Siniketun kasvun koostumus

Abstract

Kasvun mallintamiseen käytettiin erilaisia tilastollisia malleja, joista tähän aineistoon sopivaksi työkaluksi osoittautui epälineaarisista malleista Gompertzin funktio, jolla on onnistuneesti kuvattu mm. sian kasvun koostumusta. Tämän tutkimuksen aikavälillä komponenttien kasvu oli suurella osalla komponenteista tasaisesti hidastuvaa tarkastellulla aikavälillä (eläinten ikä kokeen aikana 70-170 vrk). Käännepisteiksi eli iäksi, joissa päiväkasvu alkaa hidastua, saatiin seuraavat iät, kun tarkasteltiin komponenttien kokonaismääriä Rasvan kasvu on kiihtyvää yli sadan päivän ikään asti ja ruhossa rasvan kasvu jatkuu vielä kiihtyvänä tästä eteenpäin. Valkuaisen kasvu alkaa hidastumaan jo kokeen alkupuolella, jolloin valkuaisen osuus lisäkasvusta alkaa laskea. Lisäkasvun koostumus muuttuu tarkasteluvälillä (kuva); valkuaisen osuus lisäkasvukilosta on kokeen alkupuolella n. 130-140 grammaa, mutta sen osuus laskee kokeen loppupuolella eli marraskuussa 100-110 grammaan. Rasvan osuus lisäkasvukilosta on alkuvaiheessa eli 70 päivän iässä n. 400 grammaa, nousee korkeimmilleen (lähes 600g) syys-lokakuussa ja laskee n.500 grammaan marraskuussa. Hiilihydraattien osuus lisäkasvukilosta näyttää tämän aineiston kohdalla olevan erittäin suuri kokeen loppupuolella. Yleensä hiilihydraattien osuus eläimessä on matala, joten tähän sisältyy virhemahdollisuus. Kemiallisissa analyyseissä hiilihydraatit on laskettu erotusmenetelmällä, jolloin muissa määrityksissä oleva virhe näkyy hiilihydraateissa. Tämä voi olla eräs syy korkeisiin arvoihin. Typelliset aineet sisältävät keskimäärin 16% typpeä, jolloin raakaproteiiniprosentti saadaan kertomalla typpiprosentti luvulla 6,25. Toinen mahdollisuus on se, että typpipitoisuus esim. nahassa poikkeaa muista osista, jolloin valkuaisen osuus onkin suurempi. Lampaalla on saatu eräässä tutkimuksessa nahan kertoimeksi 7,46. Kolmantena syynä voisi olla nahan metabolia, jossa vaaditaan hiilihydraatteja. Tätä puoltaisi se seikka, että hiilihydraattipitoisuudet ovat korkeat kaikilla eläimillä kokeen loppupuolella. Tämän asian selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. Luonnonoloissa ravinnonsaanti on välillä vaikeaa, joten ketulla on erinomainen kyky pidättää rasvaa, jolloin se voi mobilisoida rasvavarastoista energiaa silloin, kun ravintoa ei ole tarjolla. Rasvan kasvattaminen vaatii melkein puolet enemmän energiaa kuin valkuaisen kasvattaminen, joten kasvukauden loppuvaiheessa energiantarve on pääasiassa rasvan kasvattamiseen tarvittavaa energiaa. Valkuaisen lisäkasvu päivää kohden alkaa laskemaan jo kokeen alkupuolella, jolloin voitaisiin päätellä, että valkuaisen tarve rehusta myös alenee. Liiallisella valkuaisella rasitetaan sekä eläimen elimistöä että ympäristöä.