Hieskoivikoiden avo- ja harvennushakkuun tuottavuus aines- ja energiapuun yhdistetyssä korjuussa joukkokäsittelymenetelmällä

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin hieskoivikoiden avo- ja harvennushakkuun tuottavuus aines- ja energiapuun yhdistetyssä korjuussa joukkokäsittelymenetelmällä. Lisäksi mitattiin avohakkuussa palstalle jäävän hakkuutähteen määrä. Maastotöissä kerätyn aikatutkimusaineiston pohjalta selvitettiin ajankäytön rakenne sekä laadittiin ajanmenekkimallit harvennus- ja avohakkuulle. Ajanmenekkimalleissa hakkuun tuottavuutta selitettiin puun tilavuudella sekä hakkuupoistuman tiheydellä (poistuma runkoja hehtaarilta). Työn tuottavuus ilmaistiin kiintokuutiometreinä tehotunnissa (m3/E0h). Aikatutkimuksissa ainespuu korjattiin karsittuna ja energiaosite karsimattomana. Avohakkuukoealoilla puun keskitilavuus oli 16 96 dm3 ja harvennuskoealoilla 28 69 dm3. Hakkuupoistuma aikatutkimuksissa oli yhteensä 5104 runkoa, josta 152 m oli koivukuitupuuta, 21 m mäntykuitupuuta ja 103 m kokopuuta. Avohakkuu paransi odotetusti työn tuottavuutta harvennushakkuuseen verrattuna mutta joukkokäsittelyn vaikutus työn tuottavuuteen oli vähäinen alhaisen joukkokäsittelyprosentin takia molemmilla hakkuutavoilla. Avohakkuun aikatutkimuskoealoilta mitattu tehotuntituottavuus oli alimmillaan 5,6 m3/E0h ja korkeimmillaan17,4 m3/E0h. Vastaavasti harvennuksella tehotuntituottavuus oli 4,8 10,9 m3/E0h. Hieskoivun rungon mutkaisuus tekee siitä joukkokäsittelyyn huonosti sopivan kun käytetään syöttävää ja karsivaa hakkuulaitteita, minkä vuoksi hieskoivu oli usein valmistettava puutavaraksi yksinpuinkäsittelynä. Tavanomainen ongelma joukkokäsittelyssä on puiden eriaikainen syöttö, eli karsittavat puut menevät eri tahtia kouran läpi, mikä aiheuttaa ei toivottua vaihtelua karsitun puutavaran pituudessa ja latvaläpimitoissa. Aines- ja energiapuun integroidussa korjuussa hiekoivikoiden avohakkuualalle jäi pääosin oksista koostuvaa hakkuutähdettä 1 5 tonnia/ha. Tämä vastasi 4 10 % koealapuustojen maanpäällisestä lehdettömästä biomassasta ja arviolta 20 50 % niiden oksabiomassasta.Saadut tulokset ovat erittäin lupaavia ja puoltavat tutkitun hakkuutavan laajempaa soveltamista käytännön korjuutoimintaan. Tutkimuksessa nousi esille tarve parantaa nykyisten hakkuulaitteiden soveltuvuutta koivun ja muiden mutkaisten puiden hakkuuseen ja joukkokäsittelyyn, koska hakkuussa havaitun tuottavuushyppäyksen taustalla oli lähinnä avohakkuun suomat harvennusta paremmat korjuuolosuhteet: 1) puukohtainen siirtymisaika pieneni kun samasta työpisteestä pystyi hakkaamaan selvästi enemmän puita kuin harvennuksella, 2) puiden poisto tapahtui systemaattisesti, 3) jäävä puusto ei hidastanut puiden karsintaa, katkontaa eikä kasausta. Metsäkuljetuksessa tuottavuus puolestaan paranee harvennusta suuremman hehtaarikertymän ja parempien työskentelyolosuhteiden kautta.