Vaihtoehtoisia rehukasveja nautakarjatiloille - kirjallisuuskatsaus
Salo, Kalle; Huuskonen, Arto (2012)
Salo, Kalle
Huuskonen, Arto
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
77
Sivut
9-30
MTT
2012
Tiivistelmä
Kasvivalikoiman monipuolistaminen saattaisi olla yksi mahdollinen tapa, jolla nautatilat voisivat tehostaa rehuntuotantoaan. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin jäteperunan, rehujuurikkaan, rehurapsin, rehukaalin, härkäpavun, maissin, hirssin, sinilupiinin ja valkolupiinin viljely- ja käyttömahdollisuuksia suomalaisessa nautakarjataloudessa. Peruna on täysin kelvollista rehua naudoille. Energiarehuna peruna korvaa perinteisessä annoksessa väkirehua, kuitenkin vain rajallisesti, sillä siinä on valkuaisaineita yleensä vähemmän kuin viljoissa. Tämänhetkinen markkinatilanne ei kuitenkaan suosi perunan viljelemistä rehuksi, mutta jäteperunaa on mahdollista hyödyntää nautatiloilla. Järkevintä jäteperunan hankkiminen rehuksi on, jos lähistöllä on perunantuottajia. Rehujuurikas on nykypäivänä ns. uusvanha rehukasvi. Viime vuosisadan puolivälissä se oli eläinrehujen valtakasvi Keski-Euroopassa, mutta tämän vuosituhannen alussa se on enää hyvin pienimuotoisesti käytössä, koska kasvi on työläs viljellä ja korjata. Rehujuurikkaan juuri lukeutuu sisältönsä puolesta energiarehuksi ja on verrattavissa perunaan, joka sisältää rehujuurikasta enemmän tärkkelystä. Yksi mahdollisuus rehujuurikkaan hyödyntämiseen voisi olla laidunnus, sillä käytännön kokemusten perusteella sekä rehujuurikkaan juuri että naatti ovat maistuvaa rehua ja laiduntavat eläimet kaivavat myös juuret maasta. Myös rehukaalin ja rehurapsin tyyppisten ristikukkaisten rehukasvien pääasiallinen hyödyntämistapa on laiduntaminen. Ristikukkaisia on tarkoitus laiduntaa viileän ilmaston oloissa kasvukauden lopulla, kun nurmien laatu huononee ja kasvu on olematonta tai päättynyt. Suomen olosuhteissa viivästetyn laidunruokinnan haasteena ovat usein peltojen erittäin kosteat olosuhteet. Härkäpapu kuuluu palkokasveihin. Härkäpapua kasvatetaan laajasti ihmisravinnoksi ja eläinten rehuksi. Rehukäytössä härkäpapu on siemenenä valkuaisrehua ja niitettynä karkearehua. Säilörehuksi härkäpapu voidaan korjata tavanomaisilla menetelmillä; kuitenkin niittomurskaus voi aiheuttaa merkittäviä varisemistappioita. Verrattuna tavanomaisiin nurmisäilörehuihin härkäpapusäilörehu on usein energiaarvoltaan hieman heikompaa. MTT Maaningan toimipisteessa toteutetussa kokeessa lehmät lypsivät kuitenkin hyvin härkäpapu-viljasäilörehulla, ja tuntuma on, että härkäpapusäilörehun sulavuudet ja siten myös energia-arvot voisivat olla nykyisiä laskennallisia arvoja korkeammat. Maissi on maailman tärkeimpiä ruoka- ja rehukasveja. Suomen oloissa maissin viljely säilörehuksi nurmen ohella voi olla ilmaston lämpenemisen myötä edullista. Kokeiluja tehdään sekä viljelijöiden toimesta että koeruuduilla. Maissin korjuuseen tarvitaan silppuri, joka on varustettu sopivalla leikkuupäällä. Pakkanen käynnistää herkästi pilaantumisen, eli hallat ovat Suomen oloissa viimeinen hetki aloittaa korjuu. Nimikkeellä hirssi käsitetään useita yksivuotisia siemeniä tuottavia heinälajeja, joita on viljelty esihistoriallisista ajoista lähtien rehuksi ja ruoaksi. Hirssi on hyvin poikkeuksellinen kasvi Suomen oloissa, ja sitä on kokeiltu lähinnä laidun- tai säilörehukasviksi. MTT:n ruutukokeissa hirssit ovat osoittautuneet hallanaroiksi eikä niiden viljelyä voi suositella Keski- ja Pohjois-Suomen olosuhteissa. Sini- ja valkolupiini ovat viljeltävien lupiinien yleisimpiä lajeja. Lupiini on siemensadoksi korjattuna valkuaisrehua. Säilörehuna ja laitumena lupiini on puolestaan sekä energia- että valkuaisrehua.
Collections
- Julkaisut [85986]