Monimuotoisuutta erikoiskasvien viljelystä

Maatalouden tehostumisen on havaittu vaikuttavan pellolla elävien ja siellä ruokailevien luonnonvaraisten lajien vähenemiseen. Suomalaiselle pellon käytölle on tyypillistä kevätkylvöisten, yksivuotisten viljojen suuri osuus. Peltoluonnon ja sen ympäristön köyhtyminen johtuukin osittain viljeltävien kasvilajien vähentymisestä ja viljelykiertojen puutteesta. Yhden tai muutaman viljelykasvin tuotantoon erikoistumalla on tavoiteltu kannattavuutta, mutta silloin juuri ympäristön kannalta mielekkäät kasvivaihtoehdot on karsittu usein pois. Lisäarvoa monimuotoisesta kasvinviljelystä -tutkimus eli MONIKASVI etsi erikoiskasveista ratkaisuja tulevaisuuden kasvinviljelyyn. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten kasvinviljelyä voitaisiin erikoiskasvien avulla muuttaa monimuotoisemmaksi, niin että ympäristö, viljelijät ja kuluttajat huomioitaisiin paremmin. Tutkimuksen mukaan erikoiskasvien viljelyn lisääntymisen voidaan odottaa parantavan monimuotoisuutta. Ainakin jotkin erikoiskasveista myös vähentävät ravinnehuuhtoumariskiä. Monivuotisten kasvien viljely näyttää olevan ympäristön kannalta yleensä edullisinta, koska niiden juurimassa on suuri ja kasvusto peittää maan pintaa pitkään. Yksivuotisten kaksisirkkaisten kasvien joukossa on myös ravinteita tehokkaasti sitovia ja pellon monimuotoisuutta lisääviä lajeja. Viljelykasvit eroavat ominaisuuksiltaan toisistaan: niiden viljely jättää erilaisia jälkiä ympäristöön ja niiden vuorovaikutus ympäristön kanssa on erilaista. Siksi pellon ongelmakohtien kehittymisen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi tulisi kehittää erityyppisiä kasveja sisältäviä viljelykiertoja. Kehitystyötä viljelykasvien erityispiirteiden ja peltoon sidotun tiedon yhdistämiseksi jatketaan, jotta pellon käytön uusia rooleja voidaan ryhtyä tulevaisuudessa pitkäkestoisesti ja suunnitelmallisesti toteuttamaan. Taloustarkastelussa tilan kannattavuus osoittautui paremmaksi, kun viljeltäviä kasveja oli enemmän kuin yksi. Kasvinviljelyn kannattavuus oli tarkasteluaikana heikko, mutta tutkimuksen kohteena olleet tattari, öljypellava ja kumina olivat taloudellisessa mielessä silti rehuohranviljelyä houkuttelevampia vaihtoehtoja. Erikoiskasvien viljelyn edistäminen hyödyttää myös kuluttajia, sillä erikoiskasvit tekevät maatalousympäristöstä viihtyisämmän ja tuottavat ainutlaatuisia hyödykkeitä. Viljelytukia tarvitaan, jotta ruuan hinta pysyisi alhaisena ja ympäristöstä pidettäisiin huolta. Mutta miten ympäristötukia tulisi jatkossa kohdentaa? Ensiksikin tukikäytäntöjen vaikutus viljelyn yksipuolistumiseen tulisi selvittää, sillä vuosia jatkuva yksipuolinen viljely vaikuttaa keskeisesti moniin maatalousympäristön nykyhaasteisiin, kuten monimuotoisuuden vähenemiseen ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Monimuotoisempaa kasvintuotantoa varten tarvitaan tuotantoketjuja, joiden vakauttamiseksi on panostettava voimakkaammin raaka-aineiden pysyvään saantiin, innovatiiviseen jatkojalostukseen ja markkinointiin. Viljelytukien kohdistaminen kasvinviljelyä monipuolistaviin viljelykasveihin helpottaisikin samalla maatalouden ympäristörasitusta ja vakiinnuttaisi uusia tuotteita ja työpaikkoja synnyttäviä tuotantoketjuja.