Maatiaiskasvien ylläpitoviljely Suomessa

Viljelyssä harvinaistuneet maatiaiskasvit nousivat Suomessa kansallisiksi suojelukohteiksi 2000-luvun alussa, kun Suomi kansainvälisten sopimusten velvoittamana laati maa- ja metsätalouden kasvigeenivaraohjelman. Kasvi-geenivarojen suojelussa tarvitaan toisiaan täydentäviä ja vaihtoehtoisia säily-tysmenetelmiä, jotta voidaan taata säilytyksen varmuus ja tuoda kasvilajik-keita eri käyttäjien ulottuville. MTT:n monitieteinen hanke "Kasvigeenivarojen tilalla suojelun edistäminen Suomessa (OnFarmSuomi; 2006-2008)" kartoitti ja tutki maatiaiskasvien ylläpitoviljelyä Suomessa. Hankkeessa selvitettiin maatiaisviljojen ja vanhojen viljalajikkeiden nykyviljelyn laajuutta ja luonnetta. Tutkimuksessa tavoitettiin 34 maatilaa, joissa viljellään tai on viime vuosina viljelty maatiaisviljoja tai vanhoja viljalajikkeita. Hanke sai yhteensä 47 ilmoitusta maatiaisviljoista tai vanhoista viljeltävistä kauppalajikkeista. Viljelyllä suojelu edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista ja riittävää käytännön tietoa maatiaiskasvien viljelystä. Säilyäkseen viljelyssä maatiaiskasvit tarvitsevat laajan ja monipuolisen toimijajoukon. Ympäristötukijärjestelmä tukee taloudellisesti viljelijöitä aktiivimaatiloilla. Uudenlainen maatiaiskasveihin liittyvä toiminta, kuten tuotekehittely ja kulttuuritoiminta, on tärkeää niiden viljelyssä säilymisen kannalta. Esimerkiksi paikallismuseoilla olisi hyvät edellytykset maatiaiskasvien esilletuomiseen ja tietouden välittämiseen. Maatiaiskasvit ovat historiallisilta, paikallisilta ja muilta ominaisuuksiltaan otollisia kulttuurin ilmentäjiä. Maatiaiskasveja koskeva kulttuurinen tieto on kuitenkin hajanaista ja epäsystemaattista. Haasteena on järjestelmällisen kult-tuurisen tiedon, kuten kasvien sisältämien moninaisten tarinoiden, viljelyhistorian ja käytön, kokoaminen.