Biotalousketjun ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys

Abstract

Tämä raportti on katsaus biotalousketjujen ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen yleisen kirjallisuuskatsauksen sekä esimerkkiketjujen kautta. Katsaukseen valitut esimerkkiketjut ovat agrometsätalous (agroforestry), erikoiskasvit, kalatalous, kasvikset, liha (sika ja siipikarja), maito, metsätalous ja viherrakentaminen. Kestävyydelle on olemassa useita erilaisia määritelmiä, mikä osaltaan vaikeuttaa yleisesti hyväksyttyjen arviointitapojen ja mittareiden muodostumista. Kestävän toiminnan arvioimiselle on kuitenkin luotu useita viitekehyksiä ja arviointivälineitä, vaikkei yhteisymmärrystä ole saavutettu siitä, millainen mittaristo tai indeksi voisi parhaiten kuvata kestävyyttä. Ekologisen kestävyyden viitekehykset jättävät monesti sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden vähälle huomiolle tai täysin huomiotta. Sosiaalisen kestävyyden viitekehykset puolestaan harvoin huomioivat pelkästään sosiaalisen ulottuvuuden, vaan ne ottavat useimmiten huomioon myös talous- ja/tai ympäristönäkökulmat. Lähes kaikissa ekologisen kestävyyden viitekehyksissä esiintyi useita ympäristöindikaattoreita. Viitekehyksissä yleisimmin esiintyvät indikaattorit riippuivat siitä mihin tarkoitukseen viitekehys oli luotu. Esimerkiksi tilatason viitekehyksissä yleisimpiä olivat energiankäyttö, biodiversiteetti, veden käyttö, maan orgaaninen aines ja veden laatu. Elintarviketeollisuutta ja kauppaa käsittelevissä viitekehyksissä yleisimmät indikaattorit puolestaan olivat energian ja veden käyttö sekä jätteiden määrä. Sosiaalisista indikaattoreista useimmin nousivat esiin koulutus ja osaaminen, joka ohitti jopa työturvallisuuden ja työtapaturmat. Sosiaalisen kestävyyden numeeriseen arviointiin liittyy suuria haasteita, sillä se sisältää myös laadullisia arvoja. Tästä huolimatta monissa viitekehyksissä on pyritty kehittämään laskennallisia indikaattoreita ja jopa indeksityylisiä mittareita, jotka ilmaisisivat sosiaalista kestävyyttä vertailukelpoisella ja numeerisella tasolla. Yleisimpiä taloudellisia indikaattoreita olivat tulotaso, kannattavuus ja pääoma. Kaksi viimeistä kertovat yrityksen omasta vakavaraisuudesta, kun taas tulotaso on vahvasti sosiaalinen mittari, jota hyödynnetään usein yhteiskunnallisella tasolla. Taloudellisille mittareille on usein tyypillistä painottua yritystasolla taloudelliseen menestykseen itsessään, mistä taloudellisen kestävyyden arviointia usein kritisoidaan. Toisaalta taloudellinen näkökulma on usein mukana myös sosiaalisia ja ympäristönäkökulmia arvioitaessa. Kestävyyden arvioinnin menetelmät vaihtelevat suuresti eri biotalousketjujen välillä. Ketjukohtaisessa tarkastelussa tulikin selväksi, että yleispätevän viitekehyksen soveltaminen näille kaikille ei ole mahdollista, koska jokaisella tuotannonalalla on omat erityispiirteensä. Ketjun toimijoiden vahva osallistuminen niin menetelmien valintaan, tiedon käsittelyyn kuin tulosten tulkintaankin on välttämätöntä käyttökelpoisten ja tarkoituksenmukaisten viitekehysten ja arviointimenetelmien luomiseksi.

This report is a review of ecological, social and economic sustainability based on literature review and case examples. In this study, the case examples are agroforestry, special plants, fishing industry, vegetables, meat (pork and poultry), milk, forestry and landscaping. There are several different definitions for sustainability, which makes it difficult to create generally accepted assessment methods and indicators. However, there are existing frameworks and assessment tools to assess sustainable activity despite the fact that there is not common understanding what kind of indicators or indexes are the best to describe sustainability. Social and economic sustainability are often neglected or completely ignored in many ecological sustainability frameworks. In case of social sustainability frameworks, in contrary to ecological frameworks, they seldom take into account only social aspects, but in most cases take into account also economic and/or environmental aspects. Almost all ecological sustainability frameworks contain several environmental indicators. The most common indicators depend on the purpose of the framework. For example, on farm level the most common indicators were energy consumption, biodiversity, water consumption, soil organic matter and water quality. As for food industry and trade, the most common indicators were energy and water consumption, and waste production. The most common social indicators were education and know-how, which were even more common than occupational safety and accidents. There is a big challenge to evaluate social sustainability quantitatively, because it contains also qualitative values. Despite of that, in many frameworks there was an aim to develop quantitative indicators and even indexes to express social sustainability on a comparable and numerical level. The most common economic indicators were income level, profitability and capital. The last two express good financial standing of company, when income level is more social indicator, which could often be used in community level. It is typical to economic indicators that they focus on economic success of company, and they often get criticism of that. On the other hand, economic point of view is often taken into account when assessing social and environmental aspects. Sustainability assessment methodologies vary a lot between different bio-economy chains. During literature review of case examples, it was observed that it is not possible to create one common framework that could be used for all case examples, because all production fields have their own special characteristics. To create useful and suitable frameworks and assessment methodologies, it is essential that there is strong participation of interest groups to methodology selection, data processing and interpretation of results.