Replacement decisions on Finnish dairy farms : toward better economic performance with novel technology and sustainable herds
Heikkilä, Anna-Maija (2013)
Heikkilä, Anna-Maija
Julkaisusarja
MTT Science
Numero
22
Sivut
38 p
MTT
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-471-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-471-7
Tiivistelmä
Competitive milk production in the
northern parts of Europe and on
relatively small dairy farms is challenging.
The objective of this thesis was to
find expedients that would improve the economic
performance of Finnish dairy farms
and, thus, their competitiveness on the market.
Means under examination were related
to replacement: replacement of old technology
with novel technology and replacement
of an existing cow with a new one.
The theory of optimal behavior formed the
basis for the methods used in solving the
research problems. Empirical data originated
from the Farm Accountancy Data Network
(FADN) and from the Finnish dairy
herd recording system.
The switch from labor-intensive tied-housing
technology to capital-intensive loosehousing
technology was examined using
standard and random effect probit models,
and with a model where the sequences
of interrelated choice probabilities were estimated
with Geweke-Hajivassiliou-Keane
simulation technique (GHK probit model).
The results of all models indicated that
the young age of a farmer, a high rate of
investment allowance, considerable building
capital, and large dairy capacity have a
positive effect on the changeover to loosehousing
technology. The random effect and
GHK probit models, which also control
for farmer-specific individual effects, suggested
that these effects are significant determinants
of the switch. The GHK probit
model also controlled for serial correlation
of period-by-period choices. The results
indicated that positive revenue shocks encourage
the replacement of old technology
with new technology whereas negative revenue
shocks retard or delay it. Likelihood
of the switch to loose-housing technology
decreases very elastically with respect to the
increasing investment price.
The adoption of an automatic milking system
was investigated as a means to improve
the productivity growth of dairy farms.
First, the discrete choice between conventional
milking systems and automatic
milking systems was modeled. Second,
technology-specific production functions
were estimated to derive the growth rate
of total factor productivity and its components.
The two-stage estimation method
was applied to cater for the sample selection
bias caused by the endogenous technology
choice. Total factor productivity
growth increased on those farms that
switched from conventional milking systems
to automatic milking systems. The
change was linked to overall improvements
in production technology and an
expansion in herd size. The adoption of
robotic milking intensified the positive
development on large farms. The direct effect
was linked to beneficial technological
change but automation may also contribute
to improved productivity growth by
solving problems related to the availability
of skilled labor force. Thus, automatic
milking opens access to larger herd size
which is a premise for improving productivity
growth in the Finnish dairy sector.
The optimal replacement of a dairy cow
was investigated by applying the methods
of dynamic programming. First, the optimum
at lactation level was sought. The results
suggested that only the oldest cows
with low milk production capacity should
be disposed intentionally. The optimal replacement
rules were similar for healthy
and diseased cows indicating that the treatment
of diseases is more profitable than replacing
a diseased cow with a first-lactating
cow. Second, dynamic programming was
applied to determine the costs of clinical
mastitis with a special focus on the costs of
premature culling of mastitic cows. In this
model, the interval between the two successive
stages was one month which enabled
more detailed modeling than examination
at lactation level. In spite of the
high costs of clinical mastitis, the results
recommended treating mastitic cows and
keeping them in most cases until their
fifth lactation. A cheaper (20%) heifer advanced
the optimum to the previous lactation
and a more expensive (+20%) heifer
postponed it to the following lactation.
Within a breed, the net present value of a
cow was increasing with her milk production
capacity but, when comparing Ayrshire
and Holstein-Friesian breeds, Holstein-
Friesians lose the advantage of their
higher milk yield because of their shorter
herd life and higher risk of diseases.
A linear programming model was built for
examining the optimal choices between
conventional insemination, insemination
with sex-sorted sperm, and the use of conventional
or sex-selected embryo transfer.
The optimal outcome was a mixture of
available technologies. All cows of the herd
were inseminated with conventional semen
whereas, in some inseminations of heifers,
it was optimal to use sex-sorted semen. The
number of cows donating unselected embryos
was at the upper constraint of the model
whereas no embryo recipients existed in
the optimal herd. Combining embryo production
and sex-selection was economically
justified for heifers only. In practice, the optimal
insemination strategy is herd-specific
depending on the production capacity of the
cows and the technical success of each reproductive
technology in the herd.
