Lohen vaelluspoikasten alasvaellus rakennetussa ja luonnontilaisessa joessa : Vertailututkimus Kemi-Ounasjoessa ja Tornion-Muonionjoessa

Abstract

Lohen luonnonkierron käynnistämisen perusedellytyksiä ovat kahteen suuntaan toimivat vaellusyhteydet; vaelluspoikasten on selviydyttävä kotijoistaan niiden mereisille kasvualueille ja toisaalta kutuvalmiiden kalojen takaisin jokien lisääntymisalueille. Rakennetuissa joissa kalojen kaksisuuntaisissa vaellusyhteyksissä on tavallisesti huomattavia ongelmia.

Suomessa vähälle huomiolle on jäänyt erityisesti vaelluspoikasten alasvaellusongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Luonnonvarakeskus on kuitenkin viime vuosina käynnistänyt laajoja alasvaellustkimuksia useilla rakennetuilla joilla, tavoitteena niin ongelmien tunnistaminen kuin potentiaalisten ratkaisumallien kehittäminen.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää lohen vaelluspoikasten alasvaellusongelmia vesivoimantuotantoon rakennetulla Kemi-Ounasjoella sekä suhteuttaa näiden ongelmien laajuus ja esiintyminen luonnontilaisen vertailujoen (Tornio Muoniojoki) tuloksiin. Tutkimus toteutettiin radiotelemetriatekniikalla samanaikaisesti ja samoilla koeasetelmilla molemmissa joissa.

Tulokset osoittivat selvästi rakennetun joen ja rakennetun jokiosuuden suuren merkityksen smolttien alasvaelluskuolleisuudelle. Vaelluspoikasten selviytyminen oli rakennetulla joella 6-7 kertaa heikompaa kuin luonnontilaisella joella. Rakennetun joen luonnontilaisella osuudella (Ounasjoki) selviytyminen sitä vastoin oli samaa tasoa kuin luonnontilaisella vertailujoella. Rakennetulla jokiosuudella (Kemijoki) vaellus pysähtyi pääosin toiselle tai kolmannelle voimalaitokselle saavuttaessa. Poikasten vaellusnopeus oli rakennetulla jokiosuudella huomattavasti hitaampi kuin luonnontilaisella jokiosuudella tai luonnontilaisella joella.

Vaikka tässä tutkimuksessa ei saatu suoria havaintoja vaelluspoikaskuolleisuuden syistä, johtuu korkea kuolleisuus todennäköisesti voimakkaasta predaatiosta. Vaelluspoikasten hidas vaellusvauhti patoaltailla ja pysähtyminen patojen yläpuolelle lisää poikasten saaliiksi jäämisen riskiä.

Lohen vaelluspoikasten huomattavan korkea alasvaelluskuolleisuus rakennetulla Kemijoella on merkittävä ongelma vesistön vaelluskalakantojen elvyttämispyrkimyksille. Kemijoen ja muiden voimakkaasti rakennettujen jokien lohikalakantojen kestävä elvyttäminen edellyttääkin alasvaelluskuolleisuuden huomattavaa vähentämistä kaikin mahdollisin keinoin.

Alasvaelluksen turvaamiseksi on maailmalla kehitetty useita erilaisia alasvaellusrakenteita, joiden tarkoitus on ohjata kalat nopeasti turvalliselle alasvaellusreitille. Erilaisissa ja vaihtelevissa olosuhteissa hyvin toimivien alasvaellusratkaisujen kehittäminen on kuitenkin osoittautunut haastavaksi, ongelmien korostuessa isoilla, Kemijoen kaltaisilla joilla. Vaihtoehtoisesti vaelluspoikasia voidaan ottaa kiinni (esim. rysäpyynti) ja kuljettaa voimalaitospatojen ohi jokisuulle, mikä voi olla potentiaalinen ratkaisu useiden voimalaitospatojen joissa, mahdollisesti myös Kemijoella.