Päärynä - Pyrus L.

Abstract

Päärynät ovat ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluvia lehtipuita tai pensaita, usein piikkisiä. Lehdet ovat vuorottaisia, yleensä sahalaitaisia. Valkeat kukat sijaitsevat huiskiloissa tai sarjoissa kääpiöversoilla ja muistuttavat omenan kukkia. Pyrus-suvusta erotetaan lähes 30 diploidista lajia. Useat niistä on löydetty vasta 1960-luvulla Kiinasta. Päärynäpuiden levinneisyys ulottuu Euroopasta ja Vähästä-Aasiasta Itä-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Tarkasti ei ole selvitetty, mitkä kaikki lajit ovat mukana nykyisin viljellyssä päärynässä, P. communis. Kiinassa ja Japanissa on otettu viljelyyn omia itäaasialaisia päärynälajeja, kuten hiekkapäärynä, (P. pyrifolia), ussurinpäärynä (P. ussuriensis) tai risteymälaji P. x bretschneideri. Ussurinpäärynä on kylmänkestävin kaikista päärynälajeista ja sitä on käytetty kantalajina talvenkestävien päärynälajien jalostamisessa. Sekä hiekkäpäärynä että ussurinpäärynä ovat kestäviä tulipoltetta vastaan, mikä on lisännyt niiden käyttökelpoisuutta päärynän perusrunkoina sekä jalostuksessa. Päärynän viljely on yhtä vanhaa kuin omenanviljelykin, arvioiden mukaan noin 5000 vuotta. Aluksi viljeltiin luonnonlajeja ja valittiin niistä käyttökelpoisimpia kantoja. Myös kasvullinen lisääminen varrentamalla on osattu jo kauan. Määrätietoinen päärynän jalostus Euroopassa alkoi 1700-luvulla Belgiassa, ja vanhat belgialaiset ja ranskalaiset lajikkeet ovat monien nykyisten pehmeämaltoisten lajikkeiden taustana. Päärynälajikkeita on olemassa tuhansia, mutta viljelyllisesti merkittäviä on vain vähän. Useimmat niistä ovat diploideja, mutta muutama triploidi ja tetraploidi päärynälajike on kehitetty. Päärynä tarvitsee kuten omenapuukin viileän jakson menestyäkseen. Hyvälaatuisten ja aromikkaiden hedelmien tuottamiseksi se vaatii korkeampia lämpötiloja kasvukaudella kuin omena, ja se vaatii ravinteikkaan, syvämultaisen maan. Päärynällä on voimakkaampi taipumus partenokarpiaan kuin omenalla. Siemenettömiä, täysin pölytyksestä riippumattomia lajikkeita on useita. Toisaalta pölytyksen vaativat lajikkeet ovat hyvin riippuvaisia pölyttäjälajikkeen läsnäolosta, koska oman siitepölyn vieroksunta on voimakkaampaa. Päärynälajikkeita ei voi lisätä siemenestä, ne pitää lisätä kasvullisesti. Yleisimmin käytetty tapa on varttaa ne perusrungolle, nykyisin on myös mahdollista solukkolisätä päärynää ja kasvattaa se omajuurisena. Käytännössä viljelmät ovat perusrungolle vartettuja, koska perusrungolla voidaan vaikuttaa puun kasvutapaan, satoikään tuloon ja talvenkestävyyteen. Perusrunkoina käytetään tavallisen päärynän siementaimia tai kvitteniä (Cydonia oblonga). Siemenperusrungot ovat kestäviä, syväjuurisia ja niille varrennetut puut saattavat elää hyvinkin vanhoiksi. Kvitteni perusrunkona on melko talvenarka mutta se tulee nopeammin satoikään ja pitää puun pienempänä, kuin siemenperusrungoille vartetut. Kasvuahillitseviä perusrunkoja kehitellään jatkuvasti myös niiden talvenkestävyyden parantamiseksi.