Sika- ja siipikarjatalouden taloudellisten riskien hallinta

Abstract

EU on esitellyt uusia riskienhallintavälineitä (IST) osana Maaseudun kehittämisohjelmaa (EU N:o 1305/2013, artiklat 36–39). Riskienhallintavälineet mahdollistavat taloudellisen tuen viljelijöiden keskinäisille rahastoille, jotka suojaavat viljelijöitä äkillisten tulovaihteluiden varalta. Säännösten pohjalta voidaan suomalaiseen sika- ja siipikarjatalouteen kehittää viljelijöiden keskinäisiä rahastoja, jotka suojaavat tuottajia äkillisiltä, tuote- ja panoshintojen vaihtelun aiheuttamilta, vakavilta taloudellisilta riskeiltä. Tässä tutkimushankkeessa on aikaisemmin esitelty markkinamarginaalit joiden perusteella riskienhallintavälineet voidaan laatia (www.luke.fi/markkinamarginaalit). Markkinamarginaaliin perustuvat riskienhallintavälineet osoittautuivat tässä selvityksessä toteutukseltaan kustannustehokkaammiksi kuin tilakohtaiseen aineistoon perustuvat riskienhallintavälineet. Riskienhallintavälineet voidaan toteuttaa viljelijöiden keskinäisten rahastojen avulla, EU:n suositusten mukaisesti (artikla 38). Rahaston haasteena on hintariskien systeemisyys. Tutkimushankkeen aikaisemmassa julkaisussa systeemisyyshaasteeseen vastattiin laittamalla kaikkien neljän tuotantosuunnan (lihasika, porsastuotanto, munituskana ja broileri) riskit samaan portfolioon (Myyrä ja Väre 2016). Tässä selvityksessä rahaston riskiportfolion sisäisen heterogeenisuuden lisäämiseksi tuottajille tarjotaan myös erilaistettuja riskienhallintavälineitä. Tässä selvityksessä kehitettiin erilaisia riskienhallintavälineitä tuottajien erilaisiin riskienhallintatarpeisiin. Näillä riskienhallintavälineillä voidaan hallita tuottajien tarpeista riippuen pieniä ja usein toistuvia hintariskejä tai harvemmin toistuvia katastrofaaliseksi luokiteltavia hintariskejä. Riskienhallintavälineiden toimintaa tarkasteltiin kolmella erilaisella hintaskenaariolla (toistamalla toteutunut hintakehitys, Monte Carlo simuloinnilla ja taantuvilla hintasuhdanteilla). Tarkastelun keskeisin tulos oli se, että riskienhallintavälineiden toiminta riippuu olennaisesti tulevaisuudessa tapahtuvasta hintakehityksestä ja hintariskien toteutumisesta. Tarkasteltaessa viiden vuoden aikahorisonttia eteenpäin riskienhallintavälineet antavat keskimääräiselle kananmunantuotantoon erikoistuneelle tilalle (16 400 munivaa kanaa) todennäköisimmin 0 – 22 386 € korvaukset. Kuukausitasolla toteutetut riskienhallintavälineet antoivat hyvän suojan äkillisiä hintariskejä vastaan, mutta ovat tasoltaan niin pieniä, ettei niistä ole tulotason kannalta suorien tukien korvaajaksi. Riskienhallintavälineet eivät myöskään toimi hitaasti heikkenevissä hintasuhteissa. Tämä johtuu maaseutuohjelmaan liitettävissä riskienhallintavälineissä käytettävästä keskimääräisen tulotason Olympic Average -laskentamenetelmästä. Tulosten perusteella riskienhallintavälineet eivät korvaa tuotannosta irrotettuja tukia tai suhdannepoliittisia tukia, mutta toimivat hyvin taloudellisten riskien hallinnassa. Hankkeessa kehitettyjä riskienhallintamenetelmiä on esitelty sekä virkamiehille että viljelijöille. Tuottajat luottavat edelleen vahvasti maatalouspolitiikan tekijöihin taloudellisten kriisitilanteiden ratkaisussa. Luottamus suhdannepolitiikkaan alentaa tuottajien halukkuutta osallistua ennalta sovittuihin sopimuksiin perustuviin riskienhallintavälineisiin.