Maidontuotannon muutoksessa haasteita ja mahdollisuuksia. Maitotilojen rakennemuutos hallintaan -hankkeen loppuraportti
Heikkilä, Anna-Maija; Niskanen, Olli; Ovaska, Sami; Lappalainen, Anna; Tauriainen, Jukka (2014)
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
159
Sivut
33 p
MTT
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-563-9
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-563-9
Tiivistelmä
Vallitsevan rakennemuutoksen seurauksena suomalaisten maitotilojen määrä vähenee ja yrityskoko kasvaa. Jatkavien tilojen investointeja tarvitaan tuotannon säilyttämiseksi ja tehostamiseksi entistä avoimemmiksi käyvillä maitomarkkinoilla. Kehityksen hallitsemiseksi tarvitaan kuitenkin tietoa siihen liittyvistä pullonkauloista ja haasteista sekä kehityksen avaamista mahdollisuuksista.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin rakennemuutokseen liittyviä ilmiöitä suomalaisten maitotilojen kilpailukyvyn kannalta. Tutkimuksessa tehtiin vertailua kilpailijamaiden kesken sekä selvitettiin peltoalan ja eläinmäärän lisäämisen haasteita laajennusinvestointien yhteydessä. Lisäksi tutkittiin tuotannon tehokkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä tuottavuuden kasvua suhteessa tuotantoteknologiaan.
Kansainvälisen maitotilojen vertailuverkoston (IFCN) tyyppitiloilta tarkasteltiin tuottojen, kustannusten, taloudellisten tunnuslukujen sekä työn ja pääoman osatuottavuuksien tasoja ja kehitystä sekä tyyppitilojen kasvun vaikutuksia näihin. Vertailussa olivat Suomen lisäksi mukana Ruotsi, Tanska, Saksa, Alankomaat ja Puola. Vertailu osoitti yrityskoon kasvattamisen pienentävän maidon tuotantokustannusta kaikkialla. Kustannussäästöt syntyivät ensisijaisesti yksikköä kohti tarvittavan työnmenekin vähenemisen seurauksena. Kun vertailu tehtiin saman kokoluokan tyyppitilojen kesken, Suomen tyyppitiloilla maidon yksikkökustannus oli vuosina 2001–2011 vertailumaista korkein. Kustannushaitoista nousivat esille koneet, työ ja muut kustannukset. Vertailu osoitti sekä työn että pääoman tuottavuuden olevan Suomen tyyppitiloilla heikkoja.
Eläinmäärän lisäämistä käsitellyt osio vertaili kustannuksia eri eläinmäärän lisäämisen strategioiden kesken. Onnistuakseen eläinmäärän kasvattaminen vaatii huolellisen suunnittelun ja toteutuksen, sillä haastetta siihen tuovat korkeat kustannukset muiden investointimenojen ohella, kasvavan karjan tilat ennen investoinnin valmistumista, vaatimus hyvästä eläinten hoidosta myös investointiprosessin aikana sekä ostoeläimiin liittyvä tautiriski. Omasta karjasta tapahtuva eläinten lisääminen on hidasta ja jopa mahdotonta ilman sukupuolilajittelun hyödyntämistä. Sukupuolilajitellun siemenen käytöstä huolimatta suuret laajennukset vaativat myös huomattavan määrän ostoeläimiä. Eläinmäärän lisäämiseen liittyviä eläintautiriskejä käsitellyssä osiossa havaittiin viitteitä siitä, että investointitilanteeseen liittyy eläinlääkintäkustannusten nousu, joka näkyy etenkin silloin, kun karjaan hankitaan hiehoja tai lehmiä.
Tilakoon kasvu on kasvattanut etäisyyksiä peltolohkoille. Peruslohkojen koko ei ole kuitenkaan kasvanut samassa suhteessa, sillä lisäpellot ovat usein olleet pieniä. Lisäpeltojen raivaus on liittynyt olennaisesti maidontuotannon rakennekehitykseen. Peltoalan lisäämisen haasteet tunnistettiin myös kvantitatiivisesti. Pienen lohkokoon ja suurempien etäisyyksien havaittiin vaikuttavan negatiivisesti tilan tehokkuuteen, vaikka 2000-luvulla maitotilojen kyky hyödyntää tuotantoresurssejaan onkin parantunut. Kokonaistuottavuuden muutokseen yrityskoon kasvulla ja uuden teknologian käyttöönotolla todettiin olleen positiivisen vaikutuksen. Esimerkkinä uudesta teknologiasta tarkasteltiin lypsytyön automatisointia.
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että maitotilojen kilpailukykyä ajatellen rakennekehitystä suurempien tilojen suuntaan tulee tukea. Samalla tulee kiinnittää huomiota tilusrakenteen parantamiseen tehokkuushaittojen ehkäisemiseksi. Suunnitelmallinen eläinmäärän lisäys tulee aloittaa hyvissä ajoin ennen laajennusinvestoinnin valmistumista, eläintautien leviämisriskiä minimoiden. Tilakoosta riippumatta keinoja konekustannusten karsimiseen tulee aktiivisesti etsiä. As the result of a heavy structural change in Finnish milk production, the number of dairy farms has decreased and the herd size increased. Investments in the development of milk production are still required to maintain the total amount of production and to improve the competitiveness of Finnish dairy farms on the global dairy market. To manage the structural change, information about its bottlenecks and challenges as well as the possibilities provided by it are needed. In this study, the phenomena related to the structural change were investigated. The main target of the project was to identify growth strategies which support sustainable growth on dairy farms. A comparison was carried out among competing countries and the challenges linked to the enlargement of farms size and herd size were investigated. Moreover, the efficiency of milk production and the total factor productivity growth of dairy farms were examined.
Typical IFCN (International Farm Comparison Network) farm data were used to examine the level and development of revenues, costs and economic indicators as well as the productivity of labour and capital of Finnish dairy farms compared with those in Sweden, Denmark, Germany, the Netherlands, and Poland. The unit costs of milk production were lower on large typical farms in each country compared with small ones, which is explained mostly by a reduction in labor costs per 100 kg of milk produced. Furthermore, we examined cost disadvantages of Finnish farms by comparing them with other typical farms in the same size category. The unit cost of milk was highest on Finnish typical farms. The most significant cost disadvantages were machinery, labor and other miscellaneous costs. Both labor and capital productivity were low on Finnish typical farms compared with those in the competing countries.
Considering building investments, where cowhouse capacity is increased, we examined the costs of diverse strategies to increase the animal number of a farm to correspond to the new capacity. A successful enlargement of herd size requires careful planning and implementing of the plan. The increase rate of animal number on the farm depends considerably on management factors of animal husbandry, such as calving period, calving age, calf mortality rate, and disposal rate. Increasing the animal number to the desired level by means of sex-sorted semen is only successful in small enlargements when the management factors of the farm are at an excellent level. Nevertheless, using sex-sorted semen still decreases the need of purchasing animals from outside the farm and, therefore, reduces the risk of animal diseases, which the purchase of animals involves.
Enlarging dairy farms often face the problem of additional fields being located far from the farm compound and only small parcels being available on the market. Poor availability of land has also resulted in clearing of new arable land for the needs of enlarging herds. The overall development of technical efficiency has been positive on dairy farms at the beginning of 21st century but increasing distances and smaller parcel sizes was found to significantly decrease the efficiency. The improvement of the total factor productivity growth, which was indicated in the study, was linked to overall reforms in production technology and an expansion in herd size. The adoption of automatic milking system intensified the positive development.
To ensure the competitiveness of Finnish dairy farms, the ongoing structural change should be promoted. Similarly, measures to improve parcel structure are required. Dairy farms should pay attention to the way of increasing animal number and to the means of decreasing machinery costs.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin rakennemuutokseen liittyviä ilmiöitä suomalaisten maitotilojen kilpailukyvyn kannalta. Tutkimuksessa tehtiin vertailua kilpailijamaiden kesken sekä selvitettiin peltoalan ja eläinmäärän lisäämisen haasteita laajennusinvestointien yhteydessä. Lisäksi tutkittiin tuotannon tehokkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä tuottavuuden kasvua suhteessa tuotantoteknologiaan.
Kansainvälisen maitotilojen vertailuverkoston (IFCN) tyyppitiloilta tarkasteltiin tuottojen, kustannusten, taloudellisten tunnuslukujen sekä työn ja pääoman osatuottavuuksien tasoja ja kehitystä sekä tyyppitilojen kasvun vaikutuksia näihin. Vertailussa olivat Suomen lisäksi mukana Ruotsi, Tanska, Saksa, Alankomaat ja Puola. Vertailu osoitti yrityskoon kasvattamisen pienentävän maidon tuotantokustannusta kaikkialla. Kustannussäästöt syntyivät ensisijaisesti yksikköä kohti tarvittavan työnmenekin vähenemisen seurauksena. Kun vertailu tehtiin saman kokoluokan tyyppitilojen kesken, Suomen tyyppitiloilla maidon yksikkökustannus oli vuosina 2001–2011 vertailumaista korkein. Kustannushaitoista nousivat esille koneet, työ ja muut kustannukset. Vertailu osoitti sekä työn että pääoman tuottavuuden olevan Suomen tyyppitiloilla heikkoja.
