Luke
 

Comparison of diets based on grass silage, hay or oat straw supplemented with four levels of concentrates in the feeding of growing Ayrshire bulls

Agricultural Research Centre of Finland|The Scientific Agricultural Society of Finland|Agricultural Research Centre of Finland|The Scientific Agricultural Society of Finland
1994
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.

Pysyvä osoite

URI

Tiivistelmä

Tämä tutkimus koostuu kolmesta, peräkkäisinä vuosina saman koekaavion mukaan, tehdystä lihantuotantokokeesta. Tutkimuksessa oli yhteensä 144 ayrshire-sonnia. Kokeiden alkaessa eläimet olivat keskimäärin 185 päivän ikäisiä ja 186 kilon painoisia. Koe kesti kaikilla eläimillä 224 pv. Vertailtavat, vapaasti tarjolla olleet korsirehut olivat nurmisäilörehu, heinä ja kauranolki tävdennettynä neljällä erisuurella väkirehuannoksella. Väkirehun päiväannokset olivat säilörehuruokinnalla 0, 1, 2 ja 3 kg, heinäruokinnalla 1, 2, 3 ja 4 kg sekä olkiruokinnalla 2, 3, 4 ja 5 kg. Väkirehuna oli pääasiassa ohra. Heinä- ja olkiryhmien eläimet saivat lisäksi valkuaistäydennyksenä rypsiä ja ureaa typen saannin tasoittamiseksi. Karkearehusta riippumatta väkirehuannoksen suurentaminen vähensi karkearehun syöntiä. Rehujen kuiva-aineen syönti yhteensä kuitenkin lisääntyi. Jokainen väkirehutaso lisäsi päiväkasvua ja ruhotuotosta edelliseen tasoon verrattuna. Saman ruhotuotoksen saavuttamiseksi heinäruokinnalla tarvittiin keskimäärin kaksi kiloa enemmän väkirehua kuin säilörehuruokinnalla. Olkiruokinnalla ei edes 4 kilon väkirehutäydennys riittänyt samaan ruhotuotokseen kuin säilörehu ilman täydennystä. Kuitenkin väkirehulla saatu tuotantovaikutus osoitti. että pelkällä säilörehulla tai säilörehulla tai ja pienellä (1-2 kg/pv) väkirehumäärällä ruokittaessa eläimen kasvupotentiaalista osa jää käyttämättä. Säilörehuruokinnalla väkirehun sisällyttäminen rehuannokseen paransi myös säilörehun typen hyväksikäyttöä. Väkirehuannoksen suurentaminen lisäsi kuitenkin myös rasvan muodostusta. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että verrattaessa täyttävyydeltään toisistaan poikkeavilla rehuilla kasvatettujen lihanautojen kasvua, elopainon lisäys on huono kasvun mitta. Täyttävillä rehuilla ruokittaessa suhteellisesti suurempi osa kasvusta on ruoansulatuskanavan sisältöä kuin väkevillä rehuilla ruokittaessa. Siksi kasvua ja rehuhyötysuhdetta koskevat vertailut tulisikin tehdä ruhotuotokseen perustuen. Lisäksi tulokset antoivat viitteitä siitä, että käytössä oleva nettoenergiaan perustuva rehuarvojärjestelmä yliarvioi väkirehun todellista rehuarvoa karkearehuihin nähden.

ISBN

OKM-julkaisutyyppi

A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä

Julkaisusarja

Agricultural Science in Finland

Volyymi

3

Numero

1

Sivut

Sivut

15-26

ISSN

0789-600X

DOI