Maatiaiskasvit kansallisina suojelukohteina Suomessa

Viljelyssä harvinaistuneet maatiaiskasvit nousivat Suomessa kansallisiksi suojelukohteiksi 2000-luvun alussa, kun Suomi kansainvälisten sopimusten velvoittamana laati maa- ja metsätalouden kasvigeenivaraohjelman. MTT:n vastuulla on ohjelman koordinaatio maatalouskasvien ja puutarhakasvien osalta sekä niiden suojelu. Maatiaiskasvien suojelu on osa biodiversiteetin suojelua. Kasvigeenivarojen suojelussa tarvitaan toisiaan täydentäviä ja vaihtoehtoisia säilytysmenetelmiä, jotta voidaan taata säilytyksen varmuus ja tuoda kasvilajikkeita eri käyttäjien ulottuville. Ex situ -olosuhteissa säilyttäminen geenipankeissa säilyttää geenivarat mahdollisimman muuttumattomana. Pohjoismaisen geenivarakeskuksen NordGenin kasvigeenipankissa on säilytyksessä 1565 suomalaista siemennäytettä. Eniten on nurmikasvien ja viljakasvien siemennäytteitä. Siemenmateriaali painottuu maatiaiskantoihin, joita on kaikkiaan 537 näytettä. Näiden lisäksi kansallisissa kenttäkokoelmissa on noin 2200 näytettä arvokkaista lajikkeista ja maatiaiskannoista. Ne koostuvat monista puutarha- ja koristekasveista. In situ -olosuhteissa säilyttäminen tarkoittaa esimerkiksi viljelykasvien viljelyä niiden luontaisessa ympäristössä pelloilla ja puutarhoissa ja niillä maantieteellisillä alueilla, joissa ne ovat kehittäneet erityisominaisuutensa. Aktiiviviljely mahdollistaa kasvilajikkeen kehittymisen eli viljelyyn sopeutumisen jatkumisen. Viljeltynä maatiaiskasvit ja harvinaistuneet kasvilajikkeet ovat paikallisesti esillä ja sitä kautta jokaisen halukkaan käytettävissä, esimerkiksi erikoistuotteiden kehittämisessä. MTT:n Kasvigeenivarojen tilalla suojelun edistäminen Suomessa (OnFarmSuomi) -hankkeessa on tutkittu viljelykasvien, etenkin viljakasvien, viljelyllä suojelua Suomessa.