Alhainen valkuainen siitoskauden rehussa minkki/kettu
Pylkkö, Päivi; Koskinen, Nita; Valaja, Jarmo; Juhani, Sepponen; Teppo, Rekilä; Tuula, Dahlman; Ilpo, Pölönen (2006)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Pylkkö, Päivi
Koskinen, Nita
Valaja, Jarmo
Juhani, Sepponen
Teppo, Rekilä
Tuula, Dahlman
Ilpo, Pölönen
Sivut
[1]
2006
Tiivistelmä
Viime vuosien valkuaistutkimusten tulosten mukaan tuotantokauden valkuaissuosituksia on alennettu merkittävästi. Tuotantokauden aikainen valkuaisen tarve on määritetty, mutta tiedot siitoskauden valkuaistarpeesta ovat vielä vähäiset. Tutkimustuloksia rehun valkuaisen vaikutuksesta minkkiemon maidontuotanto-ominaisuuksiin on jonkin verran. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alhaisen valkuaispitoisuuden vaikutus minkki- ja sinikettuemon painokehitykseen, terveyteen ja pentutulokseen. Koe toteutettiin MTT:n turkistutkimusasemalla Kannuksessa 1.12.2004 - 30.7.2005. Koeryhmiä oli minkkikokeessa kaksi ja sinikettukokeessa kolme. valk 4.Molemmissa minkkiryhmissä oli 75 vanhaa ja 75 nuorta naarasta, yhteensä 300 minkkiä. Siniketturyhmissä oli jokaisessa 50 vanhaa ja 50 nuorta naarasta, yhteensä 300 eläintä. Koeryhmät minkki: valkuainen 25 %: valkuaisen osuus 25 % ME:stä, (metioniinilisä 1 kg/tn) valkuainen 35 %: valkuaisen osuus 35 % ME:stä (ei metioniinilisäystä) Koeryhmät sinikettu: valkuainen 15 %: valkuaisen osuus 15 % ME:stä, (metioniinilisä 2 kg/tn) valkuainen 25 %: valkuaisen osuus 25 % ME:stä, (metioniinilisä 1 kg/tn) valkuainen 35 %: valkuaisen osuus 35 % ME:stä (ei metioniinilisäystä) Koerehut sisälsivät kala-, broiler- ja teurassivutuotetta, vehnätärkkelystä, kalajauhoa, melassileikettä, soijaöljyä, selluloosaa, vitamiineja ja mineraaleja. Rehut vastasivat siitoskauden ravintoainesuosituksia muuten paitsi valkuaistason osalta. Rehujen valkuainen 15 % ja 25 % metioniinitaso nostettiin rehun valkuainen 35 % tasolle metioniinilisäyksellä. Eläimiä ruokittiin normaalin tarhakäytännön mukaisesti. Kaikkien ryhmien eläimille annettiin sama grammamäärä rehua/vrk. Naaraiden päivittäinen rehunkulutus mitattiin. Naaraat punnittiin joulu-, helmi-, maalis-, huhti-, kesä- ja heinäkuussa. Eläimet valittiin perimän mukaan ryhmiin siten, että jalostusarvo oli sama kaikissa ryhmissä. Siitokseen käytettiin samaa urosta kaikille sisaruksille eri ryhmissä, jotta uroksen vaikutus pentutulokseen on sama kaikissa ryhmissä. Rehua valkuainen 25 % tiineenä oloaikana syöneen minkkiemon synnyttämien pentujen lukumäärä oli merkitsevästi alempi kuin emojen, jotka olivat tiineysaikanaan syöneet valkuainen 35 % rehua. Pennut laskettiin 1 vrk syntymästä. Syntyneiden pentujen keskimääräinen lukumäärä/paritettu minkkinaaras olivat 1,20 (valkuainen 25 %) ja 4,53 (valkuainen 35 %). Sinikettuemoilla merkitsevästi paras pentutulos (1 vrk syntymästä; 8,2 pentua/siemennetty naaras) saatiin valkuainen 35 % rehulla. Kummallakaan eläinlajilla rehun valkuaispitoisuudella ei ollut merkitsevää vaikutusta siemennys-/parituspäivämäärään. Nuorista minkkinaaraista paritettiin 94 % ja vanhoista 93 %. Nuorista sinikettunaaraista siemennettiin 70 % ja vanhoista 92 %. Minkkinaarat painoivat kaikissa ruokintaryhmissä keskimäärin 1,1 kg paritusten alkaessa. Sinikettunaaraat painoivat siemennyshetkellä kaikissa ruokintaryhmissä keskimäärin 8,5 kg. Minkki- ja sinikettunaaraiden tiineysaikana syödyn rehun valkuaispitoisuudella on merkitsevä yhteys syntyneiden pentujen lukumäärään
Collections
- Julkaisut [87060]