Yksilöruokintalaitteiden hyödyntäminen turkiseläinten ravitsemustutkimuksissa

Abstract

Turkiseläinten ruokinnassa on hyödynnetty erilaisia rehuannostelijoita jo parikymmentä vuotta. Annostelijoiden toiminta on ensimmäisistä ruokintalaitteista alkaen perustunut rehupumpun kierrosten laskemiseen ja sen hallintaan. Tällä hetkellä käytössä on laitteita, jotka voivat annostella rehun häkkikohtaisesti ja tallentaa päivittäiset rehuannokset laitteessa olevan tietokoneen muistiin.

Tässä työssä keskitymme pohtimaan laitteiden soveltuvuutta erilaisiin turkiseläinten ruokintatutkimuksiin. Tavoitteenamme on myös pohtia, mitä muutoksia normaaliin turkistilalla käytettävään ruokintatrukkiin voisi kohtuullisilla kustannuksilla tehdä tutkimuskäytön vaatimuksia ajatellen.

Kehitystyön ja käytännön kokemusten mukaan mielestämme laitteita voidaan hyödyntää tehokkaasti ruokintakokeiden rehunkulutuksen seurannassa, kun muistetaan ottaa huomioon laitteiden tietyt rajoitteet. Tällaisia ovat esimerkiksi tutkimukset, joissa ruokitaan erittäin pienillä rehuannoksilla sekä on oltava varmuus kopioida laitteiden tuottamaa dataa riittävän usein.

Vaikka rehupumpun kierrosmäärä saadaan säädettyä täsmälleen oikein, ei eläimen saama rehuannos välttämättä vastaa samaa, johtuen letkuun jäävän rehun määrästä tai kun rehun konsistenssi ei vastaa normaalitilannetta.

Jalostusohjelman kanssa kommunikoivaa yksilöruokintalaitetta ohjelmistoineen, voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin rehun hyväksikäyttöä vertailevassa jalostustutkimuksessa.