Eläinmäärän lisäämistä käsitellyt osio vertaili kustannuksia eri eläinmäärän lisäämisen strategioiden kesken. Onnistuakseen eläinmäärän kasvattaminen vaatii huolellisen suunnittelun ja toteutuksen, sillä haastetta siihen tuovat korkeat kustannukset muiden investointimenojen ohella, kasvavan karjan tilat ennen investoinnin valmistumista, vaatimus hyvästä eläinten hoidosta myös investointiprosessin aikana sekä ostoeläimiin liittyvä tautiriski. Omasta karjasta tapahtuva eläinten lisääminen on hidasta ja jopa mahdotonta ilman sukupuolilajittelun hyödyntämistä. Sukupuolilajitellun siemenen käytöstä huolimatta suuret laajennukset vaativat myös huomattavan määrän ostoeläimiä. Eläinmäärän lisäämiseen liittyviä eläintautiriskejä käsitellyssä osiossa havaittiin viitteitä siitä, että investointitilanteeseen liittyy eläinlääkintäkustannusten nousu, joka näkyy etenkin silloin, kun karjaan hankitaan hiehoja tai lehmiä.
Tilakoon kasvu on kasvattanut etäisyyksiä peltolohkoille. Peruslohkojen koko ei ole kuitenkaan kasvanut samassa suhteessa, sillä lisäpellot ovat usein olleet pieniä. Lisäpeltojen raivaus on liittynyt olennaisesti maidontuotannon rakennekehitykseen. Peltoalan lisäämisen haasteet tunnistettiin myös kvantitatiivisesti. Pienen lohkokoon ja suurempien etäisyyksien havaittiin vaikuttavan negatiivisesti tilan tehokkuuteen, vaikka 2000-luvulla maitotilojen kyky hyödyntää tuotantoresurssejaan onkin parantunut. Kokonaistuottavuuden muutokseen yrityskoon kasvulla ja uuden teknologian käyttöönotolla todettiin olleen positiivisen vaikutuksen. Esimerkkinä uudesta teknologiasta tarkasteltiin lypsytyön automatisointia.
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että maitotilojen kilpailukykyä ajatellen rakennekehitystä suurempien tilojen suuntaan tulee tukea. Samalla tulee kiinnittää huomiota tilusrakenteen parantamiseen tehokkuushaittojen ehkäisemiseksi. Suunnitelmallinen eläinmäärän lisäys tulee aloittaa hyvissä ajoin ennen laajennusinvestoinnin valmistumista, eläintautien leviämisriskiä minimoiden. Tilakoosta riippumatta keinoja konekustannusten karsimiseen tulee aktiivisesti etsiä.
Typical IFCN (International Farm Comparison Network) farm data were used to examine the level and development of revenues, costs and economic indicators as well as the productivity of labour and capital of Finnish dairy farms compared with those in Sweden, Denmark, Germany, the Netherlands, and Poland. The unit costs of milk production were lower on large typical farms in each country compared with small ones, which is explained mostly by a reduction in labor costs per 100 kg of milk produced. Furthermore, we examined cost disadvantages of Finnish farms by comparing them with other typical farms in the same size category. The unit cost of milk was highest on Finnish typical farms. The most significant cost disadvantages were machinery, labor and other miscellaneous costs. Both labor and capital productivity were low on Finnish typical farms compared with those in the competing countries.
Considering building investments, where cowhouse capacity is increased, we examined the costs of diverse strategies to increase the animal number of a farm to correspond to the new capacity. A successful enlargement of herd size requires careful planning and implementing of the plan. The increase rate of animal number on the farm depends considerably on management factors of animal husbandry, such as calving period, calving age, calf mortality rate, and disposal rate. Increasing the animal number to the desired level by means of sex-sorted semen is only successful in small enlargements when the management factors of the farm are at an excellent level. Nevertheless, using sex-sorted semen still decreases the need of purchasing animals from outside the farm and, therefore, reduces the risk of animal diseases, which the purchase of animals involves.
Enlarging dairy farms often face the problem of additional fields being located far from the farm compound and only small parcels being available on the market. Poor availability of land has also resulted in clearing of new arable land for the needs of enlarging herds. The overall development of technical efficiency has been positive on dairy farms at the beginning of 21st century but increasing distances and smaller parcel sizes was found to significantly decrease the efficiency. The improvement of the total factor productivity growth, which was indicated in the study, was linked to overall reforms in production technology and an expansion in herd size. The adoption of automatic milking system intensified the positive development.
To ensure the competitiveness of Finnish dairy farms, the ongoing structural change should be promoted. Similarly, measures to improve parcel structure are required. Dairy farms should pay attention to the way of increasing animal number and to the means of decreasing machinery costs.
Collections
- MTT Raportti [186]