In conclusion, by prolonging the herd life
of dairy cows, dairy farmers can improve
the economic performance of milk production.
Therefore, farmers’ awareness about
the real costs of premature culling and the
gains that can be achieved by treating a diseased
cow must be improved. Optimizing
tools, based on farm-specific input data,
are needed for determining the optimal
replacement decisions and, hence, the optimal
reproduction policy. Planned production
of replacement heifers contributes
to the target of improved sustainability of
the herd. Changes in the milk price have a
considerable income effect on dairy farms.
Carrying out the optimal management decisions
is only able to relieve the effects of
unfavorable price changes. To ensure the
continuation of milk production in Finland,
investment allowances are needed to
boost up investments on those farms which
have potential for developing their production
to meet the future challenges. Investments
in technology appropriate for large
farms improve productivity growth and,
thus, the prospects of dairy farms to survive
in the long run. However, a human
cannot be replaced by technology, not even
by novel technology. Kilpailukykyinen maidontuotanto Pohjois-
Euroopassa ja verrattain pienillä lypsykarjatiloilla
on haasteellista. Tämän tutkimuksen
tarkoituksena oli löytää keinoja,
jotka parantaisivat suomalaisten lypsykarjatilojen
taloudellista tulosta ja siten niiden
kilpailukykyä markkinoilla. Tutkimuksen
kohteena olivat tuotantoteknologian ja
karjan uudistaminen. Optimoinnin teoria
muodosti pohjan tutkimusongelmien
ratkaisussa sovelletuille menetelmille. Tutkimuksessa
käytetyt tila- ja lehmäkohtaiset
aineistot kerättiin suomalaisilta kannattavuuskirjanpitotiloilta
ja lypsykarjojen
tuotosseurannasta.
Todennäköisyys siirtyä työvaltaisesta parsinavettateknologiasta
pääomavaltaiseen
pihattoteknologiaan mallinnettiin kolmen
erilaisen probit-mallin avulla. Kaikki
mallit osoittivat, että nuori viljelijä, korkea
investointiavustus, huomattava rakennuspääoma
ja suuri olemassa oleva maidon
tuotantokapasiteetti vaikuttivat positiivisesti
pihattoteknologian käyttöönottoon.
Myös viljelijäkohtaiset tekijät vaikuttivat
tähän merkittävästi. Positiiviset tuottoshokit
rohkaisivat siirtymään uuteen teknologiaan,
kun taas negatiiviset shokit jarruttivat
tai viivästyttivät sitä. Todennäköisyys
korvata vanha teknologia uudella muuttui
hyvin joustavasti investoinnin hinnan
muuttuessa.
Pihattoteknologiaan siirtyminen mahdollistaa
lypsyjärjestelmän automatisoinnin.
Perinteisen lypsyjärjestelmän korvaamista
automaattisella tarkasteltiin keinona parantaa
lypsykarjatilojen tuottavuuskehitystä.
Kaksivaiheinen estimointimenetelmä sisälsi
teknologiavalinnan mallinnuksen perinteisen
lypsyn ja automaattilypsyn välillä
sekä teknologiakohtaisten tuotantofunktioiden
estimoinnin. Kokonaistuottavuuden
muutos ja sen komponentit johdettiin estimoiduista
tuotantofunktioista. Kokonaistuottavuuden
kasvu parani tiloilla, jotka
siirtyivät perinteisestä lypsystä automaattilypsyyn.
Muutos kytkeytyi samanaikaisesti
tapahtuneeseen tilakoon kasvuun ja tilan
muun tuotantoteknologian uudistamiseen.
Aineiston suurimmilla tiloilla automaattilypsyyn
siirtyminen vahvisti positiivista
tuottavuuskehitystä. Välitön vaikutus
oli teknisen muutoksen ansiota mutta lypsyn
automatisointi voi edesauttaa tuottavuuskehitystä
myös ratkaisemalla työvoiman
saatavuuteen liittyviä ongelmia. Siten
se osaltaan mahdollistaa yrityskoon kasvattamisen,
joka on edellytys suomalaisten
lypsykarjatilojen tuottavuuskehityksen
parantamiselle.
Lypsylehmän uudistaminen optimoitiin
dynaamisen ohjelmoinnin avulla. Optimi
määritettiin aluksi lypsykauden tasolla.
Tulokset osoittivat, että vain vanhimmat,
heikkotuotoksiset lehmät kannattaa poistaa
karjasta harkinnanvaraisesti. Optimisäännöt
olivat samat sekä terveille että sairastaville
lehmille, mikä osoitti sairaan lehmän
hoitamisen olevan kannattavampaa
kuin sen korvaaminen ensimmäistä lypsykauttaan
lypsävällä lehmällä. Seuraavaksi
dynaamista ohjelmointia sovellettiin
näkyvän utaretulehduksen kustannusten
määrittämiseen. Erityisenä tarkastelun
kohteena olivat tulehduslehmän ennenaikaisesta
poistosta aiheutuvat kustannukset.
Tässä mallissa tarkasteluperiodin
pituus oli yksi kuukausi, mikä mahdollisti
yksityiskohtaisemman mallinnuksen
kuin tarkastelu lypsykausittain. Suurista
utaretulehduksen aiheuttamista taloudellisista
menetyksistä huolimatta malli suositti
tulehduksen hoitamista ja lehmien pitämistä
karjassa useimmiten viidennelle lypsykaudelle
asti. Edullisempi uudistushieho
(-20%) siirsi optimin edelliselle lypsykaudelle
ja vastaavasi kalliimpi uudistushieho
(+20 %) seuraavalle lypsykaudelle. Rodun
sisällä lypsylehmän nettonykyarvo oli sitä
parempi, mitä korkeampi oli lehmän tuotoskyky.
Ayrshire- ja holstein-friisiläislehmien
vertailu osoitti, että holstein-friisiläislehmät
menettivät korkeamman tuotoksen
tuoman taloudellisen edun lyhyemmän
tuotantoiän ja suuremman sairastuvuusriskin
takia.
Optimaalinen valinta erilaisten karjan
lisääntymisvaihtoehtojen välillä määritettiin
lineaarisella ohjelmoinnilla. Valittavina
olivat siemennys tavanomaisella tai
sukupuolilajitellulla siemenellä sekä tavanomaisen
tai sukupuolilajitellun alkion
huuhtelu tai siirto. Tulos oli käytettävissä
olevien vaihtoehtojen yhdistelmä. Kaikki
lehmät siemennettiin perinteisellä siemenellä
mutta osa hiehoista lajitellulla siemenellä.
Lajittelemattomia alkioita tuottavien
lehmien määrä oli mallin sallimassa enimmäismäärässä.
Alkiotuotannon ja sukupuolilajittelun
yhdistäminen oli taloudellisesti
kannattavaa vain hiehoilla. Käytännössä
optimaalinen karjan lisääminen on karjakohtainen
ratkaisu, johon vaikuttavat
muun muassa uudistuseläinten tuottamiseen
soveltuvien lehmien määrä ja vaihtoehtoisten
teknologioiden tekninen onnistuminen
kyseisessä karjassa.
Tarkastellut uudistuspäätökset osoittavat,
että karjan tuotantoikää pidentämällä
maidontuottajat voivat parantaa tuotannon
taloudellista tulosta. Sen vuoksi tuottajien
tietämystä lehmien ennenaikaisten
poistojen kustannuksista ja taloudellisesta
hyödystä, joka on saavutettavissa sairastuneitten
lehmien hoidosta, tulisi lisätä. Tätä
varten tulisi kehittää tilakohtaista aineistoa
käyttäviä laskentatyökaluja, joilla voitaisiin
optimoida sekä lehmien poistoajankohtaa
että uudistuseläinten tuottamista.
Suunnitelmallinen hiehokasvatus ehkäisee
omalta osaltaan lehmien ennenaikaisia
poistoja. Maidon hinnanmuutoksilla on
huomattavat tulovaikutukset lypsykarjatiloille.
Epäedullisten hintamuutosten vaikutuksia
ei voida optimaalisilla uudistuspäätöksillä
kumota, ainoastaan lieventää.
Maidontuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi
Suomessa tarvitaan investointitukia
edesauttamaan investointeja tiloilla,
joilla on potentiaalia kohdata edessä olevat
haasteet. Investoinnit suurille tiloille
soveltuvaan teknologiaan parantavat tuottavuuskehitystä
ja siten edellytyksiä kannattavaan
maidontuotantoon. Tuotantorakenteen
muuttuessa on kuitenkin
huomattava, etteivät ihmiset ole kokonaan
korvattavissa teknologialla, eivät edes
uudella teknologialla.
northern parts of Europe and on
relatively small dairy farms is challenging.
