Koristekasvien geenivarojen säilytysstrategia

Abstract

Viherrakentamisen kasvien eli avomaan koristekasvien geenivarojen säilytys on Suomessa aloitettu puuvartisilla lajeilla. Niiden säilytysohjeet on kirjattu viherrakentamisen kasvien pitkäaikaissäilytysohjeisiin. Useimmat puutarhakasvit säilytetään kasvullisissa kokoelmissa, joita on tällä hetkellä kaksi. Suomalaisten taimistojen perennavalikoimista on tehty selvitystä, ja säilytys on osittain järjestetty. Lisäksi koristekasveja on kerätty useissa paikallisissa hankkeissa ja niiden säilymistä on turvattu. Yhdistykset ovat keränneet vanhoja koristekasveja, ja tekevät siemenvälitystä. Arboretumeissa on arvokkaita kokoelmia erityisesti puuvartisista kasveista. Koristekasveissa on kuitenkin useita kasviryhmiä, joiden säilytys on vielä jokseenkin kokonaan järjestämättä. Tällaisia ryhmiä ovat sipulikukat, köynnökset, monet 2-vuotiset lajit, talveksi varastoon nostettavat lajit sekä 1-vuotiset kesäkukat. Koristekasvien suku- ja lajimäärä sekä lajikkeitten ja muotojen runsaus aiheuttavat sen, että säilyttäminen pelkästään keskuskokoelmissa ei ole mahdollista, vaan säilytystyöhön tarvitaan erilaisia toimijoita. Tiedetään, että eri puolilla maata on arvokkaita kasveja ja kokoelmia, jotka ovat yksityishenkilöiden, yhteisöjen, oppilaitosten tai kaupunkien ja seurakuntien alueilla. Näistä ei yleensä ole olemassa tallennettua dokumentoitua tietoa. Monet vanhat kasvit ovat puutarhoissa, joiden säilymistä ei ole turvattu. Suomen lähialueilla, Ruotsissa ja Norjassa, koristekasvien säilytystyössä ollaan pidemmällä kuin Suomessa. Ruotsissa on tehty monien kasviryhmien inventointityötä, ja edetty arviointi- ja säilytysvaiheeseen. Siellä säilytys tapahtuu pääosin kansallisissa kokoelmissa. Norjassa puolestaan osa säilytystyöstä tapahtuu kerhomuotoisesti. Tanskassa koristekasveja ei säilytetä, eikä toistaiseksi myöskään Saksassa. Saksassa hedelmäkasvien säilytys on järjestetty verkostoihin. Baltian maissa pääpaino on hedelmä- ja marjakasvien säilytyksessä. Suomen koristekasvien geenivarojen säilytykseen tarvitaan useita toimijoita. Mallina voidaan käyttää esimerkiksi Norjan kerhomallia ja Saksan hedelmäkasvien säilytysverkostoa. Tietokannan perustaminen on edellytyksenä verkoston luomiselle. Myös mandaattikasvien määrittely on tehtävä.

Among landscaping plants, woody ornamentals have been the first group in saving the plant genetic resources in Finland. The instructions for conservation have been published in the long-term guidelines of landscaping plants. Most horticultural plants are being saved in two existing vegetative field collections. The perennial choice of Finnish nurseries has been surveyed, and saving of the best clones has been arranged. In addition, collecting and saving of heritage plants have been arranged in numerous local projects. Heritage plants have been collected by associations, and seeds are delivered. In arboretums there are valuable collections especially of woody plants. Conservation of many ornamental plant groups is, however, almost entirely neglected. Flower bulbs, climbers, many biennials, annuals and bulbs, which have to be stored inside over winter. The number of genus and species and abundance of different cultivars and forms creates the need to build up a conservation net. The conservation of all taxa in two national collections is impossible due to lack of resources and a net of many kinds of participants is needed. There are numerous valuable plants and plant collections in different parts of the country owned by private people, communities, schools, towns or parish unions. In general, these collections lack saved documents. In many cases the existence of these old gardens with valuable heritage plants is threatened. In Sweden and Norway, saving of the ornamental plant genetic resources is more advanced than in Finland. In Sweden, many ornamental plant genus and species have been invented. Evaluation and conservation are being done. In Sweden, national collections are the primary places for conservation of gene resources. In Norway, conservation is partly carried out in a net of conservation clubs. In Denmark and Germany, genetic resources of ornamental plants are not conserved in collections. In Germany, a maintenance net for the genetic resources of fruit and berry plants has been built. In the Baltic countries, the main focus is in saving of fruit and berry plants. For organizing saving of ornamental plant genetic resources in Finland, numerous participants are needed. Norwegian model and the German net can serve as a role models. Building of a database is the basis for the net. Definition of the mandate plants is also necessary.