Paras geenivara on käytetty geenivara
Uosukainen, Marjatta (2008)
Uosukainen, Marjatta
Julkaisusarja
MTT:n selvityksiä
Numero
165
Sivut
s. 55
MTT
2008
Tiivistelmä
Vierasperäisiä puuvartisia kasvilajeja kotiutettaessa Suomeen luonnonvalinta karsii pois ilmastollisesti heikoimmin sopeutuneet yksilöt. Kasvien todellinen sopeutuminen Suomen vaihteleviin ilmasto-oloihin paljastuu 30-40-vuoden kuluessa. Hyvällä onnella aineistosta valikoituu erityisen käyttökelpoisia siemenlähteitä tai kasviyksilöitä, joskus jäljelle saattaa jäädä vain yksi ainoa, muita selvästi ylivoimaisempi yksilö. Jos näin käy, on kysymyksessä jo kestävyydeltään maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen geenivara. Erityisen arvokkaita ovat aineistot, jotka pystyvät jossain määrin lisääntymään Suomessa ja niiden jälkeläistöistä kehittyy luonnonvalinnan seurauksena alkuperäistä aineistoa huomattavasti kestävämpi lisäyslähde. Näiden geenivarojen säilyttämisessä Suomella on suuri vastuu. Äärimmäisen uhanalaiset luonnonvaraiset kasvit yritetään suojella alkuperäisessä elinympäristössään kieltämällä kaikkinainen aineistoon kajoaminen. Näin menetellen kasvi tai sen esiintymä myös säilyy hyvin harvinaisena. Sama koskee myös Suomeen kotiutettuja lajeja. Pelkällä kasvikantojen rekisteröinnillä ja säilytyksellä alkuperäisellä kasvupaikalla in situ ei taata säilymistä. Alkuperäisen löydöksen äärimmäinen suojelu kasvattaa aineiston tuhoutumisen riskiä. Perustamalla löydetystä aineistosta yksi tai useampia kenttäkokoelmia ex situ, voidaan talletuksen riskiä hajauttaa. Aineiston säilyttäminen siemeninä pitkäaikaisvarastoissa tai kasvullisesti lisättävien lajikkeiden ja kantojen ylläpito in vitro kokoelmissa tai kryosäilytyksessä varmentaa tallennuksen, mikäli säilytyksestä vastuussa oleva organisaatio pystyy huolehtimaan velvoitteistaan. Kokoelmien ylläpito varmuuden vuoksi mahdollista tulevaa käyttöä varten on kustannuserä. Käytännössä on jo todettu, että taloudellisen kannattavuuden vaatimuksen korostuessa julkishallinnossa ei välttämättä ymmärretä aineistojen arvoa eikä halukkuutta museoituvien kokoelmien ylläpitoon löydy. Geenivaran tuhoutumisen riski pystytään käytännössä eliminoimaan esittelemällä se uutuutena tai palauttamalla se perinnekasvina takaisin kaupalliseen tuotantoon. Höyhenpensaan, (Fothergilla major FinE®), mustilanhortensian, (Hydrangea paniculata Mustila FinE®) ja japaninmagnolian (Magnolia kobus var borealis) kaupallinen hyödyntäminen ovat hyvät esimerkit tämän strategian onnistumisesta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ja jo lähes hävinneiden vanhojen syreenien viljelyn elvyttämien on käynnissä Helsingin kaupungin ja MTT:n yhteistyönä ja koristeomenapuilla vastaava työ on alkamassa. Puutarhakasvien viljelyssä on tavallista, että jokin kasviryhmä alkaa harvinaistua viljelyssä ja vähitellen häviää taimituotannosta. Tavallista on myös näiden kasvien viljelyinnostuksen paluu lamavaiheen jälkeen. Tällaisia kasveja olivat Suomessa 1980-luvulla mm. luumut, kirsikat (Prunus sp.)ja perinteiset ruusut (Rosa sp.). NGB keräytti Suomen Prunus-lajit Pälkäneelle kenttäkokoelmaan, jossa geenivara-aineisto arvioitiin 1990-luvulla ja uudelleen 2000-luvulla. Taimistotuotannosta lähes hävinnyt juhannusruusu pelastettiin Helsingin yliopiston KESKAS-tutkimuksen ja sitä seuranneen MTT:n kantavertailututkimuksen myötä. Parhaat kannat otettiin varmennettuun taimituotantoon. Tutkimusten tuloksena näiden kasvien kaupallinen lisäys elpyi Suomessa ja geenivarojen säilyminen varmistui ainakin osittain. Yksityisten kansalaisten perustama Suomen Ruususeura ry on tehnyt merkittävää työtä muiden perinneruusujen pelastamiseksi ja viljelyn elvyttämiseksi.
Collections
- Julkaisut [85968]