The objective of this thesis was to
find expedients that would improve the economic
performance of Finnish dairy farms
and, thus, their competitiveness on the market.
Means under examination were related
to replacement: replacement of old technology
with novel technology and replacement
of an existing cow with a new one.
The theory of optimal behavior formed the
basis for the methods used in solving the
research problems. Empirical data originated
from the Farm Accountancy Data Network
(FADN) and from the Finnish dairy
herd recording system.
The switch from labor-intensive tied-housing
technology to capital-intensive loosehousing
technology was examined using
standard and random effect probit models,
and with a model where the sequences
of interrelated choice probabilities were estimated
with Geweke-Hajivassiliou-Keane
simulation technique (GHK probit model).
The results of all models indicated that
the young age of a farmer, a high rate of
investment allowance, considerable building
capital, and large dairy capacity have a
positive effect on the changeover to loosehousing
technology. The random effect and
GHK probit models, which also control
for farmer-specific individual effects, suggested
that these effects are significant determinants
of the switch. The GHK probit
model also controlled for serial correlation
of period-by-period choices. The results
indicated that positive revenue shocks encourage
the replacement of old technology
with new technology whereas negative revenue
shocks retard or delay it. Likelihood
of the switch to loose-housing technology
decreases very elastically with respect to the
increasing investment price.
The adoption of an automatic milking system
was investigated as a means to improve
the productivity growth of dairy farms.
First, the discrete choice between conventional
milking systems and automatic
milking systems was modeled. Second,
technology-specific production functions
were estimated to derive the growth rate
of total factor productivity and its components.
The two-stage estimation method
was applied to cater for the sample selection
bias caused by the endogenous technology
choice. Total factor productivity
growth increased on those farms that
switched from conventional milking systems
to automatic milking systems. The
change was linked to overall improvements
in production technology and an
expansion in herd size. The adoption of
robotic milking intensified the positive
development on large farms. The direct effect
was linked to beneficial technological
change but automation may also contribute
to improved productivity growth by
solving problems related to the availability
of skilled labor force. Thus, automatic
milking opens access to larger herd size
which is a premise for improving productivity
growth in the Finnish dairy sector.
The optimal replacement of a dairy cow
was investigated by applying the methods
of dynamic programming. First, the optimum
at lactation level was sought. The results
suggested that only the oldest cows
with low milk production capacity should
be disposed intentionally. The optimal replacement
rules were similar for healthy
and diseased cows indicating that the treatment
of diseases is more profitable than replacing
a diseased cow with a first-lactating
cow. Second, dynamic programming was
applied to determine the costs of clinical
mastitis with a special focus on the costs of
premature culling of mastitic cows. In this
model, the interval between the two successive
stages was one month which enabled
more detailed modeling than examination
at lactation level. In spite of the
high costs of clinical mastitis, the results
recommended treating mastitic cows and
keeping them in most cases until their
fifth lactation. A cheaper (20%) heifer advanced
the optimum to the previous lactation
and a more expensive (+20%) heifer
postponed it to the following lactation.
Within a breed, the net present value of a
cow was increasing with her milk production
capacity but, when comparing Ayrshire
and Holstein-Friesian breeds, Holstein-
Friesians lose the advantage of their
higher milk yield because of their shorter
herd life and higher risk of diseases.
A linear programming model was built for
examining the optimal choices between
conventional insemination, insemination
with sex-sorted sperm, and the use of conventional
or sex-selected embryo transfer.
The optimal outcome was a mixture of
available technologies. All cows of the herd
were inseminated with conventional semen
whereas, in some inseminations of heifers,
it was optimal to use sex-sorted semen. The
number of cows donating unselected embryos
was at the upper constraint of the model
whereas no embryo recipients existed in
the optimal herd. Combining embryo production
and sex-selection was economically
justified for heifers only. In practice, the optimal
insemination strategy is herd-specific
depending on the production capacity of the
cows and the technical success of each reproductive
technology in the herd.
In conclusion, by prolonging the herd life
of dairy cows, dairy farmers can improve
the economic performance of milk production.
