Ympäristöriskien vähentäminen happamilla sulfaattimailla : opas pohjaveden pinnan säätämiseksi
Uusi-Kämppä, Jaana; Virtanen, Seija; Rosendahl, Rainer; Österholm, Peter; Mäensivu, Merja; Westberg, Vincent; Regina, Kristiina; Ylivainio, Kari; Yli-Halla, Markku; Edén, Peter; Turtola, Eila (2013)
Uusi-Kämppä, Jaana
Virtanen, Seija
Rosendahl, Rainer
Österholm, Peter
Mäensivu, Merja
Westberg, Vincent
Regina, Kristiina
Ylivainio, Kari
Yli-Halla, Markku
Edén, Peter
Turtola, Eila
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
74
Sivut
24 p
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-422-9
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-422-9
Tiivistelmä
Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkoalueiden happamat sulfaattimaat (alunamaat) olivat merenpohjaa tuhansia vuosia
sitten. Merenpohjan hapettomissa oloissa kasvijätteestä ja meriveden sulfaatista syntyi bakteeritoiminnan vuoksi
rikkiyhdisteitä, joista on muodostunut sulfidisavikerrostumia. Maan kohoamisen, viljelykseen oton ja kuivatuksen
myötä aiemmin meren pohjassa olleet maakerrokset hapettuvat ja muuttuvat vähitellen happamiksi sulfaattimaiksi.
Sulfidikerrostuman hapettuessa syntyy rikkihappoa, joka happamoittaa sekä maan että valumaveden.
Happamuus myös liuottaa maasta eliöille haitallista alumiinia ja raskasmetalleja, jotka voivat aiheuttaa vesistöissä
kalakuolemia ja kalkkikuoristen eläinten häviämistä. Vesistökuormituksen lisäksi myös näistä maista aiheutuvat
kasvihuonekaasupäästöt voivat olla huomattavia. Happamuusongelman syntymistä pyritään estämään pitämällä
sulfidisavet pohjaveden pinnan alapuolella.
Tässä oppaassa paneudutaan siihen, miten pohjaveden tasoa voidaan säätää haitallisen hapettumisen vähentämiseksi.
Opas perustuu Vaasan lähelle perustetun Söderfjärdenin demonstraatiokentän tuloksiin. Kentällä selvitettiin
kolmen erilaisen salaojitustavan vaikutuksia pohjaveden tasoon, veteen ja ilmaan tulevaan kuormitukseen
sekä viljasatoon. Ojitustavat olivat 1) altakastelu eli säätösalaojitus, jossa pumpattiin lisävettä, 2) säätösalaojitus
ilman lisäveden pumppausta ja 3) tavanomainen salaojitus. Säätösalaojitetulla lohkolla saatiin pohjaveden pinta
pidettyä sulfidikerroksen yläpuolella, kun lisävettä pumpattiin ojastoon muutaman kerran kasvukaudella. Pellon
reunassa sulfidikerrostumaan ulottuva muovikalvo esti veden virtaamisen pellolta takaisin ojaan.
Raportissa tarkastellaan myös lyhyesti happamien sulfaattimaiden sijaintia, tunnistamista ja niistä aiheutuvia
ympäristöhaittoja. Loppuosassa esitetään demonstraatiokentän tuloksia vuosilta 2010–2012. Tuloksiin voi tutustua
myös Internetissä CATERMASS-sivuston kautta (www.catermass.fi).
sitten. Merenpohjan hapettomissa oloissa kasvijätteestä ja meriveden sulfaatista syntyi bakteeritoiminnan vuoksi
rikkiyhdisteitä, joista on muodostunut sulfidisavikerrostumia. Maan kohoamisen, viljelykseen oton ja kuivatuksen
myötä aiemmin meren pohjassa olleet maakerrokset hapettuvat ja muuttuvat vähitellen happamiksi sulfaattimaiksi.
Sulfidikerrostuman hapettuessa syntyy rikkihappoa, joka happamoittaa sekä maan että valumaveden.
Happamuus myös liuottaa maasta eliöille haitallista alumiinia ja raskasmetalleja, jotka voivat aiheuttaa vesistöissä
kalakuolemia ja kalkkikuoristen eläinten häviämistä. Vesistökuormituksen lisäksi myös näistä maista aiheutuvat
kasvihuonekaasupäästöt voivat olla huomattavia. Happamuusongelman syntymistä pyritään estämään pitämällä
sulfidisavet pohjaveden pinnan alapuolella.
Tässä oppaassa paneudutaan siihen, miten pohjaveden tasoa voidaan säätää haitallisen hapettumisen vähentämiseksi.
Opas perustuu Vaasan lähelle perustetun Söderfjärdenin demonstraatiokentän tuloksiin. Kentällä selvitettiin
kolmen erilaisen salaojitustavan vaikutuksia pohjaveden tasoon, veteen ja ilmaan tulevaan kuormitukseen
sekä viljasatoon. Ojitustavat olivat 1) altakastelu eli säätösalaojitus, jossa pumpattiin lisävettä, 2) säätösalaojitus
ilman lisäveden pumppausta ja 3) tavanomainen salaojitus. Säätösalaojitetulla lohkolla saatiin pohjaveden pinta
pidettyä sulfidikerroksen yläpuolella, kun lisävettä pumpattiin ojastoon muutaman kerran kasvukaudella. Pellon
reunassa sulfidikerrostumaan ulottuva muovikalvo esti veden virtaamisen pellolta takaisin ojaan.
Raportissa tarkastellaan myös lyhyesti happamien sulfaattimaiden sijaintia, tunnistamista ja niistä aiheutuvia
ympäristöhaittoja. Loppuosassa esitetään demonstraatiokentän tuloksia vuosilta 2010–2012. Tuloksiin voi tutustua
myös Internetissä CATERMASS-sivuston kautta (www.catermass.fi).
Collections
- MTT Raportti [186]