Sähkön siirron maanomistajakorvaukset
Ovaska, Sami; Myyrä, Sami (2017)
Ovaska, Sami
Myyrä, Sami
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
40/2017
Sivut
29 s.
Luonnonvarakeskus, Luke
2017
All rights reserved
Copyright: Luonnonvarakeskus, Luke
Copyright: Luonnonvarakeskus, Luke
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-427-4
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-427-4
Tiivistelmä
Sähköverkot kuuluvat yhteiskunnan keskeiseen infrastruktuuriin ja ovat välttämättömiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Sähköverkkoyhtiöt rakennuttavat sähkölinjoja maanomistajien kiinteistöille, joista aiheutuu maanomistajille haittaa. Pellolla sijaitsevien sähkölinjojen aiheuttama haitta liittyy sähköpylväisiin, joista maksettavien korvausten oikea taso on noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sähköpylväiden aiheuttaman haitan suuruutta ja korvaustasoja on perinteisesti arvioitu estehaittatutkimuksella, joka perustuu pylvään kiertämiseen kuluvaan lisätyöhön kenttäkokein mitattuna. Menetelmällä ei kuitenkaan voida kattaa kaikkia käytössä olevia viljelymenetelmiä. Haitan suuruus ei myöskään ole staattinen, vaan se muuttuu maatalouden rakennekehityksen edetessä tilakoon ja koneiden kasvaessa.
Maksettavien korvausten tulisi perustua täyden korvauksen periaatteeseen, jossa maanomistajan varallisuusasema ei rakentamisen myötä heikkenisi. Käytännössä tämä ei toteudu, sillä maanomistajat eivät yleensä halua sähkölinjoja pylväineen rakennettavan omille mailleen. Jos maksettu korvaus vastaisi koettua haittaa, maanomistajalle ei olisi merkitystä rakennetaanko sähkölinja pellolle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sähköpylväiden euromääräistä vaikutusta pellon kauppahintoihin ja saada haitalle markkinahinta korvauskäytäntöjen uudistamistarpeeseen. Aineistona käytettiin Maanmittauslaitoksen vapailla markkinoilla myytyjen 1 418 peruslohkon kauppahinta-aineistoa vuosilta 2008–2016. Kauppahinta aineistoon yhdistettiin peruslohkotietoja hallinnon rekistereistä, ilmakuvatietoja lohkolla sijaitsevista jakelulinjojen pylväistä, suurjännitepylväistä, avo-ojituksesta ja lohkon muodosta sekä viljavuustietoja.
Hintamalleilla pystyttiin selittämään 40–50 % kauppahintojen vaihtelusta. Koko maan hintamallissa hehtaarihinnat nousivat vuosittain ja laskivat pohjoista sekä erityisesti itää kohti siirryttäessä. Myös etäisyyden kasvu tiehen ja muuhun kuntaan ja kaupunkiin laski hehtaarihintoja. Suurista peruslohkoista maksettiin lineaarisesti pieniä korkeampaa hehtaarihintaa. Siten mitä suurempi peruslohko oli, sen korkeampaa hehtaarihintaa siitä maksettiin. Pellon luontaista sadontuottokykyä mittaavilla jyvityspisteillä ei ollut selitysvoimaa hintamalleissa. Sen sijaan avo-ojitus laski hehtaarihintaa lähes 1 000 eurolla ja puutteet peruslohkon korvauskelpoisuudessa (ympäristö- ja luonnonhaittakorvaus) lähes 1 500 eurolla. Jos alueen käyttötarkoitus oli maatalouden sijaan rakentaminen, nosti se hehtaarihintaa merkittävästi. Myös alueelle laadittu yleiskaava/ranta-asemakaava ja kunnan peltovaltaisuus nostivat hehtaarihintaa. Tuloksista saatiin viitteitä niistä pellon ominaisuuksista, joista rakennekehityksen myötä kasvavat tilat haluavat maksaa. Yhä kasvavien koneiden sujuvan käytön kannalta halutaan mahdollisimman suuria peruslohkoja ilman avo-ojia. Peruslohkon korvauskelpoisuuden puutteiden vaikutus hehtaarihintoihin kuvastaa tukien merkityksen korostumista peruslohkon tuottokyvyssä.
