Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä : 2. korjattu painos

Abstract

Biologisen typensidonnan hyödyntämistä Suomen maataloudessa on mahdollista tehostaa voimakkaasti. Nurmipalkokasvien käyttö rehuntuotannossa, viherlannoituksen ja aluskasvien hyödyntäminen typen tuottamisessa sekä palkoviljojen täysimittainen viljely voivat vähentää väkilannoitetypen käyttöä 60 % nykyisestä. Fossiilista energiaa säästyy, koneketjujen energiankulutus mukaan lukien, noin 3700 terajoulea (TJ) vuodessa. Se vastaa samaa energiamäärää, kuin maa- ja puutarhataloudessa käytettiin vuonna 2010 polttoöljynä lämmitykseen ja viljankuivaukseen. Biologisen typensidonnan edellytyksiä säästää fossiilista energiaa lähestyttiin eri tuotantomuotojen ja viljelykasvien nykylaajuuden kautta. Karjanlanta otettiin huomioon, mutta ei lannan käytön mahdollista tehostumista tulevaisuudessa. Laskelmissa pellon käytön oletettiin muuttuvan vain biologisen typensidonnan tehostamiseen liittyen, eikä esimerkiksi peltojen energiatuotannon lisääntymisen myötä. Palkokasvien lisäämismahdollisuuksiin suhtauduttiin rohkeasti, mutta mm. viljelykierron ja maalajien asettamat rajoitteet huomioiden. Väkilannoitetypen valmistukseen kuluva energiamäärä laskettiin tämän hetken tehokkaimman valmistustekniikan perusteella. Palkokasvien viljelyn lisäämiseen liittyvä konetöiden energiankulutuksen muutos laskettiin koneketjujen energiankulutusmittauksiin pohjautuen. Raporttiin koottiin tieto ilmakehästä typpeä sitovista kasvustoista ja niiden edellytyksistä korvata väkilannoitetyppeä erilaisissa viljelytilanteissa. Viherlannoituksen typpihyöty seuraavalle kasville laskettiin uudella, entistä totuudenmukaisemmalla tavalla. Typpilannoitusteho ottaa huomioon jälkivaikutuksen silloin, kun viljelykasvin kasvua optimoidaan väkilannoitetypen avulla. Toisaalta se osoittaa, että joskus biologisesta ja kenties taloudellisestakin optimista on tingittävä, mikäli viherlannoitusmassan sisältämä typpi halutaan siirtää mahdollisimman täysimääräisesti seuraavan kasvin käyttöön. Tehdyt arviot ovat osa MTT:n HiiliN -hanketta, jonka keskiössä ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen liittyvän teknologian kehittäminen käytännön tasolla. Julkaisun taustalla on iso määrä MTT:n eri hankkeiden tuottamaa dataa ja niiden yhdistelyä sekä analyysiä energian käytön näkökulmasta. Erityistavoitteenamme oli tukea ja vauhdittaa lannoitukseen liittyvää politiikkatyötä sekä tutkimuksen kohdentamista merkittäviin tietoaukkoihin. Biologisen typensidonnan maksimaalisen hyödyntämisen voi olettaa pitävän sisällään viljelyn kannattavuuteen pitkällä aikavälillä huomattavan edullisesti vaikuttavia tekijöitä. Kasvintuotannon kate todettiin tuoreimmassa kirjallisuustiedossa paremmaksi typensitojakasveja käytettäessä kuin niitä ilman. Lisäksi mm. nurmipohjainen biokaasun tuotanto voisi parantaa kannattavuutta edelleen. Bioenergian sivutuotteena saatavien lannoitteiden merkitys on lisäselvitysten arvoinen asia. Ympäristövaikutusten osalta tietovaje on suuri, mutta palkokasvien käytön lisäämisen positiiviset vaikutukset maan hiilivaroihin ja rakenteeseen ovat todennäköisiä. Väkilannoitetypen valmistuksen väheneminen pienentää kasvihuonekaasujen päästöjä teollisuudesta, mutta erilaisten kasvimassojen ja viljelytekniikoiden vaikutukset maatalouden päästöihin ovat suurelta osin tutkimatta. Seuraavaksi HiiliN –hankkeen puitteissa tarkennetaankin tietoa palkokasvien lisäämisen vaikutuksista kasvihuonekaasujen päästöihin kirjallisuuden ja kokeista tehtävien mittausten avulla. Myös palkokasvien typen hallinta edellyttää lisäselvityksiä huuhtoutumisen kurissa pitämiseksi. Lisäksi monia palkokasvien hyödyntämisen käytännön menetelmiä ja talouskysymyksiä olisi hyvä selvittää tarkemmin. Huolimatta em. tutkimustarpeista ja analyysin monista oletuksista, on raportin johtopäätöksille olemassa selkeät perusteet. Tuloksia voidaan hyödyntää ilmastonmuutokseen hillintään liittyvässä politiikkatyössä. Selvitys osoittaa väkilannoitetypen käytön ja siihen liittyvän fossiilisen energian kulutuksen merkittävän vähentämisen olevan mahdollista biologisen typensidonnan avulla. Muutoksen toteutumista voivat edesauttaa energiansäästöön liittyvät politiikkapäätökset. Tärkeällä sijalla viljelyjärjestelmien kokonaisvaltaisen ja laajan kehittämisen kannalta on viljelijöiden oma motivaatio. Kannattavuutta kohentavien päätösten ohella motivaatiota ruokkivat lisääntyvä huoli peltojen kasvukunnosta ja halu vähentää kalliin väkilannoitetypen käyttöä.