Kotieläintalouden ravinnekierron ympäristötaloudellinen optimointi - aluemalli maidon- ja viljantuotantoon erikoistuneille tiloille

EU:n vesipuitedirektiivin toimeenpano ja Suomen vesien suojelun suuntaviivat edellyttävät maatalouden vesistökuormituksen vähentämistä. Kustannustehokkaan ratkaisun löytämiseksi tarvitaan yksityiskohtaista tietoa vähennyskeinoista ja bioekonominen malli, jolla linkittää keinojen vaikutukset yhteen. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu maidon- ja kasvintuotantoon erikoistuneiden tilojen ravinnekuormituksen vähentämistä. Epälineaarista matemaattista ohjelmointia hyödyntäen yhdistettiin taloudellisia ja biologisia prosesseja ja laskettiin kuormituksen vähentämisen kustannukset Kalajoen osavaluma-alueelle. Tulosten perusteella ruokinnalla on merkittävä vaikutus tilan fosforitaseeseen. Taloudellisen tuloksen maksimoimiseksi lehmien maitotuotosta ei mallin mukaan kannata muuttaa optimitasosta ravinnekuormituksen vähentämiseksi, vaan vähennystoimet kannattaa kohdistaa typen osalta lannoitukseen ja fosforin osalta maan muokkausmenetelmään. Lyhyellä tähtäimellä väkilannoitefosforin käyttö maidontuotannossa ei ole kannattavaa. Maidontuotannossa fosforilannoitteen tarpeellisuus pidemmällä aikavälillä on kiinni optimaalisesta ruokinnasta, jota määrittävät vallitsevat hinta- ja tuotanto-olosuhteet. Mikäli typpikuormitusta pyritään rajoittamaan, peltojen fosforitase kasvaa, koska satomäärät vähenevät. Lannan ravinnearvo ei vuoden 2007 hintatasolla riitä kompensoimaan investointeja kehittyneempään lannanlevitysteknologiaan, mutta lietelantasäiliön kattaminen osoittautui taloudelliseksi sijoitukseksi. Maatalouden ympäristötukiohjelman perusosan lannoitusrajoitteiden ohjausvaikutus on vähäinen.