Omavarainen Lappi -maaseutuseminaari
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
162
Sivut
28 p
MTT
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-567-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-567-7
Tiivistelmä
Omavarainen Lappi -maaseutuseminaari on koottu ohjelmakaudella 2007–2013 toteutettujen kehittämishankkeiden tulosten esittelyä varten. Seminaarin aihepiirit on koottu teemoihin, jotka ovat lappilainen elintarviketuotanto, yrittäjyys vihreässä taloudessa ja maaseudun kuntien vahvuudet ja roolit kehittämistyössä.
Maakuntajohtaja Mika Riipin mukaan Lappi elää pääsääntöisesti luonnonvaroistaan ja luonnonolosuhteistaan, joiden kestävässä hyödyntämisessä tavoitteena on mahdollisimman korkea omavaraisuusaste.
Kehittämisen haasteita ovat mm. ekosysteemin herkkyys, viljelyn kannalta vaativat luonnonolosuhteet, pitkät etäisyydet, infrastruktuurin heikkoudet, vaikeudet julkisten palvelujen järjestämisessä, väestön ikääntyminen ja väheneminen sekä vahva riippuvuus matkailusta. Ne ovat yhteisiä Euroopan vuoristoalueilla ja harvaan asutulla maaseudulla.
Lappilaista elintarviketuotantoa siivittää mielikuva puhtaudesta. Se on yksi argumentti, jolla Lappia ja lappilaisia tuotteita markkinoidaan. Mielikuvat ovat markkinoinnin tärkeimpiä työkaluja. Lappilainen mustikka on enemmän kuin herkullista ruokaa. Siihen yhdistetään mielikuvia villistä luonnosta, puhtaista ja aromikkaista raaka-aineista, rikkaasta kulttuurista, paikallisista perinteistä ja pohjoisista ihmisistä. Se heijastaa vahvasti pohjoista elämänlaatuamme. On kuitenkin syytä muistaa, että Lappi on omavarainen
valmiina kuluttajatuotteina mitattuna ainoastaan poron- ja lampaanlihan sekä nauriin osalta, koska Lapista puuttuu lähes täysin muiden elintarvikkeiden jatkojalostus.
Maailma on siirtymässä fossiilisten raaka-aineiden käytöstä uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan aikakauteen. Suomella on maailman neljänneksi suurin biokapasiteetti asukasta kohden. Niinpä lappilainen maatila voi harjoittaa tulevaisuudessa vihreää taloutta tuottamalla lämpöä, sähköä ja liikennepolttoainetta tilan ja kylän tarpeeseen. Energiaomavaraisuutta kannattaa tavoitella, koska se vähentää riippuvuutta
energian saatavuudesta ja hintavaihteluista.
Yhteisenä tavoitteena on pitää lappilainen maaseutu asuttuna ja palveluiden ulottuvissa. Lappilaisen maaseudun tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että yrittäjät ja kehittäjät eri tasolla tunnistavat Lapin luonnon ja olosuhdeosaamisen luomat taloudelliset mahdollisuudet. Muuttuviin tarpeisiin ja kysyntään
voidaan vastata yhdistämällä perinteisiä elinkeinoja innovatiivisesti ja resurssiviisaalla tavalla.
Hyvän esimerkin tarjoaa porotalous. Se on onnistunut säilymään ”luottoelinkeinona”, jonka varassa muuta sivutoimista ja osa-aikaista työtä tai yritystoimintaa voi harjoittaa. Poronhoidon merkitys onkin suurempi kuin mitä sen taloudellinen merkitys osoittaa. Self-sufficient Lapland -seminar with its three themes – food production, green economy enterprise, municipalities as development actors – is a forum, where we introduce the main results of EU development projects run in Lapland during 2007-2013. By this choice we wish to reflect possibilities and expose
weaknesses when utilizing Lapland’s natural resources. The issues in development of utilization Lapland’s natural resources, like harsh environment, long distances and aging population, are similar to those in EU’s mountainous and sparsely populated regions, as County Governor Mika Riipi notes.
Purity is one of the key arguments when marketing the foodstuffs made in Lapland, as well as Lapland as a region. Associations are the most important tools for marketing. For example, association about bilberry is a combination of characters; tasty food, wild and pure nature, old culture and local traditions and northern
fronteers. Despite of these positive associations attached to the raw material, Lapland is self-sufficient only in reindeer meat, mutton and turnip due to low rate in production of upgraded products.
Mankind is entering to new era, where fossil raw materials are replaced by renewable natural resources.
Finland’s biocapacity per a citizen is the fourth biggest in the world. In future, it is a profitable business for a farm to practice green economy in Lapland and produce bioheat, bioelectricity and biofuels for its own demand and sell the surplus. Self-sufficiency in energy production decreases dependency of farms
and communities on import and price fluctuations.