Therefore, farmers’ awareness about
the real costs of premature culling and the
gains that can be achieved by treating a diseased
cow must be improved. Optimizing
tools, based on farm-specific input data,
are needed for determining the optimal
replacement decisions and, hence, the optimal
reproduction policy. Planned production
of replacement heifers contributes
to the target of improved sustainability of
the herd. Changes in the milk price have a
considerable income effect on dairy farms.
Carrying out the optimal management decisions
is only able to relieve the effects of
unfavorable price changes. To ensure the
continuation of milk production in Finland,
investment allowances are needed to
boost up investments on those farms which
have potential for developing their production
to meet the future challenges. Investments
in technology appropriate for large
farms improve productivity growth and,
thus, the prospects of dairy farms to survive
in the long run. However, a human
cannot be replaced by technology, not even
by novel technology.
Euroopassa ja verrattain pienillä lypsykarjatiloilla
on haasteellista. Tämän tutkimuksen
tarkoituksena oli löytää keinoja,
jotka parantaisivat suomalaisten lypsykarjatilojen
taloudellista tulosta ja siten niiden
kilpailukykyä markkinoilla. Tutkimuksen
kohteena olivat tuotantoteknologian ja
karjan uudistaminen. Optimoinnin teoria
muodosti pohjan tutkimusongelmien
ratkaisussa sovelletuille menetelmille. Tutkimuksessa
käytetyt tila- ja lehmäkohtaiset
aineistot kerättiin suomalaisilta kannattavuuskirjanpitotiloilta
ja lypsykarjojen
tuotosseurannasta.
Todennäköisyys siirtyä työvaltaisesta parsinavettateknologiasta
pääomavaltaiseen
pihattoteknologiaan mallinnettiin kolmen
erilaisen probit-mallin avulla. Kaikki
mallit osoittivat, että nuori viljelijä, korkea
investointiavustus, huomattava rakennuspääoma
ja suuri olemassa oleva maidon
tuotantokapasiteetti vaikuttivat positiivisesti
pihattoteknologian käyttöönottoon.
Myös viljelijäkohtaiset tekijät vaikuttivat
tähän merkittävästi. Positiiviset tuottoshokit
rohkaisivat siirtymään uuteen teknologiaan,
kun taas negatiiviset shokit jarruttivat
tai viivästyttivät sitä. Todennäköisyys
korvata vanha teknologia uudella muuttui
hyvin joustavasti investoinnin hinnan
muuttuessa.
Pihattoteknologiaan siirtyminen mahdollistaa
lypsyjärjestelmän automatisoinnin.
Perinteisen lypsyjärjestelmän korvaamista
automaattisella tarkasteltiin keinona parantaa
lypsykarjatilojen tuottavuuskehitystä.
Kaksivaiheinen estimointimenetelmä sisälsi
teknologiavalinnan mallinnuksen perinteisen
lypsyn ja automaattilypsyn välillä
sekä teknologiakohtaisten tuotantofunktioiden
estimoinnin. Kokonaistuottavuuden
muutos ja sen komponentit johdettiin estimoiduista
tuotantofunktioista. Kokonaistuottavuuden
kasvu parani tiloilla, jotka
siirtyivät perinteisestä lypsystä automaattilypsyyn.
Muutos kytkeytyi samanaikaisesti
tapahtuneeseen tilakoon kasvuun ja tilan
muun tuotantoteknologian uudistamiseen.
Aineiston suurimmilla tiloilla automaattilypsyyn
siirtyminen vahvisti positiivista
tuottavuuskehitystä. Välitön vaikutus
oli teknisen muutoksen ansiota mutta lypsyn
automatisointi voi edesauttaa tuottavuuskehitystä
myös ratkaisemalla työvoiman
saatavuuteen liittyviä ongelmia. Siten
se osaltaan mahdollistaa yrityskoon kasvattamisen,
joka on edellytys suomalaisten
lypsykarjatilojen tuottavuuskehityksen
parantamiselle.
Lypsylehmän uudistaminen optimoitiin
dynaamisen ohjelmoinnin avulla. Optimi
määritettiin aluksi lypsykauden tasolla.
