Elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuus

Abstract

Ruokahuollon turvaamisella on Suomessa pitkät perinteet ja elintarvikealan tuontiriippuvuus on tärkeä tietää huoltovarmuuden vuoksi. Tässä tutkimuksessa päivitettiin elintarviketoimialojen tuonti-panosasteet ja elintarvikemarkkinoiden tuontiaste vuosille 2008–2012 kertaluonteisten tuotanto-panosten eli välituotteiden käytön näkökulmasta. Investointitavaroiden tuonnin vaikutus elintarvike-tuotannon tuontiasteisiin arvioitiin vuoden 2012 osalta. Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin Suomen, Ruotsin ja Tanskan tuontiasteita. Elintarvikeala Ruotsissa ja Tanskassa poikkeaa suomalaisesta. Vertailu Ruotsin ja Tanskan kesken selventää, ovatko ne Suomen tavoin riippuvaisia tuonnista. Tutkimus on jatkoa vuonna 2012 päättyneelle Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista -tutkimukselle. Elintarviketoimialojen tuontipanosaste selvitettiin tuontipanosten arvon osuutena tuotoksen arvosta. Aineisto oli Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon panos-tuotosaineisto. Menetelmänä käytettiin panos-tuotosmenetelmän tuotosmallia, jonka avulla voidaan laskea tuotannon edellyttämä välitön ja välillinen tuonti. Analyysi vuosilta 2003–2012 osoittaa, että panostuonnin lisäksi valmiselintarvikkeet huomioon ottava elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on kasvanut 0,7 prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Valmiselintarviketuonnin kasvua selittää määrän kasvu, sen sijaan tuontipanoksissa ovat hinnat nousseet tuontimääriä nopeammin. Panostuonti ja valmiselintarviketuonti ovat kasvaneet lähes samaan tahtiin. Elintarvikemarkkinoiden kokonaistuonnista valtaosa on tuontipanoksia. Vuonna 2012 elintarviketoimialojen investoinnit olivat 2 080 milj. euroa, joista tuontia arvioitiin olevan 825 milj. euroa eli 40 prosenttia. Muiden tuotantopanosten tuonti oli 5 380 milj. euroa ja valmiselintarviketuonti 2 495 milj. euroa. Elintarvikemarkkinoiden tuonti yhteensä oli 8 700 milj. euroa. Investoinnit mukaan lukien elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on 28 prosenttia. Elintarviketuotannon ja jakelun tärkein tuontituoteryhmä on kemikaalit ja kemialliset tuotteet. Näistä suuri osa on maatalouteen tuotavia kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita, mutta myös kaikilla aloilla käytettäviä puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja. Maataloustuotteiden tuontia ovat puutarha-talouden, nurmi- ja öljykasvien sekä sokerijuurikkaan siemenet. Viljoista ruista tuodaan jauhojen raaka-aineeksi. Alkutuotannon tuotteita tuodaan raakakahvina, hedelminä, marjoina ja vihanneksina elintarviketeollisuuteen raaka-aineiksi. Elintarviketeollisuudessa maataloustuotteita tärkeämpiä tuontituotteita ovat elintarviketeollisuuden puolivalmisteet esimerkiksi soijavalkuainen ja eri rehuaineet. Elintarviketuotannon ja -jakelun sujumiseksi energiaa tuodaan raakaöljynä, kivihiilenä ja maa-kaasuna sekä erilaisina öljyjalosteina. Liikkeenjohdon palvelut sekä mainos- ja markkinatutkimuspalvelut ovat tärkeitä tuontituote-ryhmiä. Kotimainen elintarviketuotanto ja -kauppa ovat kansainvälisiä. Valmiselintarvikkeita ja tuotantopanoksia tuodaan, elintarvikkeita viedään ja jalostus- ja kaupan alan yritykset toimivat ulkomailla. Toisaalta tuloksiin tule suhtautua varauksella palvelualojen tuonnin tilastoinnin ja panos-tuotostaulukoihin kohdistamisen vaikeuksien vuoksi. Välillinen tuonti eli kotimaan muiden alojen tuonti elintarviketuotantoa ja -jakelua varten tarkoittaa, että elintarvikeala on riippuvainen muusta kotimaan tuotannosta. Mahdollisten tuontihäiriöiden lisäksi tuonti vaikuttaa muillakin tavoin. Keskeisten tuontipanosten kuten energian ja soijan hintaheilahtelut vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen. Valmiselintarvikkeiden tuonnin kasvu lisää kilpailua kotimaassa. Tuotannon ylläpitämiseksi on kehitettävä uusia tuotteita ja lisämarkkinoita on haettava viennistä. Suomi on Ruotsia ja Tanskaa vähemmän riippuvainen tuonnista. Väkirikkaimman Ruotsin elintarvikemarkkina on suurin, eikä sen oma tuotanto riitä kattamaan kysyntää. Tanskan maaperä soveltuu viljelyyn ja se on vahvasti erikoistunut elintarvikevientiin. Sianlihan tuotanto vaatii kuitenkin tuontisoijaa. Ruotsissa ja Tanskassa sekä tuontipanosten osuus elintarviketuotannossa että valmiselintarviketuonnin osuus elintarvikemarkkinoilla ovat suuremmat kuin Suomessa. Tärkeimmät tuontipanokset ovat pääasiassa samoja, vaikka erojakin on. Kemikaalit on Suomen tavoin tärkein maatalouden tuontituoteryhmä Ruotsissa ja toiseksi suurin Tanskassa. Rehuraaka-aineet ovat Tanskassa maatalouden tärkein tuontipanos ja tärkeitä ne ovat myös muissa. Öljyjalosteet ovat Suomen lailla tärkeä tuontituoteryhmä Ruotsissa ja Tanskassa. Energian raaka-aineiden tuonti sen sijaan eivät ole yhtä tärkeä Tanskassa kuin muissa maissa. Elintarviketeollisuuden tärkein tuontituoteryhmä kaikissa maissa on oman alan jalosteet eli elintarviketeollisuuden tuotteet. Tutkimuksen analyysi elintarviketuotannon panostuonnista edellyttää yksityiskohtaista aineistoa. Tehty vertailututkimus tuo uutta tietoa kohdemaiden elintarviketuotannon ja -markkinoiden tuonti-riippuvuuksista ja rakenteista. Seikkaperäisempi vertailu edellyttäisi perusteellista syventymistä kohdemaiden tilastojen laadintaan.