Uhanalaisia geenivaroja Suomessa: ruoholaukan populaatioita jopa yli 11000 vuoden takaa isolaatioissaan muinaisrannoilla

Abstract

Etela-Suomen sisamaan ruoholaukat (Allium schoenoprasum) kasvavat yleensa avokallioilla ohutmultaisilla kohdilla, toisinaan rapakivimorossa. Kasvupaikka kuivaa kausittain siten, etta useimmat muut putkilokasvilajit kuolevat ruoholaukan sailyessa sipulinsa ansiosta myos kasvullisena. Ruoholaukan sisamaan alkuperaisesiintymat ovat jaanteita Yoldia- (n. 60-100 m mpy, 11000-10000 v. s.), Ancylus- (n. 55-80 m mpy, 10000-8000 v. s.) ja Litorinavaiheen (n. 20-45 m mpy, .3000 v. s.) rannoilta. Muinaisen rannan tasot vaihtelevat nykyisin seudulta toiselle maan pystysuuntaisten liikkeiden erojen seurauksena. Laukan ylimmat loydot ovat 97 m meren nykytasosta. Kasvustot voivat myos siirtya rinteita alaspain. Itamerivaiheen kohonneilta rannoilta jaanteita on 10-15 m korkeuteen (.3000 v. s.). Merenrantavaiheesta seuralaislajina on usein jaljella keltamaitetta (Lotus corniculatus). Laukan kasvustojen ylapuolella on tyypillisesti mineraaleja sisaltavaa valuma- tai tihkuvetta syottavaa moreenia. Ruoholaukka on vaatelias kalliokasvi: maan pH 5 alapuolella ruoholaukka on syrjaytyva laji. Kasvi sietaa korkeaa ionivakevyytta, natriumemaksisyytta, meriveden tulvimista ja maantien varsilla talvisuolausta. Pohjois-Espoon Lokbergenin eramaapopulaatio oli jotensakin runsaana kalliolla 0,5 hehtaarilla vuonna 1957 (FL Matti Lahdeoja, LTKM-Kasvimuseossa H 227467), mutta vuonna 2003 oli jaljella enaa kaksi tupasta ruoholaukoista ja 2008 mennessa oli esiintyma taysin kadonnut, kuten kallion viimeinen isomaksaruohokin (Sedum telephium) ja vuosien 2003-2008 valilla vahentyneen kalliokielon (Polygonatum odoratum) kasvit ovat muuttuneet steriileiksi miniatyyreiksi. Taman paikan erityisena kuormituslahteena ovat Helsinki-Vantaan kentalta seudun yli lanteen nousevien suihkukoneiden paastojen ja ehka jaanestoaineiden vaikutukset. Kentta otettiin kayttoon 1952 ja suihkukoneliikenne alkoi 1960-luvulla. Vuoden 2003 maaanalyysien mukaan Lokbergenin kallion ohut multakertyma oli ravinteitaan huuhtoutunut ja hapanta. Ruoholaukat olen kokeellisesti todennut ehdottomiksi ristipolyttajiksi, minka takia pienet populaatiot ovat erityisen uhanalaisia. Vanhimmat muinaisrantojen kasvustot ovat enaa parin neliometrin laajuisia, mutta saattavat edelleen nimeta seutujaan laajalti. Useat laukka- tai sipuli-aiheiset paikannimet kertovat ruoholaukan, joskus nurmilaukan (Allium oleraceum), Laatokan Karjalassa myos jaykkalaukan (A. lineare) esiintymista. H. A. Reinholmin (1851: Suomi 10: 159-301) mukaan ruoholaukkaa kasvoi hsakialta h Nummen kunnassa Laukkamaella, joka on nykyisin vailla laukkoja. Suomen laukka-, laukko-, laukku-, lauk-, laut-, lau-, lava-, laak-, sipuli- ja sipalkuiset paikannimet ovat tavallisesti ruoholaukan kasvupaikoista alkunsa saaneita. Vastaavia ruotsinkielisia appellatiiveja Suomen nimistossa ovat lok-, louk-, lov-, sipul-, sip- ja sib-. Sippola kantatilan, kylan, myohemmin kunnan nimena on uusi ja oli aikaisemmin mm. muodoissa Sijpula ja Sippula; tama sip-alkuinen nimi korvasi varhemman nimen Annikkala (Annikaysby), jonka kantatilan mailla oli kolme ruoholaukkaesiintymaa yha vuonna 2006 ja laukkamakeen rajoittuva Laulia-niminen maa-ala. Tutkimuksen kannalta merkittavia aiheita ovat laukkakantojen polyploidiatasojen maaritys, B-kromosomien mahdollinen esiintyminen, vuosituhansia isolaatiossa olleiden kantojen 38 geneettinen erilaistuminen toisistaan ja nykyisen merenrannan ruoholaukoista seka heteroosin ilmeneminen etaisten kantojen valisista risteytyksista. Kannat ovat monimuotoisia ja populaatiot erilaistuneita. Villiin ruoholaukkaan liittyy myos ravintokayton tutkimusidea. Villit kannat ovat maultaan voimakkaampia kuin puutarhakannat.