Päijänteen ja sen latvavesien taimenkantojen geneettiset resurssit

Abstract

Geneettisen monimuotoisuuden, eli diversiteetin, säilyttäminen edellyttää tietoa siitä, kuinka ole-massa oleva geneettinen diversiteetti on jakautunut eri alueille, populaatioiden ja populaatioryhmien välille, sekä mikä on kunkin populaation sisäisen perinnöllisen diversiteetin määrä.

Tämän työn tavoitteena oli selvittää luontaisten taimenkantojen perinnöllinen rakenne ja eri taimenkantaryhmien alueellinen jakautuminen Päijänteen vesistön ja sen latvavesien alueella. Tämän geneettisen tiedon avulla on mahdollista tehostaa ja tarkentaa taimenkantojen hoitoa ja voidaan muodostaa taimenkantojen suojelu- ja hoitoyksiköitä lajin hoitostrategiaa varten.

Tämä selvitys on loppuraportti useamman vuoden aikana kerätyistä Kymijoen vesistön taimen-näytteistä. Näytteitä kerättiin erityisesti Suur-Päijänteen vesistön alueelta ja siihen laskevista reitti-vesistöistä eli Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalammin reiteiltä, sekä lisäksi Äänekosken ja Jämsän reteiltä. Reittivesistöt analysoitiin erikseen. Luonnosta kerättyjen näytteiden lisäksi käytettävissä oli viljelykantanäytteitä Rautalamminreitin, Luutajoen Kermankosken ja Ohtaojan taimenkannoista mahdollisen istutusvaikutuksen selvittämiseksi.

Koko aineisto tässä raportissa sisälsi yhteensä 114 Kymijoen vesistöstä eri alueelta tai eri aikana kerättyä taimenten populaationäytettä, yhteensä 1994 taimenesta. Näistä 5 populaationäytettä, eli 260 yksilöä, oli Luken Laukaan kalanviljelylaitokselta Rautalammin reitin järvitaimenen emokalaston viljelykalanäytteitä ja 109 useamman yksilön luonnonkalanäytteitä yhteensä 1734 kalasta. Näytteistä analysoitiin 16 DNA-mikrosatelliittigeenilokuksen muuntelu. Aineistosta laskettiin näytteiden sisäl-tämät geneettisen diversiteetinmäärät, arvioitiin populaatioden sisäinen sukulaisuuden aste, lasket-tiin geneettisesti teholliset koot ja populaatioden perhemäärät. Edelleen laskettiin taimennäytteiden välinen sukulaisuus ja tehtiin geneettiseen etäisyyteen perustuvat sukupuuanalyysit.

Saarijärven reitin taimenkantanäytteiden geneettinen rakenne kuvastaa varsin hyvin populaati-oiden maantieteellisiä etäisyyksiä ja taimenten todellisia vaellusyhteysmahdollisuuksia. Geneettisen diversiteetin määrä ei ollut alentunut kuin Moksinjoen ja Karajoen alueilla. Eri alueiden taimenkanto-jen teholliset koot olivat kuitenkin varsin pieniä. Viitteitä istutusten geneettisistä vaikutuksista oli selvimmin Saarijärven reitin pääuoman alaosassa.

Viitasaaren reitillä Kärnän reitin taimenet ryhmittyivät keskenään samaan ryhmään ja samoin eteläisemmät Isojoen ja Jurvonjoen taimenet. Joilla saattaa olla myös yhteistä istutushistoriaa. Hil-monjoen taimenessa oli myös viitteitä Rautalamminreitin viljelykannan vaikutuksesta.

Rautalammin reitin taimen oli kolmen suuren reittivesistön homogeenisin geneettisesti ja luon-nonvarainen taimen ja viljelty järvitaimen olivat hyvin samanlaisia. Muutama yksittäinen paikallinen taimen esiintyi latvavesillä. Suur-Päijänteen taimenet ryhmittyivät useaan ryhmään, joiden geneettis-tä rakennetta erilainen istutustausta selitti.

Suur-Päijänteen vesistön ja sen latvavesien taimenpopulaatiot muodostavat geneettisesti varsin hajanaisen kokonaisuuden ja tyypillistä on rajallisilla alueilla elävät varsin pienet, pienten perhemää-rien varassa elävät populaatiot, joiden geneettisen diversiteetin määrä oli jo paikoin alentunut. Pe-rinnöllisen rakenteen perusteella vesistöalueille voitiin ehdottaa pienten samankaltaisten populaati-oiden muodostamia hoitoyksikköjä geneettisen monimuotoisuuden säilymisen turvaamiseksi.