Perunan kastelumenetelmien vertailu
Myllys, Merja; Virtanen, Elina; Forsman, Kristian; Jauhiainen, Lauri (2009)
Myllys, Merja
Virtanen, Elina
Forsman, Kristian
Jauhiainen, Lauri
Julkaisusarja
Maa- ja elintarviketalous
Numero
139
Sivut
58 s
Maaseudun tulevaisuus MTT
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-224-9
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-224-9
Tiivistelmä
Kastelu kuuluu olennaisena osana ammattimaiseen perunanviljelyyn. Perinteisten tykki- ja ramppikastelun vaihtoehdoiksi ovat viime vuosina tulleet tihku- ja salaojakastelu. Näiden neljän kastelumenetelmän vaikutusta maan vesi- ja ravinnetilaan sekä perunan satoon ja laatuun verrattiin käytännön viljelyssä olevilla tiloilla vuosina 2001-2003. Perinteiset tykki- ja ramppikastelumenetelmät osoittautuivat tutkimuksessa edelleen hyviksi menetelmiksi. Ne kumpikin pitivät maan pintakerrokset kosteampina kuin muut menetelmät, mutta huuhtoivat veden mukana liikkuvia ravinteita enemmän, tykki hieman rankemmin kuin ramppi. Maan alhaisemman kaliumpitoisuuden takia myös mukuloiden kaliumpitoisuudet olivat tykkikastelussa hieman pienempiä kuin muissa menetelmissä. Salaojakastelussa altapäin tuleva vesi ei kulkeutunut maan pintaan asti, mutta menetelmä takasi muita menetelmiä tasaisemman kosteuden mukulapesän ympärillä. Tämä vähensi huomattavasti rupisuutta muihin menetelmiin verrattuna ja lisäsi siten kauppakelpoisen sadon määrää. Salaojakastelussa maan kalsiumpitoisuus oli alhainen, mikä näkyi myös mukuloiden alhaisena kalsiumpitoisuutena. Tihkukastelu ei pystynyt pitämään maata riittävän kosteana, ja penkin kosteusvaihtelut olivat rajuja; sade- tai kasteluvesi kostutti tihkukastellun penkin nopeammin kuin muissa menetelmissä, mutta penkki myös kuivui nopeammin. Tihkukastelun etuna on lannoitusmahdollisuus. Sen ansiosta peruna sai tärkeää kalsiumia enemmän kuin muissa menetelmissä. Tässä tutkimuksessa tilojen käyttämät kastelumäärät olivat kaikilla kastelumenetelmillä liian pieniä (vain kymmeniä mm) verrattuina perunan todelliseen tarpeeseen (100 200 mm). Kastelu lisäsi satoa vain 8 10 % ja tärkkelyspitoisuutta 0,2 0,4 % kastelemattomaan verrattuna. Mallon värivirheitä kastelu kuitenkin vähensi selvästi. Pienten vesimäärien takia kaikki kastelun edut eivät tulleet esille, joten todennäköisesti myös kastelumenetelmien välisiä eroja jäi tulematta esille. Kastelumenetelmiä ei voitu asettaa paremmuusjärjestykseen satotason, tärkkelyspitoisuuden, mukulakokojakauman eikä keittolaadun suhteen.