Metsänomistajille tarjottavat luontoarvopalvelut: nykytila ja kehitysnäkymiä

Taitto: Sari Elomaa/Metla

Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää luontoarvopalvelujen nykytila, kuvata nykytilassa ilmeneviä kehittämistarpeita, muodostaa erilaisia tulevaisuuskuvia sekä tunnistaa mahdollisia kehittämistoimia. Luontoarvopalveluilla tarkoitetaan metsien hoidon suunnittelun ja toteutuksen palveluja ja toimintamalleja, joita käyttämällä metsänomistaja ylläpitää tai lisää metsänsä luontoarvoja. Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin pehmeää systeemimetodologiaa (PSM). Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla (n=28) ja havainnoimalla metsä- ja ympäristöalan organisaatioiden edustajia todellisissa neuvonta- ja suunnittelutilanteissa. Nykytilaa ja tulevaisuuskuvia vertaamalla tunnistettiin muutostarpeita ja laadittiin kehitysehdotuksia, joilla nykytilaa ja tulevaisuuskuvia voisi lähentää. Monimuotoisuusneuvontaa helpottavaa maastokorttia testattiin käytännön tilanteissa.Metsien luontoarvot otetaan toimijoiden mukaan huomioon normaalissa toiminnassa ilman erillisiä palveluja. Erityistyökaluja luontoarvojen sisällyttämiseksi toiminnan suunnitteluun ei juurikaan ole käytössä. Luontoarvojen turvaamisvaihtoehtojen esittely riippuu ammattilaisen tiedoista ja asenteista. Nykyisten luontoarvopalveluiden myönteisinä piirteinä nähtiin omistajalähtöisyyden ja vapaaehtoisuuden korostuminen sekä METSO-ohjelmasta saatava korvaus. Jännitteitä tunnistettiin mm. vaihtoehtojen tasapuolisessa vertailussa ja tarjoamisessa metsänomistajille. Toimijat ennakoivat, että tulevaisuudessa luontoarvojen tuottaminen muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi, huomioiden mm. ekosysteemipalvelunäkökulman. Tavoitteena on metsän luontoarvojen ylläpitäminen ja lisääminen metsänomistajan näkökulmasta yhden luukun periaatteella . Tulevaisuuskuvien mukaan luontoarvojen huomioon ottaminen metsien käytössä muuttuu luontoarvojen turvaamisesta niiden tuottamiseksi. Samaan aikaan metsänomistajakunta muuttuu yhä moniarvoisemmaksi ja omistajien asenteet luontoarvoja kohtaan myönteisemmiksi. Kolmannen sektorin, erityisesti erilaisten paikallisyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen, roolin nähtiin vahvistuvan nykyisestä. Jatkossa luontoarvopalveluja varten tarvitaan mm. uusia tuotteita, kuten luonnonhoitopainotteisia metsäsuunnitelmia ja metsänomistajan päätöksentekoa tukevia työkaluja. Tutkimuksessa testattu maastokortti osoittautui yksinkertaisuudessaan toimivaksi neuvonnan apuvälineeksi. Metsien luontoarvoihin liittyvien markkinoiden syntymiseksi tarvitaan uusia rahoitusmalleja, ekosysteemipalvelujen tuotteistamista ja kannusteita yritysverkostojen syntymiselle. Sektorikohtaisten politiikkakeinojen yhteensovittaminen ja lainsäädännön ja uusien politiikkakeinojen kehittäminen on tarpeen. Toimintakulttuurissa on paljon vaihtelua henkilöiden ja organisaatioiden välillä. Jatkossa luontoarvojen huomioon ottaminen metsien hoidossa ja käytössä on osa nykyistä selvästi monimutkaisempaa metsien erilaisten käyttömuotojen yhteensovittamisen tehtävää.