Laidunnuksen vaikutus maakiitäjäislajistoon Tohmajärven laidunkokeessa

Abstract

Tohmajärven metsä- ja niittylaidunnuskoealueelta pyydystettiin kuoppapyydyksillä maakiitäjäisiä (Carabidae) vuosina 1996, 1998, 2001 ja 2004. Alueelta löydettiin yhteensä 14 081 yksilöä, jotka kuuluivat 64 lajiin. Laidunnus lisäsi sekä laji- että yksilömäärää metsälohkoilla, mutta vähensi määriä niityllä. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että niityllä laidunpainetta nostettiin kokeen loppua kohti liian suureksi maakiitäjäislajiston kannalta. Metsässä laidunpaine oli alhainen ja laidunnusjälki laikukas. Näin metsään syntyi uusia avoimia elinympäristöjä, jotka suosivat maakiitäjäisiä. Vertailukoealojen kasvillisuus oli puolta tiheämpi kuin laidunnetulla alueella, mikä suosi karikkeessa ja kasvillisuudessa viihtyviä lajeja ja kasvinsyöjiä, kuten Trechus secalista. Yleisiä petoja, kuten Pterostichus melanarius -lajia, taas esiintyi laidunnetuilla alueilla runsaammin kuin vertailuruuduilla. Edellä mainitut kaksi lajia olivat aineiston yleisimmät. Niitä löytyi yhteensä 4 845 yksilöä. Metsiin erikoistuneita lajeja ei havaittu kuin muutama todennäköisesti siksi, että parin hehtaarin metsälaikut olivat metsälajeille liian pieniä. Carabus nemoralis oli esimerkki ekspansiivisesta, isokokoisesta lajista, joka valtasi koealueen 2000- luvun puolella hyvin nopeasti. Koeruudut olivat pieniä, mutta aineisto osoitti, että koejärjestely ja laidunnus alhaisella laidunpaineella luovat monipuolisia ympäristöjä, joista alueen maakiitäjäislajisto hyötyy.