Riistakannat 2017

Abstract

Suomen hirvikannan kooksi arvioitiin vuoden 2016 metsästyksen päätyttyä noin 90 000 yksilöä ja se oli jokseenkin sama kuin vuotta aikaisemmin. Hirvikanta oli tihein Rannikko-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla ja alhaisin Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Valkohäntäpeuran talvikanta 2017 arvioitiin noin 77 000 yksilöksi ja se kasvoi edellisvuodesta noin 6 %. Korkeimmat valkohäntäpeuratiheydet (yli 30 yksilöä/1 000 ha) todettiin Satakunnan, Etelä- ja Pohjois-Hämeen sekä Varsinais-Suomen riistakeskusten raja-alueilla. Kainuun metsäpeurakannaksi arvioitiin talvella 2016 noin 750 yksilöä, mikä oli sa-maa luokkaa kuin edellisenä talvena; koko maan metsäpeurakanta oli noin 2 000 yksilöä. Suomen karhukannan kooksi vuonna 2016 ennen metsästyskautta arvioitiin 1 980─2 100 yksilöä ja se oli hieman edellisvuotta suurempi. Helmikuun lopussa 2017 Suomen susikanta oli 150─180 yksilöä, mikä oli alhaisempi kuin edellisenä kevättalvena. Vuonna 2016 arvioitiin havaitun 433−453 ilvespentuetta, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2015. Vastaavasti ilvesten vähimmäiskanta pieneni noin 5 % edelliseen vuoteen verrattuna ja se oli ennen metsästyskautta 2 355−2 495 vuotta vanhempaa yksilöä. Ahmoja arvioitiin olleen talvella 2016 koko maassa noin 220─250 yksilöä.

Koko Itämeren altaan hallikannaksi arvioitiin noin 30 000 ja Suomen osuudeksi siitä noin kolmasosa. Hallikanta on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun, mutta viime vuosina kasvu näyttää tasaantuneen. Kevään 2017 laskennoissa Perämeren jäillä laskettiin yli 13 000 norppaa, mikä on huomattavasti enemmän kuin edelliskeväänä. Ero selittyy jääolosuhteilla, sillä heikkojäisinä vuosina tulos on aina poikkeuksellisen korkea. Suomenlahden noin 100 yksilön kannasta valtaosa oli Venäjän vesialueilla. Riistakolmioiden lumijälkilaskennat toteutettiin 712 metsäympäristön riistakolmiolla ja 132 peltokolmiolla, mikä oli hieno saavutus eteläisemmän Suomen vähälumisena talvena. Useimmat laskennan lajit olivat edellisvuotisella tasolla.

Riistakolmioiden loppukesän laskenta tehtiin 930 kolmiolla, mikä vastaa noin 11 000 maastossa kuljettua linjakilometriä. Pääosassa maata metsäkanalintujen tiheydet olivat alhaisempia kuin edeltäneinä 10 vuonna keskimäärin. Sateinen ja kolea kesä vaikutti lintujen lisääntymiseen. Heikko lintutilanne johti huomattaviin metsästysajan rajoituksiin. Ylä-Lapin riekkokanta arvioitiin koira-avusteisin laskennoin 10. kerran ja linjoja tutkittiin noin 670 km. Riekkokanta taantui hieman edellisvuodesta. Vuotuiset vesilintulaskennat tehtiin kesällä 2017 yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa 32. kerran. Haapanan, tukkasotkan ja isokoskelon kannat kasvoivat hieman edellisvuotisesta, kun taas tavi ja punasotka vähenivät. Metsästyksellisten tärkeimmän vesilinnun sinisorsan kanta oli edellisvuoden tasolla.