Etelä-Suomen kansallisen tuen vaikutusten arviointi
Niemi, Jyrki; Jaakkonen, Anna-Kaisa; Karhula, Timo; Koivisto, Anu; Latukka, Arto; Tauriainen, Jukka (2019)
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
22/2019
Sivut
41 s.
Luonnonvarakeskus
2019
© Luonnonvarakeskus
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-739-8
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-739-8
Kuvaus
Komission päätöksen K(2014) 510 mukaisten toimenpiteiden soveltaminen ja vaikutukset Suomessa
Tiivistelmä
Etelä-Suomen AB-tukialueella maatalouden tukijärjestelmän perustan muodostavat Euroopan unionin (EU) yhteisen maatalouspolitiikan tukimuodot, joita ovat EU:n kokonaan rahoittamat suorat tuet sekä EU:n osarahoittamat luonnonhaittakorvaus ja maatalouden ympäristökorvaus. Suomi on pyrkinyt hyödyntämään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukimuodot AB-alueella täysimääräisesti. Vuonna 2017 AB-alueen maataloudelle kohdistui yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea yhteensä 556 milj. euroa. Tuki koostui ns. CAP-tulotuesta (215 milj. euroa), epäsuotuisten maatalousalueiden luonnonhaittakorvauksesta (234 milj. euroa) ja ympäristökorvauksesta (106 milj. euroa). Lisäksi AB-tukialueella maksettiin luomu- ja eläinten hyvinvointikorvausta (38 milj. euroa).
Yhteisen maatalouspolitiikan tukivalikoima ei sisällä erillistä tukea Etelä-Suomen puutarhataloudelle ja sika- ja siipikarjataloudelle. Tästä syystä EU:n yhteisiä tukimuotoja täydennetään Etelä-Suomen kansallisella tuella, joka maksetaan yhteisen markkinajärjestelyn asetuksen 214 a artiklan ja komission päätöksen C (2014) 510 nojalla vuosina 2014–2020. Tukea maksettiin vuonna 2017 yhteensä noin 25 milj. euroa. Päätöksen mukaiset tukitoimet kohdistuvat puutarhatalouteen (12 milj. euroa) sekä sika- ja siipikarjatalouteen (13 milj. euroa). Puutarhatalouden tukitoimet jakaantuvat kahteen osaan eli kasvihuonetuotannon tukeen sekä puutarhatuotteiden varastointitukeen.
Tämän arvioinnin tavoitteena on ollut selvittää Euroopan komission 4.2.2014 annetun päätöksen C(2014)510 mukaisten tukitoimenpiteiden toteuttamista ja vaikutuksia Etelä-Suomen maatalouteen. Pääpaino arvioinnissa on ollut tukien myötä aikaansaadun tulo- ja kannattavuuskehityksen sekä rakennekehityksen muutoksen tarkastelussa. Tätä on arvioitu tarkastelemalla tukien merkitystä AB-tukialueen tilojen maatalouden taloudellisten tulosten muodostumisessa sekä analysoimalla AB-tukialueen maatalouden rakennekehitystä ja vertaamalla sitä koko Suomen vastaavaan kehitykseen. Maatalouden tuotantotapojen muutokseen on myös kiinnitetty huomiota.
AB-tukialue on sianlihan- ja siipikarjanlihan-, kananmunien- sekä kasvihuonetuotannon osalta merkittävä tuotantoalue Suomessa. Tarkastelujaksolla 2011–2017 AB-alueen osuus koko Suomen tuotannosta on ollut sianlihassa noin 50 prosenttia, siipikarjanlihassa 60 prosenttia, kananmunissa lähes 80 prosenttia ja kasvihuonetuotannossa noin 44 prosenttia. Sianlihantuotanto on vähentynyt AB-alueella 16 prosenttia, siipikarjanlihantuotanto noussut 30 prosenttia, ja kananmunantuotanto kasvanut 18 prosenttia, kun samaan aikaan koko Suomessa sianlihantuotanto on laskenut 10 prosenttia, siipikarjanlihan tuotanto noussut 28 prosenttia ja kananmunien tuotanto kasvanut 17 prosenttia. Kasvihuoneyritysten tuotantomäärä on hieman supistunut, mutta osuus koko Suomen tuotannosta on säilynyt kutakuinkin ennallaan.
