The history of cultivation of exotic tree species in Finland

Abstract

The cultivation of exotic tree species in Finland started presumably already in the Middle Ages, with introduction of fruit trees to Finland. During the period of the Enlightenment in the 18th century an intensive period of introduction started in the Academy of Turku, but this contributed very little permanent results. From the forestry point of view the cultivation of exotics in Finland has two different historical roots. The first of them is the establishing of the Raivola larch stand in the 18th century and the sec-ond the start of state forest administration and forest education in 1860’s. The early introductions were often unplanned and the success of them was usually poor, as the importance of the origin was not well understood or hardy enough material was not available. More systematic work with the exotics started in the 20th century by Arboretum Mustila and the Finnish Forest Research Institute, which also have recognised the importance of the geographic origin of the introduced species. Sev-eral areas have been identified around the world with a climate close enough to that of Finland, so that they have high probability for providing species adapted to Finnish conditions. In the late 19th century Russian species were dominant among the exotics cultivated for forestry purposes. In addition to Siberian larch (Larix sibirica) also Siberian stone pine (Pinus cembra subsp. sibirica) and Siberian fir (Abies sibirica) were grown in Finland. European larch (L. decidua) was also cultivated to some extent. Later on the number of the tested species has greatly increased, but only a few exotic species have shown any usability in Finnish conditions. Of the exotics currently only Si-berian larch and lodgepole pine (Pinus contorta var. latifolia) have some practical importance in Finn-ish forestry, but their combined share of the forests is only 0.1%. In the near future only Siberian larch will have some practical use in Finnish forestry. With a longer perspective cultivating exotics should be encouraged, because they can be regarded as insur-ance for changing climatic and economic conditions, which may require new species or commodities. Collecting experiences and maintaining cultivation tradition of the exotics can prove valuable in the changed conditions.

Vieraiden puulajien viljely alkoi Suomessa todennäköisesti jo keskiajalla, jolloin Suomeen tuotiin en-simmäiset hedelmäpuut. Valistuksen aikakaudella 1700-luvulla Turun Akatemia aloitti intensiivisen vieraiden puulajien viljelyn, mutta näistä kokeiluista jäi hyvin vähän pysyviä tuloksia. Vieraiden puulajien metsätaloudellisella viljelyllä Suomessa on kaksi eri historiallista lähtökoh-taa. Ensimmäinen niistä on Raivolan lehtikuusikon perustaminen 1700-luvulla, ja toinen valtion met-sähallinnon ja metsäopetuksen järjestäminen 1860-luvulla. Varhaisimmat viljely-yritykset olivat usein suunnittelemattomia ja niiden menestys oli yleensä huono. Syynä tähän oli, että alkuperän merkitys-tä ei ymmärretty riittävän hyvin eikä tarpeeksi kestävää materiaalia ollut saatavilla. Järjestelmälli-sempi työ vieraspuulajeilla alkoi 1900-luvulla, kun Mustilan Arboretum ja Metsäntutkimuslaitos aloit-tivat toimintansa. Ne ottivat työssään huomioon myös vierasperäisten lajien maantieteellisen alku-perän. Eri puolilta maailmaa on tunnistettu useita maantieteellisiä alueita, joiden ilmasto muistuttaa niin paljon Suomen ilmastoa, että niiltä todennäköisesti on saatavissa myös Suomessa käyttökelpoi-sia puulajeja. Venäläiset puulajit olivat 1800-luvun lopulla Suomessa runsaimmin viljeltyjä vieraita puulajeja. Siperianlehtikuusen (Larix sibirica) lisäksi Suomessa kasvatettiin myös siperiansembraa (Pinus cembra subsp. sibirica) ja siperianpihtaa (Abies sibirica). Myös euroopanlehtikuusta (L. decidua) kasvatettiin jossain määrin. Myöhemmin testattujen lajien määrä on lisääntynyt huomattavasti, mutta vain har-vat vierasperäiset lajit ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi Suomen olosuhteissa. Ainoastaan sipe-rianlehtikuusella ja kontortamännyllä (Pinus contorta var. latifolia) on jotain käytännön merkitystä Suomen metsätaloudessa, mutta niidenkin yhteinen osuus metsistä on vain 0,1 %. Lähitulevaisuudessa vieraista puulajeista vain siperianlehtikuusella on jotain metsätaloudellista käyttöä Suomessa. Pidemmällä aikavälillä vieraiden puulajien viljelyä olisi kannustettava, koska niitä voidaan pitää vakuutuksena muuttuvien ilmastollisten ja taloudellisten olosuhteiden varalta. Uusissa oloissa saatetaan tarvita uusia lajeja ja tuotteita. Keräämällä viljelykokemuksia vieraista puulajeista ja ylläpitämällä viljelyperinteitä voidaan varautua muuttuviin olosuhteisiin.