Pohjoisen uusiutuvista luonnonvaroista kasvua ja kannattavuutta. Agrometsä- ja puutarhatalouden mahdollisuudet Pohjois-Suomessa
Toimittajat
Uusitalo, Marja
Peltola, Rainer
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
24/2015
Sivut
115 p.
Luonnonvarakeskus (Luke)
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-025-2
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-025-2
Tiivistelmä
Pohjois‐Suomen uusiutuvista luonnonvaroista runsain ja siksi tärkein on puu. Pohjoisista metsistä ja puutarhoista saatavat muut hyödykkeet – aineelliset ja aineettomat – voivat kuitenkin olla oikein hyödynnettynä merkittävä pää‐ ja sivutulojen lähde etenkin haja‐asutusalueiden asukkaille. Monet ruokakulttuuriin, matkailuun ja hyvinvointialaan liittyvistä trendeistä suosivat pohjoisten puutarhojen marja‐ ja vihannestuotantoa sekä metsien ei‐puuperäisten raaka‐aineiden hyödyntämiseen liittyvää liiketoimintaa. Tämän liiketoiminnan menestymisen edellytyksenä on kuitenkin kytkeytyminen matkailuun tai esimerkiksi funktionaalisten elintarvikkeiden niche‐markkinoihin sekä pohjoisuuden tuomiin markkina‐argumentteihin, joita ovat muun muassa puhtaus, laatu ja erityisominaisuudet.
Metsien ei‐puuperäisistä raaka‐aineista etenkin marjat, sienet ja villiyrtit ovat tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria ja runsaasti käytettynä merkittäviä terveyden edistäjiä. Luonnonmarjojen, ‐ sienten ja villiyrttien tavoitteellinen tuotanto on yksi agrometsätalouden muodoista. Agrometsätalous edellyttää investointeja ja/tai vaihtoehtoiskustannuksia, joilla tehostetaan tuotantoa. Luonnonmarjojen, ‐sienien ja villiyrttien tehostettu tuotanto on mahdollista edellyttäen, että metsä aletaan nähdä muunakin kuin puuraaka‐aineen lähteenä. Myös perinteistä metsälaidunnusta on alettu tarkastella tärkeänä ekosysteemejä, arvokkaita perinnebiotooppeja ja maisemia sekä muita aineettomia arvoja ylläpitävänä ympäristöyrittäjyytenä, joka perustuu ekosysteemipalvelujen tuottamiseen. Jotta metsien ei‐puuperäisiä raaka‐aineita ja aineettomia arvoja alettaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin, hyötyjen tulee päätyä tuotannon tehostamiseen investoineille yrittäjille. Jokamiehenoikeuksia pitää tällöin tulkita uudella tavalla sekä kehittää uusia käytäntöjä ja sopimisen malleja kuten vapaaehtoista suojelua ja virkistysarvokauppaa.
Mielikuva siitä, ettei pohjoisessa kasva mikään tai viljely ei kannata on heitettävä romukoppaan, sillä pohjoinen marjanviljely on jo nyt varteenotettava elinkeino. Marjantuotannon tehostaminen edellyttää oikeita lajikevalintoja, viljelytekniikoita ja tietotaitoa. Pohjoisen puhtaassa tuotantoympäristössä kannattaa hyödyntää nykyistä laajemmin luonnonmukaisia marjanviljelymenetelmiä, etenkin pölytyspalveluja ja biologista torjuntaa. Marjanviljelyä pienialaisemmassa vihannestuotannossa on merkittävää kasvupotentiaalia Pohjois‐Suomessa. Tuhoeläimet aiheuttavat vain pientä hävikkiä vihannessatoihin, mikä vähentää kasvinsuojeluaineiden tarvetta viljelyssä. Pohjoisen raaka‐aineen puhtaus on siis tärkeä valttikortti myös vihannestuotannossa. Pohjois‐Suomen avomaan puutarhatuotannon tuoterepertuaari kannattaa suunnata lähimarkkinoille ja Etelä‐Suomen erikoismarkkinoille (esim. luomutuotteet). Myös Pohjois‐Suomen viheralalla on kasvupotentiaalia. Sen ennustetaan saavan uusia asiakkaita matkailukeskuksista ja Pohjoiskalotin alueelta. Siksi alan yrittäjiä kannustetaan vahvistamaan pohjoista olosuhdeosaamista niin taimisto‐ kuin vihertuotannossa. The most important renewable raw material in Northern Finland is timber. However, wide spectrum
of raw materials (material and immaterial) is available in the forests and gardens of Northern Finland.
When utilized sustainable way, they are considered as significant sources of income especially for the
rural inhabitants. Several consumer trends of food, tourism and well‐being industry favor northern
berry and vegetable production as well as natural product business. However, in this case the prerequisite
for success is co‐operation with tourism business and focusing in niche markets, where the
northern or arctic quality (purity, special properties) is considered to be an advantage.
Wild berries, mushrooms and wild herbs (Non‐Wood Forest Products, NWFPs) are an important
part of the Finnish food culture and a significant health‐promoting factor if consumed abundantly.
Goal‐directed production of the said raw materials is one form of agroforestry, if the production is
enhanced by investments and alternative costs. The effective production of wild berries, mushrooms
and wild herbs requires that the northern forests are considered as sources of other raw materials in
addition to timber. Furthermore, through the maintenance of traditional biotopes and landscape
values modern silvopasture produces ecosystem services and ecopreunership as a source of income.