It is essential for the development of rural areas in Lapland that people with different roles understand the economic potential, which is produced by natural resources and knowledge of extreme conditions. Furthermore, new demands can be met through combining of traditional livelihoods in innovative and resource-
wise way. For example, reindeer herding is still vigorous livelihood, on which people can lean their economy while they try new business ideas or work as part time.
Maakuntajohtaja Mika Riipin mukaan Lappi elää pääsääntöisesti luonnonvaroistaan ja luonnonolosuhteistaan, joiden kestävässä hyödyntämisessä tavoitteena on mahdollisimman korkea omavaraisuusaste.
Kehittämisen haasteita ovat mm. ekosysteemin herkkyys, viljelyn kannalta vaativat luonnonolosuhteet, pitkät etäisyydet, infrastruktuurin heikkoudet, vaikeudet julkisten palvelujen järjestämisessä, väestön ikääntyminen ja väheneminen sekä vahva riippuvuus matkailusta. Ne ovat yhteisiä Euroopan vuoristoalueilla ja harvaan asutulla maaseudulla.
Lappilaista elintarviketuotantoa siivittää mielikuva puhtaudesta. Se on yksi argumentti, jolla Lappia ja lappilaisia tuotteita markkinoidaan. Mielikuvat ovat markkinoinnin tärkeimpiä työkaluja. Lappilainen mustikka on enemmän kuin herkullista ruokaa. Siihen yhdistetään mielikuvia villistä luonnosta, puhtaista ja aromikkaista raaka-aineista, rikkaasta kulttuurista, paikallisista perinteistä ja pohjoisista ihmisistä. Se heijastaa vahvasti pohjoista elämänlaatuamme. On kuitenkin syytä muistaa, että Lappi on omavarainen
valmiina kuluttajatuotteina mitattuna ainoastaan poron- ja lampaanlihan sekä nauriin osalta, koska Lapista puuttuu lähes täysin muiden elintarvikkeiden jatkojalostus.
Maailma on siirtymässä fossiilisten raaka-aineiden käytöstä uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan aikakauteen. Suomella on maailman neljänneksi suurin biokapasiteetti asukasta kohden. Niinpä lappilainen maatila voi harjoittaa tulevaisuudessa vihreää taloutta tuottamalla lämpöä, sähköä ja liikennepolttoainetta tilan ja kylän tarpeeseen. Energiaomavaraisuutta kannattaa tavoitella, koska se vähentää riippuvuutta
energian saatavuudesta ja hintavaihteluista.
Yhteisenä tavoitteena on pitää lappilainen maaseutu asuttuna ja palveluiden ulottuvissa. Lappilaisen maaseudun tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että yrittäjät ja kehittäjät eri tasolla tunnistavat Lapin luonnon ja olosuhdeosaamisen luomat taloudelliset mahdollisuudet. Muuttuviin tarpeisiin ja kysyntään
voidaan vastata yhdistämällä perinteisiä elinkeinoja innovatiivisesti ja resurssiviisaalla tavalla.
Hyvän esimerkin tarjoaa porotalous. Se on onnistunut säilymään ”luottoelinkeinona”, jonka varassa muuta sivutoimista ja osa-aikaista työtä tai yritystoimintaa voi harjoittaa. Poronhoidon merkitys onkin suurempi kuin mitä sen taloudellinen merkitys osoittaa.
weaknesses when utilizing Lapland’s natural resources. The issues in development of utilization Lapland’s natural resources, like harsh environment, long distances and aging population, are similar to those in EU’s mountainous and sparsely populated regions, as County Governor Mika Riipi notes.
Purity is one of the key arguments when marketing the foodstuffs made in Lapland, as well as Lapland as a region. Associations are the most important tools for marketing. For example, association about bilberry is a combination of characters; tasty food, wild and pure nature, old culture and local traditions and northern
fronteers. Despite of these positive associations attached to the raw material, Lapland is self-sufficient only in reindeer meat, mutton and turnip due to low rate in production of upgraded products.
Mankind is entering to new era, where fossil raw materials are replaced by renewable natural resources.
Finland’s biocapacity per a citizen is the fourth biggest in the world. In future, it is a profitable business for a farm to practice green economy in Lapland and produce bioheat, bioelectricity and biofuels for its own demand and sell the surplus. Self-sufficiency in energy production decreases dependency of farms
and communities on import and price fluctuations.
It is essential for the development of rural areas in Lapland that people with different roles understand the economic potential, which is produced by natural resources and knowledge of extreme conditions. Furthermore, new demands can be met through combining of traditional livelihoods in innovative and resource-
wise way. For example, reindeer herding is still vigorous livelihood, on which people can lean their economy while they try new business ideas or work as part time.
Collections
- MTT Raportti [186]