Sienet elinkeinon lähteenä Pohjois-Pohjanmaalla

Abstract

Suomen luonnossa kasvavat sienet ovat alihyödynnetty luonnonvara. Keruukelpoisesta sadosta otetaan talteen ainoastaan 1–2 % ja poimitusta sadosta noin 90 % menee omatarvekäyttöön. Myyntiin päätyy vain hyvin pieni osa luonnonsienisadosta. Talteenotossa olisi kohentamisen varaa erityisesti Pohjois- Suomessa, jonne sienten poimijatuloista on kohdistunut viimeisten viiden vuoden aikana keskimäärin vain vajaat 6 %. Puhdas luonto ja eteläiseen Suomeen verrattavissa olevat sienisadot luovat sienten hyödyntämiselle erinomaiset mahdollisuudet Pohjois-Suomessa. Sienet ovat hyvää lähiruokaa ja kerätty luonnonsienisato käytetään lähes kokonaan ihmisravinnoksi. Sienet ovat kuitenkin potentiaalinen raaka-ainelähde myös muihin käyttötarkoituksiin. Sienet sisältävät esimerkiksi voimakkaita ja kestäviä väriaineita. Sienivärien käyttö on nykyisin pääasiassa harrastuspohjaista, mutta niissä olisi huomattavasti enemmän mahdollisuuksia myös kaupalliseen hyödyntämiseen. Myös matkailualalla sieniä ja muita luonnontuotteita on toistaiseksi hyvin vähän tuotteistettu ohjelmapalveluissa. MTT:n Sienestä on moneksi -hankkeessa (2012–2014) on selvitetty mahdollisuuksia tehostaa ja monipuolistaa sienten hyödyntämistä elinkeinon lähteenä Pohjois-Pohjanmaalla. Hankealueeseen kuuluivat lisäksi Oulun kaaren seutukuntaan lukeutuvat Vaala ja Simo naapurimaakunnista Kainuusta ja Lapista. Hankkeessa on kartoitettu sieniä hyödyntävän elinkeinotoiminnan nykytilannetta sekä pyritty edistämään sienten ja muiden luonnontuotteiden monipuolisempaa hyödyntämistä kolmen työpajan (osa järjestetty yhteistyössä muiden hankkeiden kanssa) ja kahden kirjallisuusselvityksen (sienten kitiinin hyödyntäminen, luonnonsienten viljely/puoliviljely) avulla, jotka julkaistaan myöhemmin. Hankealueella toimivien sienten ostoyritysten toimintaa ja poimijatilannetta selvitettiin kyselyjen ja haastattelujen avulla. Sienten kaupallisesta keruusta ja poimijoista hankittiin tietoja myös poimijoille tehdyn kyselyn kautta (toteutui 2012). Alueella toimivista kuudesta ostoyrityksestä neljällä ostotoiminta on mittavaa (ostot vähintään tuhansia kiloja). Näistä kolme on keskittynyt herkkutatin ostoon. Yritysten yhteenlasketut vuotuiset sienten ostomäärät ovat vaihdelleet vajaan 10 000 ja 100 000 tuorepainokilon välillä. Suuret satovaihtelut ovat yksi keskeisimmistä haasteista sieniä ostavien ja jalostavien yritysten liiketoiminnalle. Poimijoiden määrä on vaihdellut huonojen sienisatovuosien noin sadasta hyvien satovuosien useisiin satoihin. Valtaosa poimijoista on kotimaisia, pääosin työ- ja eläkeikäisiä. Syksyllä 2014 yhdeltä yritykseltä saatujen poimija- ja keruutietojen mukaan poimijoista noin 16 % oli ulkomaalaisia, pääasiassa ukrainalaisia ja venäläisiä. Heidän osuutensa poimijatuloista oli kuitenkin arviolta jopa 50 %. Verrattuna valtaosaan kotimaisia poimijoita ulkomaalaisilla sienten keruu oli päätoimista, mikä selittää heidän suurta osuuttaan kokonaispoimijatuloista. Poimijoiden tulokertymästä saatiin tietoa sekä hyvältä että huonolta satovuodelta (2012 ja 2014). Syksyjen erot näkyivät voimakkaasti paitsi sienten keruumäärissä myös eri sienilajien osuuksissa poimijoiden tulokertymässä. Rouskut muodostivat molempina vuosina 40–50 % poimijatuloista. Loput poimijatuloista muodostuivat pääasiassa vahveroista (44 %) vuonna 2012 tai tateista (51 %) vuonna 2014. Poimijakyselyyn osallistunut keskivertopoimija keräsi syksyn 2012 aikana 85 kg sieniä ansaiten 199 €, tuntiansi4 MTT RAPORTTI 177 ot olivat 5,9 € ja polttoainekulut vähensivät poiminnasta saatuja tuloja 8,3 % (luvut mediaaneja). Syksyllä 2014 aktiivisimmin sieniä myyntiin keränneiden kotimaisten poimijoiden mediaanitulot olivat vain hieman suuremmat (212 €) eikä maksimitulokertymässäkään juuri ollut eroa (noin 2400 € vuonna 2012 ja 2325 € vuonna 2014). Aktiivinen poimija voi päästä samalle tulotasolle niin heikkona kuin hyvänä satovuotena, jos ansainta on mahdollista perustaa riittävän laajaan sienilajivalikoimaan. Poimijatilanteen parantaminen on ostoyritysten mukaan alan keskeisimpiä kehittämistarpeita. Sadon talteenoton tehostamiseksi ja laadun parantamiseksi tarvitaan lisää osaavia poimijoita. Tulevaisuuden poimijasaatavuuden varmistamiseksi yritykset näkevät hyvin tärkeänä nuorten ja lasten innostamisen mukaan sienten ja muiden luonnontuotteiden keruuseen. Muihin alan kehittämistarpeisiin listattiin muun muassa asiakaslähtöisempi tuotekehitys sekä sienisadon ennakointiin ja tiedottamiseen nykyistä parempia menetelmiä. Myös sienijätteen hyötykäytön mahdollisuuksista toivottiin tutkimuksia. Sienten ja muiden luonnontuotteiden hyödyntämistä ohjelmapalveluissa lähestyttiin työpajojen, yrityskyselyjen ja -haastattelujen avulla sekä tarkastelemalla tarjontaa yritysten internetsivuilla. Hankealueen 81 luonto-ohjelmapalveluja tarjoavasta yrityksestä 16 (20 %) mainitsi luonnontuotteet (sienet/ marjat/villiyrtit) palvelutarjonnassaan. Seitsemällä yrityksellä (9 %) luonnontuotteet olivat merkitsevässä roolissa ohjelmapalvelutarjonnassa; valtaosa näistä yrityksistä oli nuoria (toimineet 1–3 vuotta). Kysyntää on ollut eniten villiyrttikoulutuksille ja -tapahtumille. Yrityshaastattelujen perusteella yksi keskeinen ongelma sienien ja muiden luonnontuotteiden hyödyntämisessä ohjelmapalveluissa on niiden tuntemuksen (erityisesti sienet) ja arvostuksen puute. Suuri osa yrittäjistäkään ei vielä osaa nähdä luonnontuotteiden tarjoamia mahdollisuuksia. Asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan pelkästä ohjatusta sieni- tai marjaretkestä. Yrityshaastatteluissa ja työpajoissa esiintuoduissa kehittämisehdotuksissa korostui luonnontuotteita hyödyntävien palvelujen elämyksellisyyden lisääminen yhdistämällä mukaan muutakin toimintaa kuten ruokatuotteiden valmistus, valokuvaus, erilaisia liikkumisvaihtoehtoja retkille (esimerkiksi melonta) ja luonnon muu elämystarjonta eri aistein. Sisällön monipuolisuus auttaa myös vastaamaan luonnontuotteiden satoepävarmuudesta aiheutuviin haasteisiin sekä laajentamaan tuotetarjontaa satokausien ulkopuolelle. Luonnontuoteaktiviteeteille nähtiin olevan potentiaalista asiakaskuntaa erityisesti ulkomaalaisissa matkailijoissa. Yrittäjien kokemusten perusteella he osaavat arvostaa luonnontuotteita muun muassa perinteisten suomalaisten ruokatuotteiden muodossa. Ulkomaalaisten asiakasmäärien lisäämiseksi tulisi kehittää houkuttelevia tuotekokonaisuuksia, joissa luonnontuotteet ovat yhtenä vaihtoehtona mukana. Tarvitaan kielitaitoisia, asiantuntevia ja asiakaspalvelun taitavia oppaita. Ennen kaikkea tarvitaan yrittäjien välisen sekä yrittäjien ja kolmannen sektorin välisen yhteistyön lisäämistä tuotepakettien kehittämisessä ja markkinoinnissa. Luonnontuotteiden mahdollisuudet tulisi ottaa paremmin huomioon myös yleisessä matkailun ja ruokamatkailun kehittämisessä. Sienivärjäys ja sieniväreillä värjätyt tuotteet voisivat olla yksi nykyistä enemmän matkailupalveluissa hyödynnettävä tuote. Värjäyssieniä kerää myytiin vasta muutama yksittäinen taho ja värjäystuotteita myyvät yrityksetkin ovat vielä harvassa. Hankkeessa sienivärien hyödyntämistä edistettiin järjestämällä alueen käsityöyrittäjille sekä alan kouluttajille ja opiskelijoille suunnattu sienivärjäystyöpaja yhteistyössä Haapaveden–Siikalatvan seutukunnan Oppia perinteistä -hankkeen kanssa.

