Viherkesantojen merkitys pölyttäjähyönteisille

Abstract

Viherkesannot tarjoavat pölyttäjähyönteisille potentiaalisen elinympäristön, mutta kesantojen merkitys pölyttäjille vaihtelee suuresti kesannon kasvillisuuden ja kestoajan mukaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kahden kenttäkokeen avulla kesannon perustamistavan, siemenseoksen, iän ja hoidon merkitystä kimalaisten ja päiväaktiivisten perhosten monimuotoisuudelle. Lyhytaikaisten kesantojen kokeessa havaittiin, että siemenseos ja kesannon ikä vaikuttivat monimuotoisuuteen perustamistapaa (suojaviljaan vs. ilman suojaviljaa) enemmän. Eri siemenseoksilla perustetut kesannot eivät eronneet monimuotoisuudeltaan toisistaan ensimmäisenä vuonna, mutta toisen vuoden nurmirölli-lampaannatakesannoilla lajimäärä oli suurempi kuin puna-apilatimotei- nurminatakesannoilla. Sänkikesannoilla saavutettiin jo ensimmäisenä vuonna yhtä suuri pölyttäjien lajimäärä kuin nurmirölli-lampaannatakesannoilla kahdessa vuodessa. Pölyttäjiä esiintyi eniten koekäsittelyillä, joilla kukkakasvien lajimäärä ja peittävyys olivat suurimpia. Pitkäaikaisten kesantojen kokeessa pölyttäjien lajimäärä kasvoi koko neljävuotisen kokeen ajan kaikilla käsittelyillä. Pölyttäjien lajimäärä ja runsaus olivat suurimmat niittykasveja sisältäneen siemenseoksen käsittelyillä koko kokeen ajan, mutta ero muihin siemenseoksiin pieneni kahtena viimeisenä koevuonna. Tämä selittyi suureksi osaksi sillä, että pelto-ohdake runsastui kolmantena ja neljäntenä vuonna niittämättömillä koealueilla. Kylvetyistä niittykasveista suurin merkitys pölyttäjille oli ensimmäisenä vuonna hunajakukalla, toisena ruisvirnalla ja kahtena viimeisenä ahdekaunokilla. Pientareisiin verrattuna kimalaisten runsaus lisääntyi viherkesannoilla nopeammin kuin päiväperhosten runsaus. Kesannoilla oli kimalaisille suurempi merkitys kuin päiväperhosille. Koetulosten mukaan viherkesantojen hyödyt pölyttäjähyönteisille lisääntyvät, kun kesantojen perustamisessa käytetään heikommin kilpailevien heinien siemeniä. Mesikasvien sisällyttäminen siemenseoksiin lisää huomattavasti kesantojen merkitystä pölyttäjille. Hyödyt lisääntyivät kesantojen iän kasvaessa ainakin neljän ensimmäisen vuoden ajan.

We examined with two field experiments the significance of establishing method, seed mixture, age and management of rotational fallows and longterm set-asides for diurnal Lepidoptera and bumblebees in intensively cultivated farmland. The results of the rotational fallow experiment showed that seed mixture and age of the fallow had greater effect on species richness than establishing method (sown with or without the previous crop). Seed mixtures did not differ during the first year but in the second year species richness was higher in Agrostis capillaris - Festuca ovina than Trifolium pratense - Festuca pratensis - Phleum pratense fallows. Stubble fields reached as high pollinator species richness already during the first year as A. capillaris F. ovina fallows in the second year. Pollinators were most abundant in the treatments in which species richness and coverage of flowering plants was highest. In the long-term set-aside experiment pollinator species richness increased throughout the four-year experiment in all treatments. Pollinator species richness and abundance were highest during the whole experiment in those seed mixture treatments containing meadow plants, but the difference to the other seed mixtures decreased during the last two years. This was largely explained by increasing abundance of Cirsium arvense during the third and fourth year in the unmown treatments. Of the sown plants Phacelia tanacetifolia was the most important nectar plant for pollinators during the first year, Vicia villosa in the second year and Centaurea jacea during the last two years. Comparison with field margins showed that bumblebee abundance in set-asides in relation to field margins increased faster than butterfly abundance and that set-asides were more important habitat for bumblebees than for butterflies. The experiments showed that the benefits of rotational follows and set-asides for pollinators increase when set-asides are established using seeds of less competitive grasses and seed mixtures including nectar plants. The benefits increase with the set-aside age at least during the first four years.