Tuotostasojen pitkän aikavälin talousvertailu
Niskanen, Olli; Heikkilä, Anna-Maija (2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Niskanen, Olli
Heikkilä, Anna-Maija
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
53/2016
Sivut
s. 20-39
Luonnonvarakeskus, Luke
2016
All rights reserved
Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke)
Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-298-0
Tiivistelmä
Rehupanoksella eli rehujen määrällä ja laadulla on vaikutusta tuotokseen, mutta tuotokseen vaikuttavat myös lehmän poikimakerta sekä lehmän perinnöllinen tuotoskyky. Keskituotos sinällään ei näin ollen vielä paljasta esimerkiksi ruokinnan intensiteettiä. Hyvän tuotoskyvyn omaavalla karjalla keskituotos voi olla korkea melko matalalla väkirehuprosentillakin, kun taas vastaavasti heikommalla karjalla keskituotos voi olla korkea väkirehuvaltaisen ruokinnan ansiosta.
Jotta päästäisiin tarkastelemaan ruokinnan intensiteettiä tuottavuustekijänä, tuotostaso pitää suhteuttaa tilan ”normaaliin” tuotostasoon eli vakiotuotokseen. Vakiotuotos kuvaa maitotuotosta ruokinnalla, jonka koko rehuannoksen syönti-indeksi (TDMI) on 100 pistettä ja rehuannoksen ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) pitoisuus 90 g/kg ka. Vakiotuotos on lehmän tuotos muunnettuna vastaamaan tuotosta, jonka kyseinen lehmä lypsäisi 150 päivää poikimisen jälkeen. Toteutunutta tuotostasoa verrattiin laskennalliseen vakiotuotostasoon.
Tarkastelussa vertailtiin erilaisilla ruokinnan intensiteeteillä toimivien karjojen elinikäistuotoksia. Tulosten mukaan paras elinikäistuotos saavutettiin karjoissa, joissa vakiotuotos ja mitattu tuotos olivat lähellä toisiaan. Biologisista tuloksista johdetussa talouslaskelmassa kustannuksina tarkasteltiin ruokinnasta, eläinten hoidosta sekä hiehoajan kasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Tuotostason mukainen dieetin hinta määriteltiin Lypsikki-sovelluksella. Katelaskenta osoitti, että nykyisellä tuotosten ja panosten hinnoilla paras kate kiinteille kustannuksille ja työlle saavutettiin korkeimmalla ruokinnan intensiteetillä. Maidon tuottajahinnan laskiessa, korkeimman intensiteetin suhteellinen kannattavuus aleni. Tulos johtui intensiteetin alentamisen mahdollistamasta hieman korkeammasta elinikäistuotoksesta, joka vähensi uudistuksesta aiheutuvaa kustannusta per litra sekä maitotuoton ja väkirehukustannuksen suhteen muutoksesta vähenevän rajatuoton lain mukaisesti maidon hinnan laskiessa. Millään tarkastellulla hintavaihtoehdolla ei ollut edullista ruokkia lehmää alle sen vakiotuotoksen. Olosuhteiden ja johtamisen vaikutusta mitattuun tuotokseen tai vakiotuotokseen ei voitu tässä aineistossa huomioida, vaan se jäi jatkotutkimuksen aiheeksi.
Jotta päästäisiin tarkastelemaan ruokinnan intensiteettiä tuottavuustekijänä, tuotostaso pitää suhteuttaa tilan ”normaaliin” tuotostasoon eli vakiotuotokseen. Vakiotuotos kuvaa maitotuotosta ruokinnalla, jonka koko rehuannoksen syönti-indeksi (TDMI) on 100 pistettä ja rehuannoksen ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) pitoisuus 90 g/kg ka. Vakiotuotos on lehmän tuotos muunnettuna vastaamaan tuotosta, jonka kyseinen lehmä lypsäisi 150 päivää poikimisen jälkeen. Toteutunutta tuotostasoa verrattiin laskennalliseen vakiotuotostasoon.
Tarkastelussa vertailtiin erilaisilla ruokinnan intensiteeteillä toimivien karjojen elinikäistuotoksia. Tulosten mukaan paras elinikäistuotos saavutettiin karjoissa, joissa vakiotuotos ja mitattu tuotos olivat lähellä toisiaan. Biologisista tuloksista johdetussa talouslaskelmassa kustannuksina tarkasteltiin ruokinnasta, eläinten hoidosta sekä hiehoajan kasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Tuotostason mukainen dieetin hinta määriteltiin Lypsikki-sovelluksella. Katelaskenta osoitti, että nykyisellä tuotosten ja panosten hinnoilla paras kate kiinteille kustannuksille ja työlle saavutettiin korkeimmalla ruokinnan intensiteetillä. Maidon tuottajahinnan laskiessa, korkeimman intensiteetin suhteellinen kannattavuus aleni. Tulos johtui intensiteetin alentamisen mahdollistamasta hieman korkeammasta elinikäistuotoksesta, joka vähensi uudistuksesta aiheutuvaa kustannusta per litra sekä maitotuoton ja väkirehukustannuksen suhteen muutoksesta vähenevän rajatuoton lain mukaisesti maidon hinnan laskiessa. Millään tarkastellulla hintavaihtoehdolla ei ollut edullista ruokkia lehmää alle sen vakiotuotoksen. Olosuhteiden ja johtamisen vaikutusta mitattuun tuotokseen tai vakiotuotokseen ei voitu tässä aineistossa huomioida, vaan se jäi jatkotutkimuksen aiheeksi.
Collections
- Julkaisut [86914]