Laidunnuksen vaikutus sonnien kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun

Sonnien laiduntaminen on Suomessa harvinaista, ja siita on hyvin vahan tutkimustuloksia. Yli vuoden ikaisten sonnien laiduntamisesta pelataan yleensa olevan enemman haittaa kuin hyotya, koska sonneja pidetaan tehottomina laiduntajina ja niiden katsotaan olevan laitumella hankalia kasitella. Laiduntamisen on useissa ulkomaisissa tutkimuksissa todettu muuttavan nautojen lihaksensisaisen rasvan rasvahappokoostumusta siten, etta se muun muassa lisaa terveellisen konjugoidun linolihapon eli CLA:n pitoisuutta. Tutkimukset on kuitenkin suureksi osaksi tehty harilla, ja usein niissa on verrattu voimakasta vakirehuruokintaa laidunruokintaan. Taman tutkimuksen tavoitteena oli selvittaa, miten laidunkasvatus vaikuttaa yli vuoden vanhojen sonnien kasvuun, ruhon ja lihan laatuun seka naudanlihan rasvahappokoostumukseen pihattokasvatukseen verrattuna. Vakirehuannos oli yhta suuri laitumella ja pihatossa. Tutkimus toteutettiin vuosina 2004 (maitorotuiset sonnit) ja 2005 (hereford-sonnit). Kasvatustavalla ei ollut tilastollisesti merkitsevaa vaikutusta koko kasvatuskauden ajalle laskettuihin kasvutuloksiin. Laidunnusjakson aikana paivakasvut nayttivat kuitenkin olevan hieman heikompia laitumella kuin pihatossa. Maitorotuisten sonnien teurasprosentti oli suurempi laitumella (54,0) kuin pihatossa (52,2). Hereford-sonnit taas rasvoittuivat enemman pihatossa (EUROP- rasvaisuusluokka 3,3) kuin laitumella (2,9). Maitorotuisilla sonneilla laiduntaminen ei muuttanut ulkofileen rasvan cis-9, trans-11 -CLA:n pitoisuutta. Laiduntaminen kuitenkin vahensi tyydyttyneiden ja lisasi monityydyttymattomien rasvahappojen osuutta maitorotuisten sonnien ulkofileen rasvahapoista verrattuna pihattokasvatukseen. Herefordsonneilla laiduntaminen lisasi CLA:n ja ¿-linoleenihapon (18:3n-3) pitoisuutta, muttei vaikuttanut tyydyttyneiden tai tyydyttymattomien rasvahappojen kokonaispitoisuuksiin lihassa.