Työpaikkojen keskittymisen vaikutukset työmatkaan ja väestön sijoittumiseen

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan keskittymisen myötä syntyvän aluerakenteen herkkyyttä toimintaympäristössä tapahtuville muutoksille. Kohteena on työn ja asumisen välinen yhteys erikokoisilla kaupunkiseuduilla. Tapausalueina ovat Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Joensuun kaupunkiseudut. Keskeisiä aluekehitykseen vaikuttavia prosesseja ovat toimintojen keskittyminen, seutuistuminen, ”vastakaupungistuminen” ja maaseutualueiden polarisoituminen. Kaupunkirakenteen leviämiseen vaikuttaa erilaisten asumispreferenssien lisäksi asumis- ja liikkumiskustannuksien vaihtelu. Asumisen hinta ja liikkumiskustannukset ovat jossakin määrin vaihtoehtoisia, jolloin niiden tasapaino edellyttää asumiskustannuksien alentumista liikkumis-kustannuksien kasvaessa ja päinvastoin. Kotitalouksien kulutustilaston mukaan noin 20 prosenttia kotitalouden tuloista kuluu peruselämiseen eli elintarvikkeisiin, tietoliikenteeseen ja terveyteen. Kaukana kaupungeista sijaitsevilla alueilla keskimääräiset työssäkäyntimatkat ovat yleensä lyhyitä, koska työssäkäynti on pääosin keskittynyt paikallisiin pienempiin keskuksiin alle 10 kilometrin päähän asuinpaikasta. Alimmillaan asumis- ja liikkumiskustannukset muodostavat asuntokuntien kulutuksesta noin 40 prosenttia. Työssäkäyntialueiden välillä on selviä eroja keskuksien läheisyydessä. Nykyään keskituloisen asuntokunnan käytettävissä olevat laskennalliset tulot, työmatkojen ja asumisen jälkeen, ovat Uudellamaalla alhaisimmat aivan keskuksessa sekä noin 20 kilometrin päässä keskuksesta. Näillä etäisyyksillä sijaitsevissa postinumeroalueissa käytettävissä olevat tulot jäävät alle 30 prosenttiin. Vastaavasti Turussa alhaisimmat käytettävissä olevat tulot ovat noin 15 kilometrin päässä keskuksesta ja Joensuussa ja sekä Jyväskylässä noin 10 kilometrin päässä keskuksesta. Keskittyneessä aluerakenteessa, jos asuntokunnan työpaikat sijoittuvat keskukseen, on kasvavien liikkumiskustannuksien vuoksi myös asuntokuntien yleisesti edullisinta sijoittua keskuksiin tai niiden lähiympäristöön. Käytettävissä oleva tulo on Helsingin työssäkäyntialuetta lukuun ottamatta korkein asuttaessa keskuksissa. Helsingin työssäkäyntialueella korkein käytettävissä oleva tulo on noin 10 kilometrin päässä keskuksesta, joka johtuu keskuksen muita alueita korkeammista asuntojen hinnoista. Matkakulukorvausten vuoksi asuntokunnan käytettävissä olevat tulot vähenevät voimakkaasti kun etäisyys työssäkäyntialueen keskukseen ylittää 30–40 kilometriä. Keskuksen leviämisvaikutukset olivat maantieteellisesti suppeita ulottuen alle tunnin ajomatkan päähän. Suurten kaupunkien ympäristökunnat ovat keskimäärin paremmassa taloudellisessa asemassa kuin keskuskaupungit. Asumiskustannusten ja matkakustannusten yhteisvaihtelu tekee näistä kunnista mahdollisia asuinpaikkoja ihmisille, jotka pystyvät taloudellisesti suoriutumaan matkoista. Pitkien työmatkojen tai keskuksien asuinkustannuksia lisäävän muuttoliikkeen sijaan pitäisi alkaa uudestaan pohtimaan työn sijoittamista lähemmäksi asumista, jolloin jo rakennettua infrastruktuuria voitaisiin hyödyntää. Samalla hyvinvointitappiot sekä ympäristövaikutukset vähenisivät.

This study examines the sensitivity of the regional structure for changes in the operational environment. Research will focus on the connection between work and living in four city regions of different sizes in Finland. The case areas are the commuting districts of Helsinki, Turku, Jyväskylä and Joensuu. Central processes affecting the regional development are the regional concentration of many key functions of society, counterurbanization and the polarization of rural areas. In addition to different housing preferences, the variation of the residential costs and moving costs affects the spreading of urban structure. The price of living and moving costs are to some extent in opposition to each other, and so their balance requires residential costs to fall when moving costs increase and vice versa. According to the consumption statistics of households about 20 per cent of their incomes are spent on basic living, like foods, telecommunications and health. In the areas which are located far from major centres the average commuting distances are usually short because commuting is mainly concentrated on smaller local centres at a distance of under 10 kilometres from the place of residence. The residential and transportation costs form about 40 per cent of the consumption of households at the lowest. There are clear differences between the city regions in the case study with respect to the vicinity of the centre. The average disposable income, after the commuting and living costs, is nowadays lowest at the very centre and at a distance of about 20 kilometres from the centre in the Helsinki city region. The average disposable income stays under 30 per cent in the postal code areas which are located within these distances. Correspondingly, the disposable income is lowest at a distance of about 15 kilometres from the centre of Turku, and at a distance of about 10 kilometres from the centre in the Joensuu and Jyväskylä city regions. If the regional structure is highly concentrated and most of the jobs are located in the centre, it is generally profitable for the households also to move to the centre. This is a consequence of higher commuting costs. Except in the Helsinki region, it is most economical to live in the city centre. In the Helsinki region the highest disposable income is gained at a distance of ten kilometers from the centre. This is a result of the high housing costs in proximity to the centre. When the commuting distance exceeds 30–40 kilometers the disposable income of households is strongly reduced due to the effect of travel allowances. The spread effects of the centres are geographically limited, reaching just an area inside less than an hour’s drive away from major city centres. The municipalities surrounding those cities are on average in a better economic position than the central cities themselves. If one can afford to pay the commuting costs, the co-variation of housing costs and commuting costs makes it possible to choose the surrounding municipality as a potential location for living. As an option for migration, long commuting trips and the resulting high housing prices in the big cities, we should start to think about locating jobs closer to housing. Then we could better exploit the infrastructure already built. At the same time the welfare losses, as well as the negative environmental effects caused by commuting, would be reduced.