestä. Matalammasta kasvillisuudesta ja nurmesta on myös apua huleveden hallinnassa, vaikka haihdutus onkin vähäisempää, sillä kokeen kaikki kasvipeitteet nopeuttivat veden imeytymistä maanpinnasta kasvualustaan. Biohiili ei vähentänyt valumaveden kokonaismäärää, mutta sen sijaan hidasti alkuvalumaa, millä on merkitystä tulvahuippujen alentamisessa. Biohiili piti myös kasvualustan kosteuden korkeampana ja tasaisempana, mikä auttaa kasvillisuuden menestymisessä sadejaksojen välissä kuivuvilla alueilla. Kasvillisuus toimii erityisesti typpiyhdisteiden sitojana ja biohiili sekä fosforin että typen sitojana. Pelkkä kasvualusta sitoi hyvin fosforia, muttei typpeä. Astiakokeen tulosten perusteella paras tulos typen ja fosforin vähentämiseen valumavedestä saadaan kasvien ja biohiilen yhteiskäytöllä.