Prerequisite for effective utilization of NWPSs is that the investors also profit from it. In this case,
everyman´s rights have to be interpreted in new ways and develop new practices and models for
voluntary agreements or landscape and recreational values trading.
Although the climate of Northern Finland is harsh, the impression of unprofitable horticulture
should be discarded, as berry production is currently profitable livelihood. Effective berry production
requires best choices for cultivars and cultivation techniques as well as high‐level expertise. For example,
pollination services and biological pest control are recommended to be integrated in berry
cultivation. The quality of vegetables is seldom reduced by pests in Northern Finland, which decreases
the need of pesticides. Consequently, purity of raw material is an advantage in northern horticulture.
Landscaping in northern tourism resorts is expected to be increased. New landscaping practices
and new ornamental plant species are needed for arctic environments and conditions.
Metsien ei‐puuperäisistä raaka‐aineista etenkin marjat, sienet ja villiyrtit ovat tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria ja runsaasti käytettynä merkittäviä terveyden edistäjiä. Luonnonmarjojen, ‐ sienten ja villiyrttien tavoitteellinen tuotanto on yksi agrometsätalouden muodoista. Agrometsätalous edellyttää investointeja ja/tai vaihtoehtoiskustannuksia, joilla tehostetaan tuotantoa. Luonnonmarjojen, ‐sienien ja villiyrttien tehostettu tuotanto on mahdollista edellyttäen, että metsä aletaan nähdä muunakin kuin puuraaka‐aineen lähteenä. Myös perinteistä metsälaidunnusta on alettu tarkastella tärkeänä ekosysteemejä, arvokkaita perinnebiotooppeja ja maisemia sekä muita aineettomia arvoja ylläpitävänä ympäristöyrittäjyytenä, joka perustuu ekosysteemipalvelujen tuottamiseen. Jotta metsien ei‐puuperäisiä raaka‐aineita ja aineettomia arvoja alettaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin, hyötyjen tulee päätyä tuotannon tehostamiseen investoineille yrittäjille. Jokamiehenoikeuksia pitää tällöin tulkita uudella tavalla sekä kehittää uusia käytäntöjä ja sopimisen malleja kuten vapaaehtoista suojelua ja virkistysarvokauppaa.
Mielikuva siitä, ettei pohjoisessa kasva mikään tai viljely ei kannata on heitettävä romukoppaan, sillä pohjoinen marjanviljely on jo nyt varteenotettava elinkeino. Marjantuotannon tehostaminen edellyttää oikeita lajikevalintoja, viljelytekniikoita ja tietotaitoa. Pohjoisen puhtaassa tuotantoympäristössä kannattaa hyödyntää nykyistä laajemmin luonnonmukaisia marjanviljelymenetelmiä, etenkin pölytyspalveluja ja biologista torjuntaa. Marjanviljelyä pienialaisemmassa vihannestuotannossa on merkittävää kasvupotentiaalia Pohjois‐Suomessa. Tuhoeläimet aiheuttavat vain pientä hävikkiä vihannessatoihin, mikä vähentää kasvinsuojeluaineiden tarvetta viljelyssä. Pohjoisen raaka‐aineen puhtaus on siis tärkeä valttikortti myös vihannestuotannossa. Pohjois‐Suomen avomaan puutarhatuotannon tuoterepertuaari kannattaa suunnata lähimarkkinoille ja Etelä‐Suomen erikoismarkkinoille (esim. luomutuotteet). Myös Pohjois‐Suomen viheralalla on kasvupotentiaalia. Sen ennustetaan saavan uusia asiakkaita matkailukeskuksista ja Pohjoiskalotin alueelta. Siksi alan yrittäjiä kannustetaan vahvistamaan pohjoista olosuhdeosaamista niin taimisto‐ kuin vihertuotannossa.
of raw materials (material and immaterial) is available in the forests and gardens of Northern Finland.
When utilized sustainable way, they are considered as significant sources of income especially for the
rural inhabitants. Several consumer trends of food, tourism and well‐being industry favor northern
berry and vegetable production as well as natural product business. However, in this case the prerequisite
for success is co‐operation with tourism business and focusing in niche markets, where the
northern or arctic quality (purity, special properties) is considered to be an advantage.
Wild berries, mushrooms and wild herbs (Non‐Wood Forest Products, NWFPs) are an important
part of the Finnish food culture and a significant health‐promoting factor if consumed abundantly.
Goal‐directed production of the said raw materials is one form of agroforestry, if the production is
enhanced by investments and alternative costs. The effective production of wild berries, mushrooms
and wild herbs requires that the northern forests are considered as sources of other raw materials in
addition to timber. Furthermore, through the maintenance of traditional biotopes and landscape
values modern silvopasture produces ecosystem services and ecopreunership as a source of income.
Prerequisite for effective utilization of NWPSs is that the investors also profit from it. In this case,
everyman´s rights have to be interpreted in new ways and develop new practices and models for
voluntary agreements or landscape and recreational values trading.
Although the climate of Northern Finland is harsh, the impression of unprofitable horticulture
should be discarded, as berry production is currently profitable livelihood. Effective berry production
requires best choices for cultivars and cultivation techniques as well as high‐level expertise. For example,
pollination services and biological pest control are recommended to be integrated in berry
cultivation. The quality of vegetables is seldom reduced by pests in Northern Finland, which decreases
the need of pesticides. Consequently, purity of raw material is an advantage in northern horticulture.
Landscaping in northern tourism resorts is expected to be increased. New landscaping practices
and new ornamental plant species are needed for arctic environments and conditions.
Collections
- Julkaisut [85614]