Puna- ja valkoherukka - Ribes rubrum -ryhma

Punaherukat on luokiteltu herukkakasvien (Grossulariaceae) Ribes-suvun alasukuun Ribesia. Valkoherukat ovat punaherukoiden valkomarjaisia muotoja. Ribes-suvun peruskromosomiluku on 8, ja kaikki villit lajit niin kuin myös niistä kehitetyt viljelylajikkeet ovat diploideja (2n=16). Muiden herukoiden lailla myös punaherukat ovat yksikotisia pensaita. Punaherukat muodostavat varsin monimuotoisen ryhmän ja risteymälajeja on useita. Tämän vuoksi puhuttaessa punaherukoista yleisesti, niistä käytetään nimitystä Ribes rubrum -ryhmä. Nykyisin viljelyssä olevien puna- ja valkoherukkalajikkeiden kehittämisessä on käytetty pääasiassa kolmea villilajia: alppipunaherukkaa (R. petraeum), lännenpunaherukkaa (R. rubrum) ja pohjanpunaherukkaa (R. spicatum). Alppipunaherukka kasvaa luonnonvaraisena Länsi- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla. Lännenpunaherukkaa esiintyy Keski-Euroopan lisäksi myös Pohjois- Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa, mutta Suomen luonnossa se on harvinainen viljelykarkulainen tai -jäänne. Sen sijaan pohjanpunaherukka kasvaa luonnonvaraisena yleisenä koko maassa lehdoissa, purojen varsilla ja rannoilla. Myös pohjanpunaherukan alalaji lehtopunaherukka (R. spicatum ssp. spicatum) kasvaa lähes koko Suomessa. Kaksi muuta alalajia ovat pohjoisempia. Idänpunaherukka (R. spicatum ssp. hispidulum) kasvaa harvinaisena Koillis-Suomessa ja lapinpunaherukka (R. spicatum ssp. lapponicum) Pohjois-Suomessa. Yleisesti marjapensaina käytettyjä risteymälajeja ovat kartanonpunaherukka (R. x houghtonianum) ja erityisesti hollanninpunaherukka (R. x pallidum), joita molempia voidaan tavata myös luonnossa viljelykarkulaisina tai -jäänteinä. Kartanonpunaherukka on lännenpunaherukan ja pohjanpunaherukan risteytys ja hollanninpunaherukka alppipunaherukan ja pohjanpunaherukan risteytys. Sopivat puna- ja valkoherukkalajikkeet menestyvät Suomessa aivan maan pohjoisosia myöten. Jopa ammattiviljely on mahdollista ilmastollisesti edullisissa joenvarsipaikoissa vielä Napapiirin korkeudella.