Integroitu kasvinsuojelu (IPM) viljatiloilla : tuloksia PesticideLife -hankkeesta

Abstract

Kasvinsuojelu on tärkeä osa viljanviljelyn riskien hallintaa. Ilmastonmuutos lisää kasvinsuojelun riskejä samanaikaisesti, kun EU:n ympäristöpolitiikka ohjaa kemiallisesta torjunnasta aiheutuneiden riskien vähentämiseen. Ympäristökestävyys pitää yhdistää taloudelliseen kestävyyteen. Integroitu kasvinsuojelu eli IPM on olennainen osa EU:n puitedirektiiviä kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä. Vuoden 2014 alusta alkaen jokaisen ammattiviljelijän tulee ottaa käyttöön integroidun kasvinsuojelun yleiset periaatteet. Niistä ovat ensisijaisia ennaltaehkäisevät ja muut kuin kemialliset menetelmät, joita ovat esimerkiksi monipuolinen viljelykierto, kasvitauteja kestävät lajikkeet ja tasapainoinen lannoitus. Uutta tietoa tarvitaan ja eniten siitä hyötyvät viljelijät. Demonstraatiohankkeet ovat yksi tapa tuottaa tietoa yhdessä tilatasolla. PesticideLife on EU:n LIFE+ ohjelman sekä MTT:n, NSL:n ja Tukesin rahoittama hanke, jonka tavoitteena on kehittää kestävää kasvinsuojelua yhdessä viljelijöiden kanssa. Tavoitteena oli testata ja kehittää tarkkailumenetelmiä ja olemassa olevia kasvitautien ja tuhoeläinten torjuntakynnyksiä kemiallisen kasvinsuojelun tarpeenmukaistamiseksi. Tähän raporttiin on koottu kolmen vuoden tulokset yhdeksältä hankkeessa mukana olleelta viljatilalta. Yksipuolisen viljelykierron vaikutukset näkyivät rikkakasvien ja taudinaiheuttajien määrissä ja sadoissa. Kasvitautien merkitys oli suuri ja se on kasvussa monistakin syistä. Kosteus suosii sienitauteja, viljelykierroissa on puutteita ja suorakylvö lisää ainakin kevätvehnän lehtilaikkutauteja. On ilmeistä, että kasvitautiriskien hallinta edellyttää jatkossa uutta ajattelua lajikkeiden valinnassa. Alttiiden ohralajikkeiden satotasot olivat selvästi alhaisempia kuin tauteja kestävien lajikkeiden. Myös kevätvehnälajikkeissa on selviä kestävyyseroja. Selvimmin esikasvin vaikutus näkyi kevätvehnäkasvustoissa. Päätöksenteko kasvukauden aikana ei ole helppoa ja tarkkailuun sekä havainnointiin kuluu aikaa. Torjuntatar-peesta saadaan luotettavaa tietoa vain havaintoja tekemällä. Jokainen pois jäävä ruiskutus säästää rahaa ja luontoa. Toisaalta ajoissa havaittu tarve ja tehty torjunta tuottavat tulosta. Tarpeenmukaiset kasvitautiruiskutukset lisäsivät satoa ja paransivat viljan laatua. Myös pääosa rikkakasviruiskutuksista oli taloudellisesti kannattavaa. Tuhoeläimiä torjuttiin vain yksittäisissä tapauksissa. Turhiakin ruiskutuksia tehtiin. Viljojen satotasot olivat valtakunnan keskiarvoja korkeampia, mutta alueelliset ja vuosittaiset vaihtelut olivat suuria. Useimmissa tapauksissa kasvustokäsittelyt tuottivat suurempia satoja käsittelemättömiin kasvustoihin verrattuna. Yksiselitteisten torjuntakynnysten laatiminen todettiin vaikeaksi, sillä taloudellisen torjuntakynnyksen laskeminen on monen asian summa. Kasvinvuorotus on kestävän kasvintuotannon ja -suojelun suurin haaste. Kasvitautien torjuntatarve kasvaa, ja ennuste- ja tarkkailumenetelmien kehittäminen on haasteellista. Viljanviljelyn kemikaaliriippuvuus on suuri, eikä vaihtoehtoisten ja kestävien viljelymenetelmien kehittämiseen ole panostettu riittävästi. Paljon jää viljelijöiden vastuulle, sillä heillä on paras kokonaiskuva tuotannon kokonaiskestävyydestä ja suurin motiivi varmis-taa viljelyn tulevaisuus omalla tilallaan ja alueellaan. Kolmen vuoden demonstraatiot tuottivat myös tietoa asenteiden muuttumisesta IPM -ajattelun mukaisiksi ja toivat esiin jatkotutkimustarpeita. Pitkäjänteistä IPM -tutkimusta tarvitaan tehostamaan viljelijäkoulutusta ja integroidun kasvinsuojelun soveltamista.