Rehuvalkuaisen hyväksikäytön tehostaminen sioilla

Abstract

Valkuaisen hyväksikäytön tehostamiselle on olemassa selviä syitä. Valkuainen on edelleen kallein osa rehua, ja rehukustannus tuotannon suurin kustannuserä. Liiallisen tai aminohappotasapainoltaan epäedullisen rehun syöttäminen johtaa typellisten aineiden runsaaseen erittymiseen lähinnä virtsassa. Seurauksena on sikalailman ammoniakkipitoisuuden nousu omine haittoineen, sekä ympäristölle haitallisen happosateen lisääntyminen. Valkuaisen käytön tehostamisen edellytyksiä ovat sian sulavien aminohappojen tarpeen tunteminen sen eri tuotantovaiheissa. Sen jälkeen on vain tiedettävä rehujen aminohappokoostumus ja annosteltava rehu oikein. Sekä rehuteollisuus ja mm. OVR:n käyttäjät ovat oivaltaneet, että hyvä keino tasapainottaa rehujen aminohappokoostumusta on puhtaiden aminohappojen käyttö, mikäli ne ovat hinnaltaan kohtuullisia. Toinen helposti toteutettava keino on n.s. vaiheruokinta eli rehun tiivistepitoisuuden (=valkuaispitoisuus=aminohappopitoisuus) alentaminen lihasian kasvun myötä. Näin voidaan pienentää sikalasta tulevaa typpikuormaa jopa kolmanneksella.