Tulokset osoittivat, että vain vanhimmat,
heikkotuotoksiset lehmät kannattaa poistaa
karjasta harkinnanvaraisesti. Optimisäännöt
olivat samat sekä terveille että sairastaville
lehmille, mikä osoitti sairaan lehmän
hoitamisen olevan kannattavampaa
kuin sen korvaaminen ensimmäistä lypsykauttaan
lypsävällä lehmällä. Seuraavaksi
dynaamista ohjelmointia sovellettiin
näkyvän utaretulehduksen kustannusten
määrittämiseen. Erityisenä tarkastelun
kohteena olivat tulehduslehmän ennenaikaisesta
poistosta aiheutuvat kustannukset.
Tässä mallissa tarkasteluperiodin
pituus oli yksi kuukausi, mikä mahdollisti
yksityiskohtaisemman mallinnuksen
kuin tarkastelu lypsykausittain. Suurista
utaretulehduksen aiheuttamista taloudellisista
menetyksistä huolimatta malli suositti
tulehduksen hoitamista ja lehmien pitämistä
karjassa useimmiten viidennelle lypsykaudelle
asti. Edullisempi uudistushieho
(-20%) siirsi optimin edelliselle lypsykaudelle
ja vastaavasi kalliimpi uudistushieho
(+20 %) seuraavalle lypsykaudelle. Rodun
sisällä lypsylehmän nettonykyarvo oli sitä
parempi, mitä korkeampi oli lehmän tuotoskyky.
Ayrshire- ja holstein-friisiläislehmien
vertailu osoitti, että holstein-friisiläislehmät
menettivät korkeamman tuotoksen
tuoman taloudellisen edun lyhyemmän
tuotantoiän ja suuremman sairastuvuusriskin
takia.
Optimaalinen valinta erilaisten karjan
lisääntymisvaihtoehtojen välillä määritettiin
lineaarisella ohjelmoinnilla. Valittavina
olivat siemennys tavanomaisella tai
sukupuolilajitellulla siemenellä sekä tavanomaisen
tai sukupuolilajitellun alkion
huuhtelu tai siirto. Tulos oli käytettävissä
olevien vaihtoehtojen yhdistelmä. Kaikki
lehmät siemennettiin perinteisellä siemenellä
mutta osa hiehoista lajitellulla siemenellä.
Lajittelemattomia alkioita tuottavien
lehmien määrä oli mallin sallimassa enimmäismäärässä.
Alkiotuotannon ja sukupuolilajittelun
yhdistäminen oli taloudellisesti
kannattavaa vain hiehoilla. Käytännössä
optimaalinen karjan lisääminen on karjakohtainen
ratkaisu, johon vaikuttavat
muun muassa uudistuseläinten tuottamiseen
soveltuvien lehmien määrä ja vaihtoehtoisten
teknologioiden tekninen onnistuminen
kyseisessä karjassa.
Tarkastellut uudistuspäätökset osoittavat,
että karjan tuotantoikää pidentämällä
maidontuottajat voivat parantaa tuotannon
taloudellista tulosta. Sen vuoksi tuottajien
tietämystä lehmien ennenaikaisten
poistojen kustannuksista ja taloudellisesta
hyödystä, joka on saavutettavissa sairastuneitten
lehmien hoidosta, tulisi lisätä. Tätä
varten tulisi kehittää tilakohtaista aineistoa
käyttäviä laskentatyökaluja, joilla voitaisiin
optimoida sekä lehmien poistoajankohtaa
että uudistuseläinten tuottamista.
Suunnitelmallinen hiehokasvatus ehkäisee
omalta osaltaan lehmien ennenaikaisia
poistoja. Maidon hinnanmuutoksilla on
huomattavat tulovaikutukset lypsykarjatiloille.
Epäedullisten hintamuutosten vaikutuksia
ei voida optimaalisilla uudistuspäätöksillä
kumota, ainoastaan lieventää.
Maidontuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi
Suomessa tarvitaan investointitukia
edesauttamaan investointeja tiloilla,
joilla on potentiaalia kohdata edessä olevat
haasteet. Investoinnit suurille tiloille
soveltuvaan teknologiaan parantavat tuottavuuskehitystä
ja siten edellytyksiä kannattavaan
maidontuotantoon. Tuotantorakenteen
muuttuessa on kuitenkin
huomattava, etteivät ihmiset ole kokonaan
korvattavissa teknologialla, eivät edes
uudella teknologialla.
Collections
- MTT Tiede [30]