Myös AB-tukialueen osuus koko Suomen tilamäärästä on säilynyt lähes ennallaan eri tuotantosuunnissa vuosina 2011–2017. AB-tukialueen sikatilojen lukumäärä on laskenut noin 50 % ja siipikarjatilojen lukumäärä on puolestaan kasvanut seitsemän prosenttia. Kasvihuoneyritysten lukumäärä on laskenut AB-alueella lähes 20 % ja avomaapuutarhatilojen lukumäärä pysynyt lähes ennallaan. Kokonaisuudessaan maataloustukea saavien tilojen lukumäärä on laskenut AB-alueella 25 % vuosina 2011–2017, kun samaan aikaan koko Suomessa vastaavien tilojen lukumäärä on laskenut 26 %.
Kasvihuonetuotannossa rakennekehitys on ollut AB-alueella koko maan kehitystä hitaampaa, etenkin vihannestuotannossa. Keskimääräinen tuotantoala kasvihuoneyritystä kohden on kasvanut koko Suomessa AB-aluetta hieman nopeammin. Koristekasvituotannossa yrityskoon kehityksessä AB-alueen ja koko Suomen välillä ei ole juuri eroa. AB-alueen avomaapuutarhatilat ja sikatilat ovat jonkin verran suurempia kuin koko Suomessa keskimäärin. AB-alueen siipikarjatilat ovat puolestaan samankokoisia kuin Suomessa keskimäärin.
Koska kasvukausi on Suomessa lyhyt, valtaosalla avomaan kasviksista ehtii valmistua vain yksi sato. Mikäli kotimaisten puutarhatuotteiden tarjonta halutaan säilyttää ympäri vuoden, sato pitää varastoida sadottoman kauden eli talven ajaksi. Varastointi lisää huomattavasti kustannuksia, joita aiheutuu niin rakennuksista, koneista kuin kauppakunnostuksesta ja tuotteiden siirtelystäkin. Varastoinnin kustannukset kohdistuvat valtaosin AB-alueelle, sillä ilmastollisista syistä valtaosa sekä vihannestenviljelystä että omenan viljelystä sijaitsee eteläisessä Suomessa. Pohjoinen Suomi on liian kylmää ja kasvukausi liian lyhyt monille puutarhakasveille. Kotimainen koristekasvituotanto puolestaan varmistaa tarjonnan Suomen ilmastoon sopivista koristekasveista, esim. ryhmä- ja koristekasveista. Suomeen soveltuvilla koristekasveilla vaatimuksena on hyvä sateenkesto sekä kukkiminen pilvisestä ja kylmästä säästä riippumatta.
Etelä-Suomen kansallisen tuen määrä ja osuus sekä yrittäjätulosta että kokonaistuotosta vähenivät sian- ja siipikarjanlihantuotannossa merkittävästi vuosina 2011–2017. Sikatiloilla Etelä-Suomen kansallisen tuen osuus kokonaistuotosta väheni seitsemästä prosentista vuonna 2011 noin kahteen prosenttiin vuonna 2017. Kansallisen tuen osuus yrittäjätulosta laski noin 61 prosentista 16 prosenttiin. Siipikarjatiloilla kansallinen tuki oli vuonna 2017 noin kaksi prosenttia kokonaistuotosta ja 29 prosenttia yrittäjätulosta. Tarkastelujaksolla 2011–2017 kansallisen tuen osuus yrittäjätulosta on vaihdellut siipikarjatiloilla 14 prosentista 153 prosenttiin. Sen vuoksi kansallinen tulotuki on ollut edelleen merkittävä sika- ja siipikarjatilojen taloudelle ja investoinneille, vaikka tuen määrä on selvästi pienentynyt ja tuki on irrotettu tuotannosta.