Mushrooms growing in Finnish nature are an underutilized nature resource. Only 1-2 % of the yield of edible mushrooms is picked nowadays. Approximately 90 % of the picked yield is consumed by the pickers’ families and thus a very small proportion is sold. Intensification of the commercial utilization of mushrooms would be needed especially in the Northern Finland, which has received less than 6 % of the total income of pickers during the last five years. Unpolluted nature and mushroom yields comparable to that of Southern Finland create excellent opportunities for their utilization in the Northern Finland. Mushrooms are delicious local food and the picked yield is used almost totally as forage for humans. However, mushrooms are also a potential crude material for other purposes. For example, mushrooms contain intense and durable colorants. Nowadays the use of fungal colors is mostly a hobby but they would have a much more potential for commercial use. Also in tourism mushrooms and other non-wood forest products (NWFP) are very little productized in activities so far. In the project “Sienestä on moneksi” (2012–2014) MTT Agrifood Research Finland has looked after the possibilities to intensify and diversify the utilisation of mushrooms as a source of income in Northern Ostrobothnia. The project area has also contained the municipalities of Vaala and Simo from the neighbouring provinces of Kainuu and Lapland. In the project we have mapped the present situation of the use of mushrooms in various livelihoods and promoted more diverse utilization of mushrooms and other NWFPs via three workshops (partly in collaboration with other projects) and two literature reviews (utilization of chitin contained by the mushrooms, cultivation of forest mushrooms), which will be published later. The activities and the picker situation of companies purchasing mushrooms in the project area have been solved by inquiries and interviews. Information of the commercial picking and the pickers was collected also from the pickers themselves via an inquiry in 2012. The mushroom purchase is large scale (at least thousands of kilograms) in four of the six companies operating in the project area. Three of them have concentrated their mushroom business to edible boletus (cep). Total sum of the yearly purchase of mushrooms have varied from less than 10 000 to ca. 100 000 kilograms (fresh weight) in the area. Large variation in the yields is one of the central challenges for the mushroom business. The number of pickers has varied from about one hundred in years of poor mushroom yields to several hundred in years of good yields. Majority of the pickers are Finnish. In 2014 ca. 16 % of the pickers were foreigners (mostly Ukrainian and Russian) according to the information obtained from one of the companies purchasing mushrooms. However, the foreigners’ proportion of the total income of all pickers was estimated to be as high as 50 %. The foreign pickers operated as a full-time in contrary to most of the Finnish pickers, which explains their high proportion of the pickers’ total income. Information of the income of pickers were obtained both from a year of a poor and a good mushroom yield (2012 and 2014, respectively). Differences between the years were reflected in the amount of picked mushrooms and in the proportions of different species. The income of pickers was composed by 40-50 % of milkcaps in both years. The rest of the income was comprised mainly from chanterelles (44 %) in 2012 or from boletes (51 %) in 2014. A median picker that participated the inquiry in autumn 2012 gathered 85 kg mushrooms, earned 199 € having 5,9 € earnings per hour and lost 8,3 % of the income to the fuel 6 MTT RAPORTTI 177 costs. In autumn 2014 the median income of the most active Finnish pickers was not much higher (212 €). Also the maximum incomes of the pickers were on the same level in different years (2400 € in 2012 and 2325 € in 2014). An