RUOKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi ruokasektorilla

Luonnonvarojen kulutus on lisääntynyt moninkertaisesti viime vuosikymmenien aikana väestön ja kulu-tuksen kasvun myötä. Ruoan tuotanto tuleekin kokemaan lähivuosikymmenien aikana isoja haasteita. Ympäristöresurssien, kuten fosforin niukkuusongelma sekä biodiversiteetin väheneminen ovat esimerkke-jä tästä. Myös ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan monin eri tavoin ruoan tuotantoon esimerkiksi kasvi-tautien ja tuholaisongelmien lisääntymisen sekä eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen kautta. Runsas kolmannes kuluttajan ympäristövaikutuksista aiheutuu ruoasta. Ruokaa koskevat valinnat ovat hyvin moniulotteisia ja niihin vaikuttavat niin biologiset, taloudelliset, fyysiset, sosiaaliset kuin psykolo-gisetkin tekijät. Ruokakulttuuri myös muuttuu koko ajan ja yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat ruo-katottumuksiin. Viime vuosina elintarvikesektorilla on ollut nähtävissä voimakas globalisoituminen, val-mistustapojen muuttuminen, alueellisten erojen kaventuminen sekä ruokatapojen muuttuminen. Globali-saation ja elintason kasvun myötä lihan, rasvan ja sokerin osuus ruokavaliossa on kasvanut. Paljon eläin-peräisiä elintarvikkeita syövä kuluttaja kuormittaa ympäristöä huomattavasti enemmän kasvisruokaa syö-vään kuluttajaan verrattuna. Lisäksi kohtuullisen rajan ylittävä lihan, rasvan ja sokerin syönti on uhka kansanterveydelle. Nykyisten ohjauskeinojen suunnittelussa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, mitkä olisivat suomalaisiin luonnonvarojen käyttöön perustuvat luontaisimmat ja rakenteellisesti kestävimmät tuotantoketjut sekä niihin liittyvä kestävä maankäyttö. Taloudellisia ohjauskeinoja ei ole liitetty varsinaisiin kestävyystavoit-teisiin, ja ohjauskeinojen kohdistuvuutta tulisi parantaa. Lisäksi kotitalouksien tiedollinen ohjaus on vasta hyvin alkuvaiheessa. Tärkeintä olisi kiinnittää huomio alkutuotannon kehittämistavoitteisiin, sillä valtaosa ruokajärjestelmämme ympäristövaikutuksista syntyy raaka-aineiden tuotannossa, siis maataloudessa. Hyvänä ja kokonaisvaltaisena ruokajärjestelmän kestävyyden tarkastelumallina toimii YK:n vuosituhan-nen ekosysteemiarviointi, mikä edellyttää, että kaikki ruokatalouden toimijat alkaisivat yhtenäisesti kehit-tää luonnonvaroja ja ympäristöä säästävää ruokajärjestelmää, siis ruoan kestävää laatua. Kestävyyttä ruo-kasektorilla voidaan edistää mm. kiinnittämällä huomiota kestäviin ruokajärjestelmiin ja markkinoihin, kestävään ruokavalioon, muutoksiin ruoan kulutuksessa sekä ruokapolitiikkaan. Kestävyyden käytännöis-tä ja malleista on olemassa jo hyviä esimerkkejä myös Suomessa, kuten Lautasmalli tai Portaat Luomuun –ohjelma. Tässä raportissa esitellään keväällä 2012 julkaistun `Vähemmästä viisaammin, Kestävän kulutuksen ja tuotannon (KULTU) –ohjelman uudistus` raportin taustaksi koostettuja elintarvikkeiden ympäristöasioi-hin liittyviä tutkimuksia ja haasteita, ohjauskeinoja, malleja sekä mahdollisuuksia kulutuksen ja tuotannon kestävyyden edistämiseksi.