Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Henkilökunnan kirjautuminen
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskuksen julkaisut
  • Julkaisut
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskuksen julkaisut
  • Julkaisut
  • Näytä viite

Rehun hiilihydraattien sulatus ja sulatukseen vaikuttavat tekijät sioilla

Siljander-Rasi, Hilkka (1996)

 

Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.


Siljander-Rasi, Hilkka

Julkaisusarja
Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja

Numero
905

Sivut
p. 25-31


Maaseutukeskusten Liitto
1996
Näytä kaikki kuvailutiedot
Tiivistelmä
Sika sulattaa rehun varastohiilihydraatit, tärkkelyksen ja sokerit erittäin tehokkaasti ohutsuolessa omien ruuansulatusentsyymiensä avulla riippumatta rehun solunseinämäpolysakkaridien määrästä. Sulatuksen tärkein imeytyvä lopputuote, glukoosi, käytetään tehokkaasti hyväksi elimistön energian lähteenä. Kasvien lujat solunseinämärakenteet sisältävät polysakkarideja, joiden sulattamiseen ei erity eläimen omia ruuansulatusentsyymejä, Solunseinämäpolysakkaridit peittävät ravintoaineita ja estävät eläimen omien ruuansulatusentsyymien vaikutusta. Näiden polysakkaridien sidoksia pilkkovat suolistomikrobien entsyymit. Viljapohjaisten rehujen solunseinämäpolysakkaridien sulatus ohut- suolessa on rajallista, ja niiden osuuden lisääntyminen rehuannoksesta lisää ohutsuolesta umpi- ja paksusuoleen virtaavan kuiva-aineen määrää. Umpi- ja paksusuolessa on vain hiilihydraattien mikrobisulatusta, jonka imeytyvinä lopputuotteina ovat lyhytketjuiset haihtuvat rasvahapot ja maitohappo. Useimpien solunseinämähiilihydraattien kokonaissulavuus on kuitenkin vain 45-70 %. Ei-tärkkelyspolysakkaridien merkitys sikojen energian lähteenä on huomattavasti npienempi kuin tärkkelyksen ja sokereiden. Syynä tähän ovat sekä niiden enrgian huonompi sulavuus että sulatuksen lopputuotteiden muuntokelpoisen energian huonompi hyväksikäyttö. Ly hytketjuisten haihtuvien rasvahappojen on kuitenkin arvioitu tyydyttävän 10-50 % sikojen ylläpitoenergian tarpeesta. Hiilihydraattien tarkkaa kemiallista analysointia ei vielä ole paljoakaan hyödynnetty käytännön rehuarvomäärityksissä. Rehun tärkkelys- ja sokeripitoisuuden huomioiminen energia-arvoa arvioitaessa on askel tähän suuntaan. Järjestelmät, joissa rehun hiilihydraattien energia-arvo lasketaan sulavan raakakuidun ja typettömien uuteaineiden perusteella, ennustavat kuitenkin tavanomaisten sian rehujen energia-arvoa varsin tyydyttävästi. Vaikka raakakuidun määrä on alle 30 % rehun ravintokuidun kokonaismäärästä, se edustaa sen kaikkein huonoimmin sulavaa ainesta.
Collections
  • Julkaisut [87108]
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus