Luonnon virkistyskäytön tulevaisuus : asiantuntijatyöpajojen näkemyksiä

Abstract

Virkistyskäytön tulevaisuuden hahmottaminen on tarpeellista kaikille luonnonvara-alalla, metsätaloudessa, maankäytön suunnittelussa sekä virkistys- ja liikuntapalvelujen toimialoilla työskenteleville. Kaikkien näiden toimet vaikuttavat siihen, miten paljon, missä ja milloin kansalaisille on tulevaisuudessa tarjolla virkistysmahdollisuuksia luonnossa. Virkistyskäytön tulevaisuuden tutkimuksen yksi lähestymistapa on koota yhteen asiantuntijatietoa, arvioita ja ymmärrystä tulevaisuustyöpajojen avulla. Työpajojen keskeinen tavoite on tutkijoiden ja asiantuntijoiden keskustelu ja vuorovaikutus. Virkistyskäytön tulevaisuustyöpajojen tarkoitus oli kartoittaa asiantuntijoiden käsityksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat virkistyskäytön tulevaisuuteen sekä miten muutokset näkyvät eri alojen edustajien omassa toimintaympäristössä. Erityisenä tavoitteena näissä työpajoissa oli koota asiantuntijoilta virkistyskäyttöön liittyviä tietotarpeita, joiden tunnistaminen ohjaa tulevaisuuden tutkimusta. Lisäksi tavoitteena oli löytää ne keskeiset tuotteet, joita voitaisiin tarjota asiakkaille helposti saavutettavissa ja käytettävissä olevana tietopalveluna. Virkistyskäytön tulevaisuustyöpajoja toteutettiin kolme, Vantaalla ja Rovaniemellä keväällä 2015 sekä Joensuussa syksyllä 2015. Työpajoihin osallistui 39 virkistyspalvelu- ja liikunta-alan, matkailun, maankäytön suunnittelun ja metsäsuunnittelun asiantuntijaa ja tutkijaa sekä neljä työpajojen järjestää, yhteensä 43 henkilöä. Työpajojen tulevaisuustyöskentelyn tuloksena syntyi kymmenen näkemystä virkistyskäytön tulevaisuudesta sekä laaja joukko asiantuntijoiden tunnistamia virkistyskäytön tulevaisuuteen vaikuttavia teemoja. Varsin yksimielisiä oltiin väestöä koskevista muutoksista kuten ikääntyvien osuuden kasvusta väestössä ja maahanmuuttajien määrän ja vaikutuksen lisääntymisestä, ja näiden muutosten vaikutuksesta myös virkistyskäytön toimialalla. Vapaa-ajan ja työn jaksottumisen nykyisestä poikkeavilla tavoilla nähtiin lisääntyvän, kun etätyöskentely sekä uudet tavat tehdä työtä lisääntyvät ja muuttavat ulkoilukäyttäytymistä. Terveyserot ja monet muut hyvinvoinnin osa-alueet kuten asumisolosuhteet (osalla monipaikkainen asuminen, asumisen tiivistyminen ja kaupungistuminen) näyttäisivät polarisoituvan eri väestöryhmien välillä, millä on vaikutusta virkistyskäytön kentässä. Yhdeksi keskeiseksi muutostekijäksi tunnistettiin teknologiset muutokset ja digitalisoitumisen vahvistuminen ulkoiluvälineissä ja virkistyspalveluissa. Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteiset työpajat tuottivat laajan joukon näkemyksiä ja ajatuksia siitä, mihin suuntaan toimiala on menossa. Osa ennakoiduista muutoksista on jo ”ilmassa” ja osittain jo tapahtumassa. Pienten muutosten ennakoidaan muuttuvan valtavirraksi tai ainakin vahvistuvan merkittävästi. Täysin uusiakin asioita ennakoidaan tapahtuvaksi, osa niistä hyvin positiivisia, osa uhkaavia ja ei-toivottuja. Työpajatyöskentelyn hyöty on siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden luovaan keskusteluun ja omien ajatusten ja havaintojen tarkasteluun yhteisöllisesti.