Kasvihuoneyrityksissä Etelä-Suomen kansallisen tuen osuus kokonaistuotosta laski 10 prosentista vuonna 2011 seitsemään prosenttiin vuonna 2017. Kansallisen tuen osuus yrittäjätulosta on vaihdellut puolestaan 278 prosentista 95 prosenttiin vuosina 2011–2017. Kasvihuonetilojen yrittäjätulo on ollut vuosia 2015 ja 2017 lukuunottamatta koko tarkastelujakson 2011–2016 Etelä-Suomen kansallisen tukea pienempi. Vuonna 2017 kasvihuonetilojen yrittäjätulo nousi 33 600 euroon, mutta tuolloinkin 95 prosenttia yrittäjätulosta muodostui kansallisesta tuesta.
Puutarhataloudelle Etelä-Suomen kansallinen tuki on siten taloudellisesti erittäin tärkeä. Pohjoinen sijainti ja sen seurauksena kasvihuoneita rasittava lumikuorma nostavat kasvihuoneiden rakennuskustannuksia. Kylmä talvikausi vaatii kasvihuonetekniikalta paljon niin lämmityksen kuin keinovalotuksen osaltakin. Siitä syystä energiakustannusten osuus tuotantokustannuksesta on suuri. Energian kustannuksen lisäksi energian tasainen ja jatkuva saatavuus ja tarve mahdollisiin varajärjestelmiin investoimiseksi lisäävät kustannuksia, sillä talvikautena energianjakelun häiriöt tai laiteviat voivat pilata jo muutamassa tunnissa koko sadon ja tuhota kasvuston.
Vuoden 2020 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan osalta, Euroopan komissio esitti lainsäädäntöehdotuksensa kesäkuussa 2018. Komission keskeinen uusi ajatus on ehdotus uudesta toimintamallista, joka tarjoaisi enemmän vastuuta jäsenvaltioille ja edellyttäisi kunkin niistä laativan oman kansalliset strategiasuunnitelmansa politiikan toteuttamiseksi. Lisäksi komissio on valmis säilyttämään oikeuden tuotantosidonnaisten tukien maksamiseen myös vuoden 2020 jälkeen. Tästä näkökulmasta katsoen puutarhatuotantoon sekä sian- ja siipikarjantuotantoon kohdennettu kansallinen tuki soveltuisi siten edelleen EU: n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuuteen.
Yhteisen maatalouspolitiikan tukivalikoima ei sisällä erillistä tukea Etelä-Suomen puutarhataloudelle ja sika- ja siipikarjataloudelle. Tästä syystä EU:n yhteisiä tukimuotoja täydennetään Etelä-Suomen kansallisella tuella, joka maksetaan yhteisen markkinajärjestelyn asetuksen 214 a artiklan ja komission päätöksen C (2014) 510 nojalla vuosina 2014–2020. Tukea maksettiin vuonna 2017 yhteensä noin 25 milj. euroa. Päätöksen mukaiset tukitoimet kohdistuvat puutarhatalouteen (12 milj. euroa) sekä sika- ja siipikarjatalouteen (13 milj. euroa). Puutarhatalouden tukitoimet jakaantuvat kahteen osaan eli kasvihuonetuotannon tukeen sekä puutarhatuotteiden varastointitukeen.
