Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely

Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely -hankkeen tavoitteena oli tuottaa vasikoiden, hiehojen ja lehmien ryhmittelymalleja asema- ja automaattilypsypihattojen pohjaratkaisuiksi. Tutkimus oli jatkoa vuosina 2004–2007 tehdylle Lypsykarjarakennusten toiminnalliset mitoitusvaihtoehdot -hankkeelle, jossa selvitet-tiin lypsylehmäosaston mitoituksellisia periaatteita. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat tuotosseurannassa mukana olevat pihattokarjat, joilla oli vähin-tään 80 lypsylehmää vuonna 2010. Tutkimukseen lähti vapaaehtoisesti mukaan 82 tilaa ja niiden keski-lehmäluku oli 125 vuonna 2011. Kolme eläinlääkäriä teki kullakin tilalla päivän kestävän havainnointi-, mittaus- ja haastatteluvierailun, josta kerättiin ja tallennettiin numeerista tutkimusdataa. Maatalouden laskentakeskuksesta hankittiin mainittujen tilojen tuotostietoja, joka yhdistettiin tilavierailuaineistoon. Niiden avulla tutkittiin lehmien ja vasikoiden terveysindikaattoreiden yhteyttä pihattojen rakenteellisiin ominaisuuksiin. Haastatteluaineisto sisälsi tietoja myös pihattojen managementista ja työmenekistä. Hankkeessa tehtiin lisäksi työaikatutkimuksia yhdeksällä tilalla, joilla karjanhoito oli haastattelun perus-teella erityisen sujuvaa. Työ- ja eläindata analysoitiin SAS-ohjelmistolla käyttäen lineaarisia malleja, lineaarisia sekamalleja, elinaikamalleja sekä ristiintaulukoiden testausmenetelmiä. Ryhmittelytarpeen määrittelyä varten kehitettiin laskentataulukko eli ikävaiheen eläinryhmille. Lypsy-lehmäluvusta johdettava uudistuskarjan määrä on riippuvainen hiehojen poikimaiästä ja karjan poistopro-sentista. Tämä luku vaihtelee huomattavasti eri tilojen välillä, mistä syystä/johtuen eläinten ikäryhmille annettiin vain ohjeellinen vaihteluväli. Samasta syystä pohjaratkaisumalleja ei voi pitää tarkasti mitoitet-tuina vaan ryhmittelyn näkökulmasta toiminnallisia yhteyksiä osoittavina. Työ- ja eläindatan perusteella kehitettiin periaatteelliset pohjaratkaisut 2–4 robotin automaatti- sekä 200–300 lehmän asemalypsypihatoille sekä näiden kokoluokkien lehmämäärää vastaavaan vasikkataloon ja hiehopihattoon. Tilaratkaisuissa on korostunut eläinten terveysnäkökulma, jonka perustella vasikoille, hiehoille ja lehmille on osoitettu toisistaan erilliset kasvatustilat.