OPU-IVP -keinollisen lisääntymistekniikan soveltaminen tilaoloihin Pohjois-Savon lypsykarjatiloilla

Abstract

Tässä hankeselvityksessä perehdytään keinolliseen lisääntymistekniikkaan, jolla elävästä naudasta kerätään munasoluja, joista tuotetaan koeputkialkioita eli OPU‐IVP ‐tekniikkaan. Tämä tekniikka on vähitellen noussut toisen koeputkialkiotuotantotekniikan, jossa alkiot tuotetaan teurasmunasarjoista kerätyistä munasoluista, rinnalle. Euroopan Alkionsiirtoyhdistyksen (AETEn) vuosittaisista raporteista selviää, että vuonna 2012 Euroopassa kerättiin noin 40 000 naudan OPU ‐munasolua, joista tuotettiin yli 8000 siirtokelpoista blastokystivaiheista alkiota alkionsiirtoon. Samana vuonna noin 14 400 teurastamomunasarjasta kerätyistä munasoluista tuotettiin 1 100 siirtokelpoista alkiota (AETE 2013). Vastaavasti vuonna 2003 OPU‐IVP:llä tuotettiin 3 700 siirtokelpoista alkiota, ja teurastamomunasarjoista kerätyistä munasoluista 8 500 siirtokelpoista alkiota (AETE 2003). Euroopassa kaupallisen naudan koeputkialkiotuotannon painopiste on selkeästi siirtymässä OPU‐IVP ‐alkioihin, ja Suomi seuraa mukana tässä kehityksessä. Yhteispohjoismaisen jalostusorganisaatio Viking Geneticsin Hollolan asemalla ollaan aloittamassa kevään 2015 aikana OPU‐IVP ‐ohjelma eli jalostusarvoltaan arvokkaista hiehoista kerätään munasoluja, joista tuotetaan koeputkialkioita Luonnonvarakeskus Jokioisten alkiolaboratoriossa. Suomessa on kerätty munasoluja elävistä naudoista Luonnonvarakeskuksessa Jokioisilla ASMOjalostusohjelmassa vuosina 1999–2000 ja erilaisissa tutkimushankkeissa vuosina 2002, 2005 ja 2012– 2014, joissa munasolusaanto on ollut keskimäärin 5–6 munasolua OPUtuskertaa kohden. Näistä OPUmunasoluista tuotetuista koeputkialkioista on syntynyt eläviä jälkeläisiä. Tilatasolla OPUttamista ei ole Suomessa testattu. Uutena asiana tilatasolle siirtymisessä tulee myös kerättyjen munasolujen kuljettaminen pitkän välimatkan päähän alkiolaboratorioon. Tätä ei myöskään ole Suomessa aiemmin testattu, koska aiemmissa projekteissa Jokioisilla munasolut on kerätty navetassa, jonka läheisyydessä alkiolaboratorio sijaitsee. OPUn hyödyt perinteiseen alkiohuuhteluun tai alkioiden tuottamiseen teurastamomateriaalista verrattuna ovat selkeät. Eläimiä voidaan OPUttaa yhtäjaksoisesti kaksi kertaa viikossa useiden kuukausien ajan ilman vaikutusta eläinten hyvinvointiin, joten kuukaudessa tuotettujen OPU ‐ koeputkialkioiden lukumäärä nousee usein suuremmaksi kuin perinteisellä alkiohuuhtelulla, joka voidaan tehdä vain kerran kuukaudessa. Jo hyvin nuoriltakin eläimiltä voidaan kerätä munasoluja ja näin lyhentää sukupolvien välistä aikaa. OPU‐IVP ‐alkioiden perimä tiedetään toisin kuin teurastamomunasoluista tuotettujen alkioiden. Munasoluja voidaan kerätä ja alkioita tuottaa sellaisistakin eläimistä, jotka eivät huonon hormonikäsittelyvasteensa vuoksi sovellu normaaliin alkiohuuhteluun. Myös tiineyden ensimmäisellä kolmanneksella eläimiltä voidaan kerätä munasoluja. Pohjois‐Savon alue on ihanteellinen tilatason OPU‐IVP ‐hankkeen toteuttamiselle. Alueella on vankkaa kokemusta tilatason alkiohankkeista 2000‐luvulla toteutettujen HAKA‐ ja AATE ‐hankkeiden muodossa. HAKA ‐hankkeen aikana luodut alkionsiirtorenkaat ovat vakiinnuttaneet toimintansa (HAKA ‐brändi) ja viljelijät ovat innokkaasti ja enakkoluulottomasti osallistuneet hankkeisiin, joissa on mahdollisuus parantaa oman karjan jalostusta. Tämä hankeselvitys kirjoitettiin osana Maatalousteknologisen tutkimuksen strateginen kehittäminen Pohjois‐Savossa (MATSKU) ‐hanketta (ESR, Pohjois‐Savon ely). Maa‐ ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) yhdistyy 1.1.2015 Riista‐ ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) kanssa Luonnonvarakeskukseksi (Luke). Hankeselvityksessä MTT:stä on käytetty yhdistymisen jälkeistä lyhennystä Luke.