Sähkön jakelulinjojen pylväiden ja suurjännitepylväiden hintavaikutuksille ei saatu tilastollista merkitsevyyttä koko maan hintamallissa. Todennäköisiä syitä tähän olivat peltokauppamäärien melko alhainen määrä ja maanomistajien heterogeenisuus. Heterogeenisuuden vuoksi sähköpylväistä koettu haitta vaihtelee paljon jakautuen euromääräisesti laajalle alueelle. Etelä-Suomen alueellisessa hintamallissa saatiin kuitenkin viitteitä suurjännitepylvään vaikutuksista kauppahintoihin. Pellolla sijainnut suurjännitepylväs laski hehtaarihintaa 592 euroa yhtä pylvästä kohti.
Maksettavien korvausten tulisi perustua täyden korvauksen periaatteeseen, jossa maanomistajan varallisuusasema ei rakentamisen myötä heikkenisi. Käytännössä tämä ei toteudu, sillä maanomistajat eivät yleensä halua sähkölinjoja pylväineen rakennettavan omille mailleen. Jos maksettu korvaus vastaisi koettua haittaa, maanomistajalle ei olisi merkitystä rakennetaanko sähkölinja pellolle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sähköpylväiden euromääräistä vaikutusta pellon kauppahintoihin ja saada haitalle markkinahinta korvauskäytäntöjen uudistamistarpeeseen. Aineistona käytettiin Maanmittauslaitoksen vapailla markkinoilla myytyjen 1 418 peruslohkon kauppahinta-aineistoa vuosilta 2008–2016. Kauppahinta aineistoon yhdistettiin peruslohkotietoja hallinnon rekistereistä, ilmakuvatietoja lohkolla sijaitsevista jakelulinjojen pylväistä, suurjännitepylväistä, avo-ojituksesta ja lohkon muodosta sekä viljavuustietoja.
Hintamalleilla pystyttiin selittämään 40–50 % kauppahintojen vaihtelusta. Koko maan hintamallissa hehtaarihinnat nousivat vuosittain ja laskivat pohjoista sekä erityisesti itää kohti siirryttäessä. Myös etäisyyden kasvu tiehen ja muuhun kuntaan ja kaupunkiin laski hehtaarihintoja. Suurista peruslohkoista maksettiin lineaarisesti pieniä korkeampaa hehtaarihintaa. Siten mitä suurempi peruslohko oli, sen korkeampaa hehtaarihintaa siitä maksettiin. Pellon luontaista sadontuottokykyä mittaavilla jyvityspisteillä ei ollut selitysvoimaa hintamalleissa. Sen sijaan avo-ojitus laski hehtaarihintaa lähes 1 000 eurolla ja puutteet peruslohkon korvauskelpoisuudessa (ympäristö- ja luonnonhaittakorvaus) lähes 1 500 eurolla. Jos alueen käyttötarkoitus oli maatalouden sijaan rakentaminen, nosti se hehtaarihintaa merkittävästi. Myös alueelle laadittu yleiskaava/ranta-asemakaava ja kunnan peltovaltaisuus nostivat hehtaarihintaa. Tuloksista saatiin viitteitä niistä pellon ominaisuuksista, joista rakennekehityksen myötä kasvavat tilat haluavat maksaa. Yhä kasvavien koneiden sujuvan käytön kannalta halutaan mahdollisimman suuria peruslohkoja ilman avo-ojia. Peruslohkon korvauskelpoisuuden puutteiden vaikutus hehtaarihintoihin kuvastaa tukien merkityksen korostumista peruslohkon tuottokyvyssä.
Sähkön jakelulinjojen pylväiden ja suurjännitepylväiden hintavaikutuksille ei saatu tilastollista merkitsevyyttä koko maan hintamallissa. Todennäköisiä syitä tähän olivat peltokauppamäärien melko alhainen määrä ja maanomistajien heterogeenisuus. Heterogeenisuuden vuoksi sähköpylväistä koettu haitta vaihtelee paljon jakautuen euromääräisesti laajalle alueelle. Etelä-Suomen alueellisessa hintamallissa saatiin kuitenkin viitteitä suurjännitepylvään vaikutuksista kauppahintoihin. Pellolla sijainnut suurjännitepylväs laski hehtaarihintaa 592 euroa yhtä pylvästä kohti.
Collections
- Julkaisut [85597]