Tämän arvioinnin tavoitteena on ollut selvittää Euroopan komission 4.2.2014 annetun päätöksen C(2014)510 mukaisten tukitoimenpiteiden toteuttamista ja vaikutuksia Etelä-Suomen maatalouteen. Pääpaino arvioinnissa on ollut tukien myötä aikaansaadun tulo- ja kannattavuuskehityksen sekä rakennekehityksen muutoksen tarkastelussa. Tätä on arvioitu tarkastelemalla tukien merkitystä AB-tukialueen tilojen maatalouden taloudellisten tulosten muodostumisessa sekä analysoimalla AB-tukialueen maatalouden rakennekehitystä ja vertaamalla sitä koko Suomen vastaavaan kehitykseen. Maatalouden tuotantotapojen muutokseen on myös kiinnitetty huomiota.
AB-tukialue on sianlihan- ja siipikarjanlihan-, kananmunien- sekä kasvihuonetuotannon osalta merkittävä tuotantoalue Suomessa. Tarkastelujaksolla 2011–2017 AB-alueen osuus koko Suomen tuotannosta on ollut sianlihassa noin 50 prosenttia, siipikarjanlihassa 60 prosenttia, kananmunissa lähes 80 prosenttia ja kasvihuonetuotannossa noin 44 prosenttia. Sianlihantuotanto on vähentynyt AB-alueella 16 prosenttia, siipikarjanlihantuotanto noussut 30 prosenttia, ja kananmunantuotanto kasvanut 18 prosenttia, kun samaan aikaan koko Suomessa sianlihantuotanto on laskenut 10 prosenttia, siipikarjanlihan tuotanto noussut 28 prosenttia ja kananmunien tuotanto kasvanut 17 prosenttia. Kasvihuoneyritysten tuotantomäärä on hieman supistunut, mutta osuus koko Suomen tuotannosta on säilynyt kutakuinkin ennallaan.
Myös AB-tukialueen osuus koko Suomen tilamäärästä on säilynyt lähes ennallaan eri tuotantosuunnissa vuosina 2011–2017. AB-tukialueen sikatilojen lukumäärä on laskenut noin 50 % ja siipikarjatilojen lukumäärä on puolestaan kasvanut seitsemän prosenttia. Kasvihuoneyritysten lukumäärä on laskenut AB-alueella lähes 20 % ja avomaapuutarhatilojen lukumäärä pysynyt lähes ennallaan. Kokonaisuudessaan maataloustukea saavien tilojen lukumäärä on laskenut AB-alueella 25 % vuosina 2011–2017, kun samaan aikaan koko Suomessa vastaavien tilojen lukumäärä on laskenut 26 %.
Kasvihuonetuotannossa rakennekehitys on ollut AB-alueella koko maan kehitystä hitaampaa, etenkin vihannestuotannossa. Keskimääräinen tuotantoala kasvihuoneyritystä kohden on kasvanut koko Suomessa AB-aluetta hieman nopeammin. Koristekasvituotannossa yrityskoon kehityksessä AB-alueen ja koko Suomen välillä ei ole juuri eroa. AB-alueen avomaapuutarhatilat ja sikatilat ovat jonkin verran suurempia kuin koko Suomessa keskimäärin. AB-alueen siipikarjatilat ovat puolestaan samankokoisia kuin Suomessa keskimäärin.
Koska kasvukausi on Suomessa lyhyt, valtaosalla avomaan kasviksista ehtii valmistua vain yksi sato. Mikäli kotimaisten puutarhatuotteiden tarjonta halutaan säilyttää ympäri vuoden, sato pitää varastoida sadottoman kauden eli talven ajaksi. Varastointi lisää huomattavasti kustannuksia, joita aiheutuu niin rakennuksista, koneista kuin kauppakunnostuksesta ja tuotteiden siirtelystäkin. Varastoinnin kustannukset kohdistuvat valtaosin AB-alueelle, sillä ilmastollisista syistä valtaosa sekä vihannestenviljelystä että omenan viljelystä sijaitsee eteläisessä Suomessa. Pohjoinen Suomi on liian kylmää ja kasvukausi liian lyhyt monille puutarhakasveille. Kotimainen koristekasvituotanto puolestaan varmistaa tarjonnan Suomen ilmastoon sopivista koristekasveista, esim. ryhmä- ja koristekasveista. Suomeen soveltuvilla koristekasveilla vaatimuksena on hyvä sateenkesto sekä kukkiminen pilvisestä ja kylmästä säästä riippumatta.