active picker may reach the same income level in various years if the earning is possible to base on enough large variety of species. According to the companies purchasing mushrooms, one of the key challenges in the field is the improvement of the picker situation. More skilful pickers are needed in order to enhance the supply of rawmaterial and to improve the quality of mushrooms. Motivating children and young to pick mushrooms and other NWFPs is very important to ensure the availability of pickers in the future. Other needs of development listed by the companies were for example to emphasize more customer-orientated product development, to have a better forecasting and informing of the mushroom yield as well as to get information of the possibilities to utilize mushroom waste. Utilization of mushrooms and other NWFPs in program services was approached via workshops and by making inquiries and interviews and by investigating the supply in the internet pages of the companies. Sixteen (20 %) of the 81 companies offering nature based program services did mention NWFPs (mushrooms/ berries/ wild herbs) in their internet pages. Seven companies (9 %) had these products in a significant role in their program services. Most of these companies were young (1-3 years old). Wild herbs had been the most popular subject in NWFP activities. The lack of knowledge (concerning especially mushrooms) and appreciation of NWFPs were considered to be one of the key problems in the utilization of NWFP in program services. Even many of the entrepreneurs themselves do not see the possibilities what the NWFPs could offer. Customers are not willing to pay from just a guided excursion for picking berries or mushrooms. The quality of experience that the customers gain from NWFP activities should be increased for example by combining NWFP with other activities such as preparing food from the picked material, photographing, alternative ways of moving (e.g. canoeing) and experiencing the other aspects of nature with different senses. These suggestions to develop the NWFP activities were emphasized in the interviews of the entrepreneurs and in the discussions of the workshops. Diversity in the contents of NWFP activities also help to respond to the challenges created by the uncertainty of NWFP yields and to enlarge the business outside the growing season of NWFPs. Especially foreigners were considered as a potential customer for NWFP activities in nature tourism. The experiences of the entrepreneurs show that the foreign customer appreciates the NWFPs for example in the form of a traditional local food. Attractive program packages where NWFPs are one optional activity should be developed in order to increase the amount of foreign customers. The guides should be skilled in languages, in knowledge of NWFP etc. as well as in customer service. First of all there is a need for collaboration between the companies as well as between the companies and the so called third (voluntary) sector in order to develop and market the program packages. The possibilities of NWFPs should be taken better into account also in the general development of tourism and food tourism. Coloring by fungal colorants and the products made of them is one example of NWFP, which could be more utilized in to tourism. So far only a few operators pick and sell mushrooms for coloring purposes. Also the amount of companies that sell products where fungal colors have been used is very small. In the MTT’s project the utilization of fungal colors was promoted by arranging a workshop for artisans, educators and students in the project area. The workshop was organized in collaboration with The Traditional Craft Skills Project carried out by the Siikalatva Development Center.