Etelä-Suomen kansallisen tuen määrä ja osuus sekä yrittäjätulosta että kokonaistuotosta vähenivät sian- ja siipikarjanlihantuotannossa merkittävästi vuosina 2011–2017. Sikatiloilla Etelä-Suomen kansallisen tuen osuus kokonaistuotosta väheni seitsemästä prosentista vuonna 2011 noin kahteen prosenttiin vuonna 2017. Kansallisen tuen osuus yrittäjätulosta laski noin 61 prosentista 16 prosenttiin. Siipikarjatiloilla kansallinen tuki oli vuonna 2017 noin kaksi prosenttia kokonaistuotosta ja 29 prosenttia yrittäjätulosta. Tarkastelujaksolla 2011–2017 kansallisen tuen osuus yrittäjätulosta on vaihdellut siipikarjatiloilla 14 prosentista 153 prosenttiin. Sen vuoksi kansallinen tulotuki on ollut edelleen merkittävä sika- ja siipikarjatilojen taloudelle ja investoinneille, vaikka tuen määrä on selvästi pienentynyt ja tuki on irrotettu tuotannosta.
Kasvihuoneyrityksissä Etelä-Suomen kansallisen tuen osuus kokonaistuotosta laski 10 prosentista vuonna 2011 seitsemään prosenttiin vuonna 2017. Kansallisen tuen osuus yrittäjätulosta on vaihdellut puolestaan 278 prosentista 95 prosenttiin vuosina 2011–2017. Kasvihuonetilojen yrittäjätulo on ollut vuosia 2015 ja 2017 lukuunottamatta koko tarkastelujakson 2011–2016 Etelä-Suomen kansallisen tukea pienempi. Vuonna 2017 kasvihuonetilojen yrittäjätulo nousi 33 600 euroon, mutta tuolloinkin 95 prosenttia yrittäjätulosta muodostui kansallisesta tuesta.
Puutarhataloudelle Etelä-Suomen kansallinen tuki on siten taloudellisesti erittäin tärkeä. Pohjoinen sijainti ja sen seurauksena kasvihuoneita rasittava lumikuorma nostavat kasvihuoneiden rakennuskustannuksia. Kylmä talvikausi vaatii kasvihuonetekniikalta paljon niin lämmityksen kuin keinovalotuksen osaltakin. Siitä syystä energiakustannusten osuus tuotantokustannuksesta on suuri. Energian kustannuksen lisäksi energian tasainen ja jatkuva saatavuus ja tarve mahdollisiin varajärjestelmiin investoimiseksi lisäävät kustannuksia, sillä talvikautena energianjakelun häiriöt tai laiteviat voivat pilata jo muutamassa tunnissa koko sadon ja tuhota kasvuston.
Vuoden 2020 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan osalta, Euroopan komissio esitti lainsäädäntöehdotuksensa kesäkuussa 2018. Komission keskeinen uusi ajatus on ehdotus uudesta toimintamallista, joka tarjoaisi enemmän vastuuta jäsenvaltioille ja edellyttäisi kunkin niistä laativan oman kansalliset strategiasuunnitelmansa politiikan toteuttamiseksi. Lisäksi komissio on valmis säilyttämään oikeuden tuotantosidonnaisten tukien maksamiseen myös vuoden 2020 jälkeen. Tästä näkökulmasta katsoen puutarhatuotantoon sekä sian- ja siipikarjantuotantoon kohdennettu kansallinen tuki soveltuisi siten edelleen EU: n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuuteen.
Collections
- Julkaisut [86728]